Legolas WIP 2 - propit ja loput

Loxy täällä taas hei, kirjoittelen Legolas projektini toista ja viimeistä osaa. Tarkoituksena oli julkaista viimeinen osa vasta, kun saan koko cossini valmiiksi tämän vuoden Yukiconiin 9 - 10.3, mutta tämänhetkinen tilanteeni aikataulujeni vuoksi näyttää hieman epätoivoiselta, joten julkaisen tämän päivityksen ennen cossini viimeistelyä (mikä tapahtuu ehkä joskus, itseni tuntien ei varmaan ikinä) ja lisään viimeiset kuvat sitten joskus jälkikäteen.

Aloitan päivityksen ensimmäisellä osalla, jonka koko projektista tein: Galadhrim jousella. Propit on ehdottomasti lempparijuttuni tässä harrastuksessa ja käytinkin kaikista eniten aikaa ja tarkkuutta kyseisen propin tekoon. Jousesta kyseltiinkin Frostin aikana ehkä kaikista eniten. Pääsin myös kokeilemaan itselleni uusia tekniikoita, mikä oli taas tosi kiva plussa.

Vaihtelin lähdekuvia aika radikaalisti. Tämä kuitenkin pysyi pääasiallisena referenssinä kaiken aikaa: Pinterest

Aloitan aina projektin kuin projektin miettimällä ensin halvimpia materiaaleja. Idea jousen pohjaan syntyi melko nopeasti pienen googlettelun avulla ja näin sai alkunsa ensimmäinen PVC putki proppini. Ostin pitkän putken (muistaakseni puuilosta parilla eurolla?) ja muotoilin sitä kuumailmapuhaltimen ja kakkuvuoan (kyllä, luit oikein) avulla kaarevaan muotoon. Jätin putken keskeltä pyöreämmäksi ja päädyt painelin litteiksi. Putken muotoilu oli ajatuksissani helpompaa kuin käytännössä, sillä se pyrki aina uudestaan kuumennettaessa alkuperäiseen muotoonsa, eli suoraksi. Liiaksi kuumentuvat kohdat taas kuoppautuivat helposti. Tämän takia pystyin lämmittämään putkea vain vähän kerrallaan ja symmetrisen kaaren luominen kesti yllättävän kauan.

Oltuani tyytyväinen kaareen, taitoin jousen päät, litistin niitä ja sahasin muotoonsa.  Kuvat kerrankin puhuvat sen verran hyvin puolestaan, että tästä tuskin tarvitsee edes kertoa sen kummempia.

Juustonaksuvaihe. Kaapistani sattui löytymään vielä tilkka muutaman vuoden vanhaa polyuretaanivaahtoa, jota olin säilyttänyt pihiyksissäni, vaikka puteli oli tukkeutunut jo kauan sitten. Taistelulla sain purkin auki ja puristettua siitä viimeseitekin vaahdot hyötykäyttöön. Säästin siis tässäkin vähän rahaa.

Saatuani pohjan haluamaani muotoon muutaman vaahdon lisäyskerran ja loppumattoman veistämisen jälkeen hioin pintaa hellästi ja peitin sen muutamalla kerroksella sanomalehti-liisteri-suosikkiani. Tämän jälkeen klassiseen tapaan tasoitin kuprut parhaani mukaan Fila Das -massalla (jota käytän lähes jokaisen proppini tasoitukseen), jonka taas puolestaan suojasin usealla kerroksella gessoa ja hioin jokaisen kerroksen välissä. Viimeisen hiomiskerroksen suoritin erittäin karkealla hiomapaperilla, jotta sain jousen pintaan luotua muutamia syviä uria puupintaa jäljittelemään. Lopulta pääsin suunnitteleman jousen pinnalla kulkevaa kohokuviota.

Projektieväät kunnossa.

Kohokuvion tein mustan worblan jämistä, jota meiltä löytyy vaikka kuinka paljon. Yllätyin worblan hyvästä tarttuvuudesta jopa sileälle gessopinnalle. Saatuani kaikki palaset paikoilleen gessosin ja hioin vielä worblatkin pariin otteeseen, jotta sain niiden pinnasta hieman sileämmän ja yhteneväisemmän itse jousen pinnan kanssa.

