Kirsikankukaton kirsikankukkajuhla + Josuke WIP

Koska Hanamista ei olla vielä ehditty lätisemään ja jätettiin koko Yukicon päivityskin pois, niin nyt on vähän skarpattava ja yritettävä puristaa edes jonkin verran tekstiä ulos. Lähdettiin aika extemporeen Roihuvuoressa joka vuosi järjestettävään Hanamiin lauantaina 19.5.

Oltiin edellisenä päivänä käyty ostamamassa meille viimeinkin oma järkkäri, Nikon D5300 ja reissun osittaisena tarkoituksena oli päästää Loxy valloilleen valokuvaamaan ensimmäistä kertaa omalla kameralla ja kokeilemaan vlogin tekoa paremmalla kuvalaadulla. Jälkimmäinen oli ainoa mikä onnistui, mutta tultiin siihen tulokseen, että tarvitaan vielä mikki, jotta meidän äänistä edes kuuluisi jotain. Siitä valokuvaamisesta vaan sen verran, että kaikki nätit kukat oli lähinnä enään maassa terälehtien muodossa, joten se siitä reissusta sitten. Ainakin nähtiin kavereita, mikä on aina jokaisen matkan pääpointti.

Syötiin jonkun eväitä

Meiltä lähti lauantaina aamulla mukaan naapurista Santtu sekä Oona ja suunnattiin roihuvuoreen. Kierreltiin siellä hetki nelistään ja eksyttiin aika nopeesti joidenkin seuraan ja syötiin siinä parit sairaan hyvät kotitekoiset onigirit, jääteetä ja kuivakakkua. Tän jälkeen meidän porukkaan lisääntyi myös Ren, Pyry sekä Aleksa ja vaan oikeestaan istuskeltiin ja maattiin nurmikolla satojen muiden tavoin puiden suojissa ja valitettiin kuumuutta. Aleksan poistuttua keskuudestamme jatkettiin päivää kuuden hengen voimin ja vaan kierreltiin vailla päämäärää (vähän niinkun aina) ja juotiin kuumuuteemme vielä yhdet kuumat kahvitkin.

Tapahtuman päätteeksi jatkettiin vielä porukalla syömään lähimpään mäkkäriin, mikä oli virhe. Pikaruoasta tulikin hidasruokaa ja 40 minuutin jonotuksen päätteeksi odotettiin meidän wrappeja vielä 30 minuuttia, kunnes oli ihan pakko mennä kyselemään ruokaa keittiöstä. Saatiin sitten ilmaset jäätelöt hyvitykseksi, mutta ei ne kauheesti auttanu enää siinä tuskastellessa. Muuten oli kaikin puolin aika lepposa päivä ja tehtiin taas ihan kivoja muistoja.

Ei kauheen hyvin.

Sitten siihen itse pääpäivitykseen, eli Josukeen!

Monien mutkien kautta päädyin tekemään Josuken kesädesuun ja lopputuloksesta tulikin ihan yllättävän hyvä, vaikka mua huolestutti erityisesti kyseisen hahmon hiustyyli. Mun peruukinmuokkaustaidot kun ei ole erityisen hyvät.

Alotin tekemällä pussihousut ja siirryin siitä aika nopeasti takin tekoon. Kankaana oli perus tummansininen asustekangas Hyvinkään kangastukusta. Housujen vuorikankaana toimi samanvärinen antistaattinen vuori ja takin vuorikankaaksi ostin valkosen asustekankaan. Kaavotus nyt taas oli mitä oli, käytän aika useasti meiltä valmiiksi löytyviä takkeja ja leikkaan vaan palat niiden mukaan. Sama on toiminu aina tähänkin päivään asti ja tulee varmaan toimimaan tulevaisuudessakin.

Selkäpala

Rintakehän lärpäkkeet on valkoista scubaa, koska siihen harvemmin muotoutuu ryppyjä, niin hankalat kulmat ja käännökset on helpompi saada näyttämään siisteiltä. Lärpäkkeiden toiselle puolelle ompelin vastaavanlaiset palat tummansinistä asustekangasta ja käänsin palat ympäri.

