Ensimmäinen (ja viimeinen) Animecon 2017 + viimehetken cosplaymuutokset

Hellurei,

meidän ensimmäinen yhteinen Animecon (Tala ollut kerran aiemmin Turun Aconissa 2009) on takana. Hirveesti positiivista sanottavaa ei tästä conista jääny. Ensinnäkin koko reissu tuli meille tosi kalliiksi. Liput, junamatkat, majotus, ruoat, koiranhoitaja yms. teki yhteensä jo noin 400 euroa, jolla olis tehny jo ihan kiitettävän conireissun ulkomaille. Tiedettiin kyllä, että tästä reissusta tulee hintava, joten ajateltiin meidän matkaa Kuopioon alkunperinkin vaan kokemuksena. Toki oltais toivottu, että se kokemus olis ees ollut hyvä. Kaikenkaikkiaan meidän viikonloppu oli ihan OK (tämäkin lähinnä vaan Miikan ansiosta), mutta ei todellakaan vastannu rahoja.

Alunperinhän meillä oli suunnitelmissa cossata Beybladea, koska Animeconissa oli teemana nostalgia. Meillä on ollu Kai ja Rei valmiina jo viime marraskuusta lähtien. Ei oltu kuitenkaan ihan alunperinkään tyytyväisiä meidän cossien kädenjälkeen ja tehtiin niihin toiveikkaina ennen Animeconia vielä pieniä muutoksia ja sovitettiin niitä paria päivää ennen conia. Joku niissä vaan mätti, näytettiin ihan kivalta kasvoista, hiuksista yms, mutta asut oli vaan tosi tylsät. Talalla oli Kain paidassa huono joustamaton kangasvalinta, jonka takia paitaa ei voinu kaventaa tarpeeksi ja Loxy ei ollu tyytyväinen Rein asun silkkireunoihin, vaikka ne oli tehty uusiksi jo pariinkin otteeseen. Joten päätettiin vaan suosiolla jättää hyrräpojat kotiin ja pakattiin tilalle meidän viimekesäset One Piece cossit (Buggy ja Alvida) sekä Free! Sousuke ja Rin poliisiasut (jotka oli vaan läppä ja niitä ei pitäny ikinä käyttää conissa lol).

Tuskin tullaan ikinä käyttämään näitä missään :O

Sit ite lähtöön ja valmisteluihin: Meiltä lähti perjantaina juna 7:49 Järvenpäästä Tikkurilaan, jossa sitten vaihdettiin Kuopion kaukojunaan. Aamu oli jo menny sinällään vähän pilalle, kun Poju oli päättäny taas sairastua vatsatautiin. Oltiin pyydetty viikonlopuksi Ada ja Isa meille eläintenhoitajiks ja kotivahdeiksi ja heti sai alkaa stressata mitkä matot on oksennusripulissa viikonlopun jälkeen.

Hypättiin junaan ja heti joku setä oli vieny Loxyn istumapaikan. Siinä sitten vähän puhuttiin, että olis kiva päästä omalle paikalle istumaan kun siitä on maksettukkin ja matka on niin pitkä, mutta setää ei vaan kiinnostanu. Ajateltiin aluksi, ettei se osaa suomea tai on vaan liikuntarajoitteinen, joten annettiin asian olla. Koko matka kuitenkin kateltiin kun se potki Talaa ja nousi ainakin kymmenen kertaa vessaan matkan aikana (ja tahtoi just välttämättä sen ikkunapaikan), niin että me, ja joku nainen jouduttiin kokoajan siirtyä. Onneks matka meni aika nopeasti JoJoa lueskellessa huonosta yhteydestä huolimatta ja loppumatkasta Miikakin jo laitteli asemalta viestiä, että odottelee meitä siellä jo. 