Sitten pääsin yhteen suosikeistani, eli maalaamiseen. Päätin poiketa akryyleista tällä kertaa ja kokeilla öljyillä maalaamista, kun kerrankin siihen oli aikaa. Öljyvärit on toki kalliimpi vaihtoehto, mutta niiden pigmentti on usein voimakkaampi, kun akryylimaalien. Siinä missä akryylit jättää pinnan usein harmahtavaksi ja muoviseksi, öljyjen pinta jää kiiltävämmäksi ja vivahteikkaammaksi. Projektiini sopi hyvin myös öljyvärien pitkä kuivumisaika, sillä levitin maalin tiskirätillä ja nopeasti kuivuvat akryylit ei olisi levittyneet yhtä kauniisti ja puumaisen luonnollisesti.

Väreinä Daler-Rowneyn poltettu umbra ja titaanivalkoinen

Pinta kevyen maalikerroksen jälkeen.

Öljyjen kuivuttua maalasin kohokuviot mustalla öljyvärillä ja lopulta sen päälle hopealla.

Maalausvinkki: öljyn päälle voi maalata vain öljyllä. Eli jos tekee pohjan öljyillä, ei akryyli enää tartu kunnolla.

Nuolia oli tarkoitus tehdä kahdeksan kappaletta, mutta jotenkin uuvuin siinä viiden paikkeilla. Varsina käytin Hobby Pointista ostettuja puurimoja ja kärjet muotoilin jälleen ylijäämäworblasta ja tasoitin taas pahimpia rakosia jo aiemmin mainitulla Fila Das -massalla.

Työtilat ja ergonomia taas 5/5

Sulkien väri oli taas vähän sellainen, ettei siitä oikein ottanut selvää. Välillä ne olivat keltaisia, välillä oranssihtavia, välillä sinappisia ja toisinaan vihertäviä. Uskokaa tai älkää, ravasin läpi koko helsingin löytääkseni alemman referenssikuvan sävyisiä ISOJA sulkia, mutta eihän niitä tietenkään löytynyt. Pari hassua tipunkeltaista höyhentä.

Siispä otin avukseni ebayn ja luulin tilanneeni hyvän kokoisia sulkia, mutta sainkin minisulkia. Yllätyitkö? Minä en.

Puurimat maalasin myös jousen tapaan öljyvärillä tiskirättiä käyttäen: laatikoideni pohjalta löytyi jonkin sortin oliivinvihreä, joka on luultavasti pyörinyt siellä reilut kymmenen vuotta. Tulipas käyttöön sekin.

Nuolien kaveriksi väsäsin tottakai nuolikotelon. Legolaksella esiintyy kaksi eri koteloa trilogian aikana ja alkuperäinen suunnitelmani oli tehdä näistä kahdesta juuri se kotelo, joka esiintyy Galadhrim jousen kanssa, mutta materiaalini loppuivat aika ikävästi kesken. Vaihdoin siis yllättäen designia vielä pari päivää ennen conia ja perfektionistin harmiksi jouseni ja nuoleni eivät ole samaa sarjaa kotelon kanssa. Phyh. :c

Sori, lähteet puuttuu :(

Päätin mennä sieltä mistä aita on matalin ja tehdä kotelon mahdollisimman yksinkertaisesti. Referenssikuvasta näkyy kotelon olevan aavistuksen kaareva, mutta koska minulla oli tässä vaiheessa jo kova kiire saada kaikki valmiiksi, tein omasta kotelostani suoran säästääkseni vähän aikaa. Lämmitin siis EVA foamia ja muotoilin sitä putkiloksi.

Lopuksi kääräisin sen ympärille tekonahkaa ja ompelin sen kiinni nahkalangalla.

Kultaisen koristelun tein taas ylijäämäworblasta ja maalasin tällä kertaa akryyleilla. Vaikkakaan panostukseni nuoliin ja koteloon ei ollut hääppöinen, tuli niistä silti ihan käytettävät. Ehkä vielä teen molemmat joskus uusiksi...

Vyöt aiheutti jonkin verran harmitusta sen suhteen, etten luonnollisestikaan päässyt kokeilemaan kuvioiden painamista nahkaan. Vielä joskus!

Onnistuin sattumalta löytämään jämäkän ja pitkän palan aitoa nahkaa, mutta siinä oli jo valmiiksi napakka pinnoite päällä, mikä teki nahasta melko joustamattoman. Myöskään maali ei tarttunut ihan niin toivotusti, kuin se olisi tarttunut ilman pinnoitetta.