Tyhmä teki ensin kaksi identtistä palaa...

 Siinä epähuomiossa tein tosiaan kaksi samaan suuntaan kääntyvää lärpäkettä, joten teinpä vielä ahkerana tyttönä yhden uuden kappaleen, tällä kertaa oikein päin.

 Brutaalisti ja kädet täristen leikkasin siis rintakehään pyöreän aukon ja asetin vuoren paikoilleen. Onnistuin jotenkin maagisesti saamaan kaikki saumat piiloon näitä helvetinlärpäkkeitä tehdessä, etten oikeastaan edes tiedä miten päin kääntelin ja vääntelin Josuken takkia, mutta kaikki onnistu hei!

Tässä vaiheessa sairastuin jokavuotiseen suolitulehdukseeni. Juuri sopivasti päivä ennen omaa ylioppilasjuhlaani ja viikko ennen conia! Viimeistelemätön cossi oli odotellut hellää kosketustani ja uhkasi tulla kiire. Sain luojan kiitos Talasta paljon apua, kun tuskastelin viimeisinä iltoina cossini kimpussa kykenemättömänä istumaan ja Tala teki mitä käsken - kiinnitti nappeja, käänsi takin helmoja ja kavensi vielä mun housutkin.

Isot koristeet (ja rannekkeet, jotka puuttuu kuvasta) on EVA foamia ja pienet on worblaa. Tässä kuvassa taitaa pienet olla softista, mutta tein vielä myöhemmin uudet worblaversiot, kun pelkäsin softisten taittuvan, kun niiden on kuitenkin tarkoitus olla kiinni kauluksessa. Kaikki on päällystetty lopuksi Plasti Dipillä ja jälkeenpäin maalattu kultaisella akryylilla.

Sitten niistä hiuksista, se koko cossin pahin osuus, mikä mua epäilytti jo alusta lähtien. Pohjaperuukkina toimi WigIsFashionin lace front (laitan linkin kuvan alle) ja stailasin Josuken pompadourin rajulla kädellä kahteen eri otteeseen, eli peruukki on loppupeleissa aika kärsinyt ja täynnä liimaa.

Muokkaamaton, LF262

Molemmilla stailauskerroilla käytin pomparoudin muodon pohjana samaa materiaalia, mitä on useissa hiusdonitseissa. Ostin siis vaan mustan ison hiusdonitsin, leikkasin sen auki ja avasin rullan. Ekalla kerralla liimasin vielä donitsin pinnalle irtokuituja, koska peruukkini otsahiukset on melko vähäiset, mutta palasin vielä tekemään uuden version myöhemmin ilman niitä lisäkuituja, mistä tulikin loppujenlopuksi paljon parempi ja ei niin massiivinen.

 Loppujenlopuksi Josuken pompadour olikin helpompi tehdä, mitä ajattelin. Kiinnitin vaan parilla pistolla hiusdonitsikyhäelmäni Josuken päälaelle ja vedin otsatukan peitoksi. Kyhäelmä on myös helppo irrottaa peruukista, jos tahdon pestä sen kaikesta lakasta ja muotoilla joskus uudestaan. Niskatörrökkeet on irtokuitua, pieni tuppo ruiskutettu täyteen lakkaa ja käännetty suoristusraudalla niin, että kärähti. Liitetty parilla ompeleella.

Josuken aivot.

Ja valmisss! Olin vielä tänä päivänä sen verran huonossa kuosissa, että otin vaan sairaan nopeesti pari selfietä ja unohdin kokokuvat. Niitä näkee tosiaan sitten seuraavana tulevasta conipäivityksestä. Peruukista vielä sen verran, että avasin Josuken pompadourin vielä kertaalleen ja lisäsin sisälle vielä vajaan sentin verran kokoa ja lakkasin kyhäelmän vielä uudestaan kasaan kuvan ottamisen jälkeen.