Napattiin meidän suojatti asemalta ja lähdettiin etsimään varaamaamme hotellia. Kyseessä oli Guest House Asema, josta jo heti miinusta, ettei majapaikan varaamistilanteessa ollut selkeää informaatiota jaetuista tiloista ja missä hotelli täytyy lunastaa! Käveltiin hetki ympäriinsä aseman lähistöllä, kunnes päätettiin vaan käydä kahvilassa kysymässä apua. Suureksi yllätykseksemme huoneen lunastus tapahtuikin ite kahvilassa ja sumplittiin maksua kolmeen pekkaan taas vaivalloisesti, kun osa tahtoi maksaa kortilla ja osa käteisellä ja kortilla, eikä heillä ollut kuulemma tollaseen sekamaksamiseen tarvittavia resursseja. No, saatiin lopulta avaimet ja myyjä osoitti meille oikean rakennuksen ja kerroksen aseman vierestä.

Tässäkin oli vähän epäselkeyttä, kun yritettiin aluksi jonkun muun (anteeksi Korhonen!) asuntoon saaduillamme avaimilla. Etittiin aikamme oikeeta kerrosta ja asuntoa ja lopulta se löytyi. Oltiin kaikki täs kohtaa jo tosi epäileväisiä, et mihin hittoon me ollaan oikeesti rahamme isketty. Sit koitti tuomion hetki ja avattiin tunnelmaa latistava ovi. Paikalla oli vielä siivojakin, jonka takana nähtiin vaan pari ovee ja tajuttiin, että tää ei ees oo hotelli vaan ho(s)telli. Eli voidaanko sanoo vaikka näin, että vitutus nousi kaikilla aika korkeellee tajutessamme, että me jetaan kaikki muu tila kaikkien kans paitsi meidän yks pieni makuuhuone. Me nimenomaan vaalitaan yksityisyyttä, eikä oltas IKINÄ menty mihinkää hostelliin vapaaehtosesti, jos oltas tää tiedetty. Tää tila oli nimittäin yksityisyydestä erittäin kaukana. Loppujen lopuks meitä oli asunnossa 7 hlöä ja vaan YKS vessa...Voitte siis vaan kuvitella, miten kauheeta se oli. Varatessamme huonetta, ei esitteessä mainittu mitään mistään hostellista ja kaikki muuki informaatio oli lähes olematonta.

Purettuamme tavarat lähettiin tapamme mukaan käymään kaupassa tekemässä viikonlopun ruokaostokset. Tuotiin ne majotukseen ja lähdettiin ettimään Miikan male Esmeralda cossiin vikaa osaa: tamburiinia. Musiikkiliikkeen löytäminen olikin vähän haastavampaa, mut päästiin kuin päästiinkin paikan päälle taas hetken kiertelyn jälkeen. Siitä kipastiin conipaikalle noutamaan rannekkeet ja törmättiin heti tuttuihin: Sonjaan, Miroon sekä Tinikseen. Aika kulukin kivasti porukalla jutskaillen pari tuntia ja siitä sit kipastiin vielä ruokakaupassa illalla hakemassa parit kylmät.

Miika ei ollu iha luotettavin navigaattori

Majotuksella eristäydyttiinkin omaan huoneeseen, sillä porukkaa oli alkanu saapua paikalle. Tamburiini-Miika maalaili lauantain proppiaan ja kuunneltiin animupoppia. Käytiin jopa ensimmäistä kertaa koskaan nukkumaan inhimilliseen aikaan, mikä saatto johtua siitä ettei oltu kolmistaan, niin ei siellä viittiny pitää meteliä tavalliseen tapaan. :D

Lauantai aamuna kipastiin aseman kahvilaan aamupalalle, joka kuulu majotuksen hintaan. Kiskastiin siellä elinvoimaa nostattavat kahvit ja palattiin hostellille valmistautumaan LOTR soundtrackin säestämänä.

Pitkästä aikaa käveltiin conipaikalle, yleensä ollaan auton suojissa. Selvittiin kuitenkin hengissä Musiikkikeskukselle, jossa Animecon pidettiin. Onneks oltiin kävelty reitti majotuksesta conipaikalle jo edellisenä iltana, muuten voi olla ettei oltais oltukaan niin ripeitä... Varsinkaan, kun meidän porukassa oli liikkeellä yksi paljain jaloin, toinen puukengillä ja kolmas lipsuttimilla.