Lähdin kuitenkin yrittämään ja hain lähimmältä suutariltani ainoan ruskean nahkamaalin, joka heillä oli liikkeessä jäljellä. Onnekseni se sattui juuri olemaan punertavaan taittuva sävy, jollaista olinkin hakenut. Leikkasin pitkän parin sentin suikaleen, hioin reunat, puhdistin pinnan ja maalasin vyön kevyesti sienellä.

Kuten jo aiemmin mainitsinkin, niin nahka oli pinnoitteensa takia aika jäykkää ja sitä oli todella vaikea taittaa ilman, että pinta halkesi. Jollain pyhällä hengellä sain kuitenkin ommeltua soljet kiinni käsin niin, että maalipinta ei kärsinyt. Vyötäröllä käyttämääni vyötä en tehnyt itse, se löytyi Talan vaatekaapista ja annoin sille uuden elämän Legolaksessa. Soljistakaan ei liene kerrottavaa, tein molemmat worblasta.

Sitten peruukkiin! UniWigsin Blondie on täydellinen pohja Legolakseen. Jos peruukista on pakko keksiä huonoa sanottavaa, niin se on jälleen kerran se, että peruukki on todella paksu.

Normaalisti tykkään kovasti peruukkien stailaamisesta, mutta tein ensimmäistä kertaa elämässäni todella typerän virheen. Nimittäin leikkasin liian innoissani ensimmäisen peruukkini LIIAN LYHYEKSI. Tämä sen takia, että lyhensin peruukkia Talan päässä ja tottakai meidän päät on ihan eri muotoisia, jolloin toisen päässä leikattu peruukki näyttää omassa typerältä. Omaan päähäni reuhkan istutettuani vatsaa (ja lompakkoa) hieman väänsi ja päätin lähteä yrittämään jotain todella typerää: irroitin kuituja ylhäältä ja yritin siirtää niitä alemmas tehdäkseni hiuksista pidemmät. Voin sanoa, että ei onnistunut. Voi olla, että jostain puhelimeni syövereistä löytyy joku kauhukuva tästä yrityksestä, mutta en ihan oman mielenterveyteni vuoksi edes tahdo laittaa sitä tähän päivitykseen.

Pari viikkoa ennen conia oli kuitenkin myönnettävä, että tämän minä kusin. Oli aika tilata uusi. Seuraavan leikkasinkin sitten HYVIN ERITTÄIN VAROVASTI ja jätin tällä kertaa peruukista tarkoituksella vähän pidemmän.

Korvista kyseltiin kanssa aikalailla. Ostin ne aikoinaan Rei cossiini, jota en koskaan käyttänyt missään, sillä lopputulos ei mielestäni näyttänyt laadukkaalta. Korvat on hankittu Forumin Aprillista (nykyään Juhlamaailma) joskus 2016, mutta niitä tuskin enää myydään. Muistaakseni myös korvat eivät olleet missään esillä, vaan jouduin kysyä niitä kassalta. Kyseessä on siis valkoiset pehmeät silikonikorvat, jotka maalasin Grimasin öljypohjaisilla kasvomaaleilla.

Piilolinssit: G&G GBT Sky PinkyParadiselta.

Sitten viimeisenä tikarit. Näiden kanssa tuli sen verran kiire, että jouduin jättämään ne kokonaan Frostista pois, kuten myös Yukiconista näillä näkymin ja mitä luultavimmin viimeistelen tikarit vain tulevia photoshootteja varten.

Vasen ylin lähdekuva: reliks.com

Tikarit tein klassiseen tapaan worblasta. Kahvat on jousesta ylijäänyttä PVC putkea.

Kotelot on ikivanhaa nahkaa, jota äiti osti minulle eurokankaasta vuosia sitten siinä uskossa, että sohvanahkaan voi harjoitella tatuointien tekoa. Tulipas sekin hyötykäyttöön lopulta. Tässä kutakuinkin vaihe, jossa jumitan tällä hetkellä. Paria hassua tikaria ja yksityiskohtaa vaille valmis.

Päätän tähän pitkän päivitykseni ja kunhan Talakin saa koottua tekstin muotoon loputkin Aragornista, niin palaillaan Frostbite conipäivityksen merkeissä!