Tähän täytyis tapani mukaan kirjottaa, että nähään Desussa, mutta se menikin jo. Ehkä seuraavan kerran olen sitten ajoissa näiden mun asupäivitysten kanssa...

Hanami + viikonlopun kuvastuksia

Hanamia vietettiin sunnuntaina 21.5  Roihuvuoressa ja mekin saatiin tänä vuonna raahattua ittemme paikan päälle. Pohdittiin mennäänkö ihan omana ittenämme vai vedetäänkö jotkut aika casuaalit cossit niskaan ja lopulta paikan päälle lähti Free!:n Rin ja Haru. Haaveissa oli ottaa jotain nättejä kuvia, mutta ei tietenkään ajateltu paikan olevan niin tupaten täynnä ihmisiä kun se oli... no, ne kuvat jäi haaveeks. Ehkä siellä pitäs käydä sillon, kun puisto on tyhjillään. Ei ihan tiedetä mitä me oikein oltiin ajateltu.

Löydettiin paikan päälle ilman suurempia eksymisiä (seurattiin oikeestaan asemalta peruukkipäisiä ihmisiä) ja törmättiin heti ekoihin tuttuihin: Saijaan ja sen porukkaan. Ne pystytti piknik tukikohdan yhden puun alle ja me lähdettiin kulkemaan puistopolkua ylöspäin ja jutskailtiin tuttujen kanssa matkalla. Törmättiin kans aika nopeesti Miikaan ja sen posseen. Käytiin heti alkajasiks katsastamassa se japanilainen puutarha, josta ollaan niin paljon kuultu hyvää. Siellä vois olla ihan nättejä kohtia joissa napsasta pari teemaan sopivaa cossikuvaa, jos nyt saadaan ikinä raahattua itteämme sinne asti :D

Reissu-Rin

Ihmisiä kävi ja ihmisiä lähti, siirryttiin jossain vaiheessa ettimään elinvoimaa, eli kahvia, ja jonotettiin kauan väärässä jonossa, kun kahvijono olis ollut siinä vieressä. Vähän mysteeriks jäi mihin me oikeastaan jonotettiin alunperin, mutta saatiin lopulta meidän kahvit ja rauhotuttiin istuskelemaan ja keräämään energiaa. 

Päivä kulu aika nopeesti ja sää oli (kerrankin) suosiollinen. Teki ehkä ihan hyvää vähän sosialisoida lajitovereiden kanssa pitkästä aikaa, kun enimmäkseen katellaan toistemme naamoja neljän seinän sisällä ja hikoillaan ompelukoneen ääressä. Jos nyt jotain miinusta, niin se ihmistungos ja bajamajat... Muuten ihan kiva reissu.

Sit vähän tästä viikonlopusta:

Lainattiin auto alle ja hurautettiin viikonlopuks Loxyn isän luo tarkotuksena kuvailla meidän ATLA cosseja ja joitain muitakin, joista ei olla tähän mennessä vielä saatu kuvia. Kamera saatiin lainaan tällä kertaa Monalta (kiitos <3) ja kaikki vaikutti tosi lupaavalta. Aluks. Pakattiin mukaan Mai ja Azula (Avatar the Last Airbender), Cloud (Final Fantasy VII Crisis Core) sekä Kai (Beyblade) ja lähettiin matkaan perjantaina illalla. Kuvauspaikat oli vielä vähän auki, tehtiin perille päästyämme pieni tutkimusmatka Vestran villiin luontoon ja kateltiin paikkoja vähän sillä silmällä. Löydettiin lopulta Maille ja Azulalle pari ihan rankalla rajauksella sievältä näyttävää paikkaa.

Lauantaina vedettiin päälle sit nää ATLA tytyt ja heti suureksi innostuksemme huomattiin Loxylta jääneen kotiin Azulan rannesuojat. Siinä sit karsiutukin heti jo yhteiskuvat pois ja lähdettiin kuvaamaan pelkkää Talan Maita.