Törmättiin heti alkuun Malluun ja Vaulaan ja jäätiin niiden seuraan seisoskelemaan. Saatiin parit söpöt avaimenperät ja ensimmäinen piirustus. Tähän alkuun heti harmiteltiin, ettei oltu saatu kameraa taikka laukkua lainaan. Jouduttiin taitella työ meidän pikkuseen videokamerapussiin, mut onneks se selvis kotiin asti ehjänä. Siitä lähettiin tekemään ensiarvio sisätiloista. Tai ainakin yritettiin, sisällä oli älyttömän kuuma ja ahdasta, pyörähdettiin vaan alakerta niin pikaseen ympäri kun ihmismassan läpi vaan päästiin ja tungettiin takasin ulos.

Törmäiltiin pihalla tuttuihin ja jutskailtiin millon kenenkin kanssa. Odoteltiin AMV-kisan alkamista, että mahduttaisiin siinä välissä käymään taidekujalla, mut sielläkin oli niin kuuma ja tukalaa, että päätettiin jättää sekin lauantailta pois. Joku ihastuttava ihminen jopa toi meille mäkkiateriat, just sopivaan väliinkin kun alko olla jo nälkä :'D Kiitos siitä! Noro-chan sai kans oman potretti Hama-helmityön, kiitti sullekkin <3

Oltiin oikeestaan vaan koko päivä pihalla, kun sääkin oli niin hyvä. Käytiin toki kahvilassa sen verran, et juotiin meidän perinteiset conikahvit, mut muuten ei oikeestaan kierrelty sisällä ollenkaan. Tehtiin beissi pääovien läheisyyteen ja koko iltapäivä kulu mukavasti paikoillamme jutellessa niitä näitä.

Seittemän aikaan hilpastiin takasin majotukseen, meillä oli aikeissa vaihtaa cossit pois ja käydä kattomassa bilemeininki ikärajallisissa bailuissa, mutta majotuspaikalla menikin oma aikansa ja lähdettiin vielä pyörähtämään Sonjan ja Miron huoneella Cumuluksessa. Kello alko olemaan jo yli yhdeksän, minkä jälkeen ikärajallisten bileiden sisäänpääsy muuttu maksulliseks. Ei oltu valmiita maksamaan niistä femmaa per naama, joten päätettiin lähteä porukalla vielä takasin Musiikkikeskukselle kurkkaamaan ikärajattomien bileiden meininki. No, siellä ei ollu oikeestaan mitään nähtävää, joten tehtiin pieni piknik conipaikan nurmikolle ja siihen liitty muutama muukin hetkeks. Parin Jari Sillanpään jälkeen poistuttiin taas paikalta, jotta jaksettais nousta seuravaana aamuna ajoissa ylös.

Sunnuntai aamuna pakattiin loppuun lähtöä varten ja käytiin taas asemalla aamupalalla. Puettiin cossit niskaan (Free! Rin ja Sousuke + KinkkiLinkki Miika) ja otettiin kaikki tavarat messiin. Asemalla oli onneks maksullisia säilytyslokeroita, johon jätettiin suurin osa meidän kamppeista, niin niitä ei sit tarvinnu ottaa conipaikalle ja jättää narikkaan. Otettiin mukaan vaan vaihtovaatteet. Jätettiin avaimet kahvilaan ja sit se alko: se poliisiläppä, jota kuultiin pitkin matkaa conipaikalle xD Tunnettiin olomme NIIIIIN noloiks näissä cosseissa.

Pidätetää kaikki

Oltiin tosi väsyneitä sunnuntaina, naurettiin ihan kaikelle turhalle ja ooteltiin vaan kokoajan, et kello tulis sen verran, et voidaan vaihtaa cossit perusvaatteisiin ja lähteä kotiin. Miika kävi tekemässä ostoksia taidekujalla, mut me ei taaskaan tehty kunnollista kierrosta sisätiloissa. Haettiin kahvit ja istuskeltiin portailla auringonpaahteessa kavereiden kera ja tuskasteltiin vähänväliä. Saatiin kyl taas niin hyvää piirustusta, et ei mitään rajaa :O

Loxyn hammaslakat kulu kokoajan, Rinin hainhampaat näytti kaiken aikaa vaan kakkasilta :D

