Frostbite 2019 lyhyt jälkimuistelu

Frostbite 15 - 17.2.2019 oli ja meni jälleen ja meillä molemmilla oli pitkästä aikaa oikeasti mukavaa. Oman cossin laatu ja sen taustalla oleva panostus tuntuu olevan meillä yhteydessä suoraan itse conin nautittavuuteen. Meillä kun ei ole tapana kauheasti käydä ohjelmissa taikka ostaa mitään, joten oma cossi ja siitä saatavat kuvat ovat pääasemassa. Ja tietty ne kaverit.

Sen jälkeen, kun meidän vakiomajoittaja Sara muutti pois lahdesta, varattiin Oonan kanssa majoitus airbnb:ltä. Taidettiin varata se jo kesädesun viikonloppuna, minkä takia saatiinkin melko edullinen ja siisti kaksio noin kymmenen minuutin ajomatkan päästä Sibeliustalolta. Muutamaa päivää ennen conia myös Miika ilmoittautui mukaan majoitukseen, joten auto oli taas sopivasti täynnä.

Perjantaina Oona saapui meidän kämpille hyvissä ajoin. Loxy nappasi Miikan kyytiin asemalta töistä tullessaan, pakattiin viimeiset matkatavarat ja lähdettiin kohti Lahtea bensa-aseman ja ruokakaupan kautta. Oona oli hoitanut kaiken majoitukseen liittyvän, joten seurattiin vain google mapsia vuokra-asunnon pihalle ja luisteltiin sisälle cossit sylissä. Asettauduttiin pikaisesti taloksi ja päätettiin lähteä vielä vaihtamaan liput rannekkeiksi.

Itse conipaikalla tapamme mukaan törmäiltiin kavereihin ja jumituttiin juttelemaan. Ei kuitenkaan voitu olla kauaa, sillä eräiden (Lue Loxyn) piti vielä viimeistellä cossia seuraavalle päivälle. Napattiin S-marketista koko viikonlopun eväät ja mentiin kämpille kahvittelemaan. Unohdettiin kuitenkin ostaa kauramaitoa, joten kahvittelu majoituksessa oli aika ikävää, mutta kofeiiniriippuvaisille välttämätöntä.

Lauantai aamuna herättiin ajoissa ja juotiin taas pahanmakuiset kahvit meikkaillessamme. Meillä on pyhä sääntö coniaamuihin, joka ollaan opittu kaikkien ikävien pikku sattumusten seurauksena: ketään ei saa hoputtaa ja lähdetään vasta sitten, kun kaikki tuntee olevansa valmiita. Näin vältytään juostenkustuilta meikeiltä, vinoilta peruukeilta ja unohtuneilta cossin osilta. Ja kaikilla on oikeasti parempi mieli.

Squad valmiina lähtöön ja Legolaksen toinen aamiainen

Conipaikalle päästyämme etsittiin parkkipaikka ja liukasteltiin Sibeliustalon pihaan. Hengähdettyämme siinä hetken suunnattiin pukuhuoneisiin pukemaan kuskina toiminut Legolas loppuun ja voitiin viimeinkin polkaista viikonloppu käyntiin.

Suomen pienessä coniskenessä on se hyvä puoli, että melkein kaikki harrastajat on jollain tapaa yhteydessä toisiinsa. Jokainen tuntee jonkun ja aika nopeasti kavereita kertyy kymmeniä. Ja sitten siihen joukkoon lisätään vielä niiden kaverit ja kaverien kaverit ja kohta miltei puolet cosplayn harrastajista näyttää jollain tapaa tutuilta. Ei voida koskaan painottaa tarpeeksi sitä, miten onnekkaita ollaan, kun ollaan saatu tutustua niin moniin samanhenkisiin ihmisiin conien, instagramin ja tuben avustuksella. Kaverit tekee conista niin paljon paremman ja useimmiten coniviikonloput kuluukin vaan kavereiden kanssa seisoskellessa ja ravatessa ulkona sekä kahvilla. Eikä tämäkään Frosti ollut siinä mielessä yhtään erilainen.

Yritettiin toki tapamme mukaan tuulesta ja kylmyydestä huolimatta myös uhmata säätä muutaman kuvan takia, mutta huonoista olosuhteista johtuen luovutettiin aika nopeasti. Oltiin jo päätetty etukäteen, että näitä cosseja ei unohdeta kaapin perälle muiden cossiemme tapaan ja tyydytä pelkkiin conikuviin, vaan nyt oikeasti panostetaan heti kevään saapuessa. Ja uusia projekteja ei aloiteta, ennen kuin vanhoja ollan saatu edes jonkin verran kuvattua pois alta. Siispä jäädään odottelemaan lämpimämpiä ilmoja.

Leikkaus ihan pyllystä, mutta ilta-aurinko oli kaunis.

Illalla poistuttiin hyvissä ajoin majoitukselle. Jätettiin välistä iltabileet ja oltiin ostettu pientä omaa hyvää majoitukseen. Kaikkia tosin väsytti sen verran, että loppujenlopuksi istuttiin vaan hetki telkkaria katsellen ja käytiin nukkumaan. Sellanen villi lauantai-ilta.

Sunnuntai käynnistyi melko pirteissä merkeissä. Siivottiin majoituspaikka luovutettavaksi ja heitettiin taas cossit päälle. Yritettiin taas piipahtaa ulkona ottamassa pari kuvaa, mutta kylmyys vei jälleen voiton. Siispä annettiin olla ja satuttiin sattumalta törmäämään kaveriin, Jessicaan, joka sattui olemaan Frostissa kuvaajana ja käytiin parvella nappaamassa parit otokset. Ympäristö ei taaskaan ihan istu yksi yhteen Keski-Maan kanssa, mutta ompahan edes pari kuvaa muistona ennen kesää.

Kuva: Jessica Mennander

Kuva: Jessica Mennander

Kuva: Jessica Mennander

Noob Legolas ei osaa pidellä nuolta oikein
Kuva: Jessica Mennander

Oltiin pitkästä aikaa ihan conin loppuun asti paikalla, vaikka cossit ei malttanut pysyä päällä. Conin päätteeksi napattiin klassiseen tapaan vähän matkaevästä puolicosseissa lähimmästä kaupasta ja heitettiin Miika Lahden asemalle, jonka jälkeen jatkettiin kolmisin kohti kotia, eli Hyvinkäätä. Oona nappasi meillä vielä sairaan nopeat kahvit ennen kotiinlähtöään.

Coni oli pitkästä aikaa mukava ja tuntuu siltä, että ollaan saamassa meidän cosplayintoa takaisin. Pitkän aikaa ollaan kärvistelty coneissa ja pahoitettu mieltämme erilaisista ikävistä vastoinkäymisistä ja vellottu jonkinlaisessa itsekriittisyydessä omien taitojemme ja panostuksemme suhteen. Ei sillä, että kaikki kriittisyys olisi täysin poissa, mutta näiden pitkien cossiprojektien päätteeksi ehkä ollaan ansaittu vähän lepoaikaa ja voidaan hyvillä mielin tehdä seuraavaksi taas jotain simppelimpää ja vähemmän aikaa vievää (ja lompakkoa syövää).

Tässä kaikki Frostista tällä kertaa. Yukiconissakin tuli käytyä, mutta meillä ei ole sieltä yhden ainokaista kuvaa, sillä ei cossattu ja tahdottiin vähän irrottautua kameroiden mukana kantamisesta. Nähtäväksi jää, saako kyseisestä conista minkäänlaista päivitystä tehtyä...