Lauantain sää oli tosi harmaa ja paleltiin ihan mukavasti kuvatessa. Ei ihan vielä olla siinä pisteessä kesää, että photoshoottaaminen olis nautinnollista. Täysin kommelluksitta ei suoriuduttu tältäkään päivältä, kun lähdettiin yrittämään pysäytettyä liikettä. Haussa oli siis tosi cool ninjajuoksu, tarkemmin tunnettuna "Narutojuoksu", mikä ei ihan sujunu Mailta niinku olis pitäny.

Behind the scenes

Sit oli vuorossa Loxyn Cloud. Cossi, joka valmistu vuoden 2015 Yukiconiin ja mikä on siitä lähtien pitäny photoshootata. Nyt siihen oli viimeinki mahdollisuus, mutta Cloudin toinen polviarmori hajos kuljetuksessa, eikä meillä ollu mitään millä kiireessä korjata se. Teippikin loppu just kriittisesti kesken ja se pysy sillä paikoillaan sen kymmenisen minuuttia. Lopulta päätettiin luopua kokonaan kokokuvista ja siirryttiin vaan lähikuvalinjalle. Cloudia oli alunperin tarkotus kuvailla auringonlaskussa, mut lauantaina ei edes paistanu aurinko. Siispä pystytettiin kellariin pieni köyhälistön studio (yks lamppu + savukone) ja otettiin taiteellisia vapauksia. Epätoivo Cloudin kanssa oli jälleen aika suuri, yks pieni lamppu hädin tuskin valasee muuten pilkkopimeetä kellaria, joten enemmistö Cloud kuvista oli pimeitä ja rakeisia. Lopulta sijoitettiin lamppu Loxyn taakse ja savukone jalkoihin. Etuvalona toimi luonnonvalo kellarin oviaukolla. Koska ulkovaloa oli enään tosi vähän, uhkas viimesistäkin kuvista tulla tosi hämäriä, mutta saatiin sieltä pelastettua pari ihan kivaa vähän rankemmalla editoinnilla...

Kuvausfiilikset tiivistettynä

Lopulta oltiin ihan kylmissämme ja luovutettiin lauantain osalta. Niiskuteltiin loppuilta saunassa ja alettiin miettiä seuraavan päivän Kai kuvauksia...

Aamulla Tala heitti Kait päälle ja ajettiin Klaukkalaan. Tavoitteena oli kuvata aluks jossain pellolla ja siirtyä siitä mahdollisesti Kuplahallille taikka Jäähallille. Haettiin kahvit ärrältä ja mentiin lämmittelemään läheisen koulun pellolle. 

Ehdittiin ehkä olla siellä sen 15 minuuttia, kunnes huomattiin auton avainten kadonneen Loxyn taskusta. Tästä tuli siis historian lyhyin photoshoot. Iski pienonen paniikki ja alettiin käydä läpi niitä kohtia, jossa oltiin oleskeltu. Auto oli luonnollisesti lukossa ja aurinko paahto meidän niskaan. Talalla oli päällä koko cossi ja ahdistus alko olla suuri. Porukkaa ravas pellon laidalla tuijottelemassa ja mietittiin vaan miten typeriltä näytetään... Tai siis Tala näytti kykkiessään maalit poskella ettien aarteita pellolta. Puolisen tuntia ruohikkoa käytyämme läpi soitettiin Loxyn äitille, joka käytti meitä niillä, että Tala pysty vaihtamaan vaatteet mukavampiin. Sit palattiin pellolle haravoiden kera ja etsintä jatku. Alko tulla jo iltapäivä ja kipastiin nopeesti ostamassa metallinpaljastin. Halvemmaks sellanen vehje tulee, kun päälle 200 euron uudet avaimet. Oltiin jo aika positiivisia, että nyt löytyy, mut päivän päätteeks oli todettava, että eipä muuten löydy. 

Jossain tuolla ne on.

Et sellanen päätös tälle epätuottosalle reissulle tällä kertaa. Mitähän enskerralla?