Tuntu tosi oudolta, kun ei ollu järkkäriä mukana. Ollaan totuttu nappaamaan joka conissa edes pari kuvaa, tuli niistä sit huonoja tai ei. Jouduttiin tyytymään loppupeleissä vaan pariin selfieen. Ei pahemmin välitetä selfieistä ylipäätänsäkkään (paitsi porukkakuvat on ihan kivoja), joten tuntu vähän tyhmältä seistä jossain nurkassa puhelimet kädessä :D Mutta minkäs teet kun on pakko saada jotain kuvamatskuaki.

Sunnuntai kokonaisuudessaan

Sit kello tuli kolme ja haettiin meidän vaihtovaatteet narikasta ja päästiin vapautumaan cosseista. Huuhtastiin vaan tukat vessan lavuaarissa ja elämä taas hymyili. Vietettiin vielä hetki aikaa kavereiden kanssa, kunnes sanottiin moikat ja valuttiin ruokakaupan kautta asemalle. Hyvästeltiin Miika ja raahauduttiin laiturille odottamaan junaa. Paluumatka oli vähän tuskasempi, kuin menomatka. Meidän edessä istuva setä piereskeli vähänväliä, eikä vaunussa kiertäny ilma. Sitä sit hengitettiin se päälle neljä tuntia ja kuunneltiin lasten huutoa, kunnes päästiin Tikkurilaan, jossa vaihdettiin taas Jäkeen. Viimesillä voimillamme raahauduttiin tavaroiden kanssa jalkasin asemalta kotiin Adan lämpöseen hoivaan :D Oltiin ihan kuolleita tän matkan päätteeks ja vannottiin, et jäi muuten viimeseks Animeconiks.

Yhteenvetona: Animecon oli liian kallis reissu meille ja conipaikka ei vaan vastannu lipun hintaa. Sää oli kuitenkin hyvä, ihmiset oli ihQuja ja lahjat oli kivoja. Yleisfiilis oli kokonaisuudessaan ihan hyvä (pääasiassa Miikan ansiosta, kahdestaan oltais jo luovutettu). Kiitos kaikille ihan kivasta conista! Suurin kiitos meidän osalta kuitenkin eläintenhoitajille Adalle ja Isalle, joita ilman ei oltais ees päästy tekemään tätä reissua <3

Palaillaan enskerralla Traconin cossien merkeissä.

Hanami + viikonlopun kuvastuksia

Hanamia vietettiin sunnuntaina 21.5  Roihuvuoressa ja mekin saatiin tänä vuonna raahattua ittemme paikan päälle. Pohdittiin mennäänkö ihan omana ittenämme vai vedetäänkö jotkut aika casuaalit cossit niskaan ja lopulta paikan päälle lähti Free!:n Rin ja Haru. Haaveissa oli ottaa jotain nättejä kuvia, mutta ei tietenkään ajateltu paikan olevan niin tupaten täynnä ihmisiä kun se oli... no, ne kuvat jäi haaveeks. Ehkä siellä pitäs käydä sillon, kun puisto on tyhjillään. Ei ihan tiedetä mitä me oikein oltiin ajateltu.

Löydettiin paikan päälle ilman suurempia eksymisiä (seurattiin oikeestaan asemalta peruukkipäisiä ihmisiä) ja törmättiin heti ekoihin tuttuihin: Saijaan ja sen porukkaan. Ne pystytti piknik tukikohdan yhden puun alle ja me lähdettiin kulkemaan puistopolkua ylöspäin ja jutskailtiin tuttujen kanssa matkalla. Törmättiin kans aika nopeesti Miikaan ja sen posseen. Käytiin heti alkajasiks katsastamassa se japanilainen puutarha, josta ollaan niin paljon kuultu hyvää. Siellä vois olla ihan nättejä kohtia joissa napsasta pari teemaan sopivaa cossikuvaa, jos nyt saadaan ikinä raahattua itteämme sinne asti :D

Reissu-Rin

Ihmisiä kävi ja ihmisiä lähti, siirryttiin jossain vaiheessa ettimään elinvoimaa, eli kahvia, ja jonotettiin kauan väärässä jonossa, kun kahvijono olis ollut siinä vieressä. Vähän mysteeriks jäi mihin me oikeastaan jonotettiin alunperin, mutta saatiin lopulta meidän kahvit ja rauhotuttiin istuskelemaan ja keräämään energiaa. 

Päivä kulu aika nopeesti ja sää oli (kerrankin) suosiollinen. Teki ehkä ihan hyvää vähän sosialisoida lajitovereiden kanssa pitkästä aikaa, kun enimmäkseen katellaan toistemme naamoja neljän seinän sisällä ja hikoillaan ompelukoneen ääressä. Jos nyt jotain miinusta, niin se ihmistungos ja bajamajat... Muuten ihan kiva reissu.

Sit vähän tästä viikonlopusta:

Lainattiin auto alle ja hurautettiin viikonlopuks Loxyn isän luo tarkotuksena kuvailla meidän ATLA cosseja ja joitain muitakin, joista ei olla tähän mennessä vielä saatu kuvia. Kamera saatiin lainaan tällä kertaa Monalta (kiitos <3) ja kaikki vaikutti tosi lupaavalta. Aluks. Pakattiin mukaan Mai ja Azula (Avatar the Last Airbender), Cloud (Final Fantasy VII Crisis Core) sekä Kai (Beyblade) ja lähettiin matkaan perjantaina illalla. Kuvauspaikat oli vielä vähän auki, tehtiin perille päästyämme pieni tutkimusmatka Vestran villiin luontoon ja kateltiin paikkoja vähän sillä silmällä. Löydettiin lopulta Maille ja Azulalle pari ihan rankalla rajauksella sievältä näyttävää paikkaa.

Lauantaina vedettiin päälle sit nää ATLA tytyt ja heti suureksi innostuksemme huomattiin Loxylta jääneen kotiin Azulan rannesuojat. Siinä sit karsiutukin heti jo yhteiskuvat pois ja lähdettiin kuvaamaan pelkkää Talan Maita.

Lauantain sää oli tosi harmaa ja paleltiin ihan mukavasti kuvatessa. Ei ihan vielä olla siinä pisteessä kesää, että photoshoottaaminen olis nautinnollista. Täysin kommelluksitta ei suoriuduttu tältäkään päivältä, kun lähdettiin yrittämään pysäytettyä liikettä. Haussa oli siis tosi cool ninjajuoksu, tarkemmin tunnettuna "Narutojuoksu", mikä ei ihan sujunu Mailta niinku olis pitäny.

Behind the scenes

Sit oli vuorossa Loxyn Cloud. Cossi, joka valmistu vuoden 2015 Yukiconiin ja mikä on siitä lähtien pitäny photoshootata. Nyt siihen oli viimeinki mahdollisuus, mutta Cloudin toinen polviarmori hajos kuljetuksessa, eikä meillä ollu mitään millä kiireessä korjata se. Teippikin loppu just kriittisesti kesken ja se pysy sillä paikoillaan sen kymmenisen minuuttia. Lopulta päätettiin luopua kokonaan kokokuvista ja siirryttiin vaan lähikuvalinjalle. Cloudia oli alunperin tarkotus kuvailla auringonlaskussa, mut lauantaina ei edes paistanu aurinko. Siispä pystytettiin kellariin pieni köyhälistön studio (yks lamppu + savukone) ja otettiin taiteellisia vapauksia. Epätoivo Cloudin kanssa oli jälleen aika suuri, yks pieni lamppu hädin tuskin valasee muuten pilkkopimeetä kellaria, joten enemmistö Cloud kuvista oli pimeitä ja rakeisia. Lopulta sijoitettiin lamppu Loxyn taakse ja savukone jalkoihin. Etuvalona toimi luonnonvalo kellarin oviaukolla. Koska ulkovaloa oli enään tosi vähän, uhkas viimesistäkin kuvista tulla tosi hämäriä, mutta saatiin sieltä pelastettua pari ihan kivaa vähän rankemmalla editoinnilla...

Kuvausfiilikset tiivistettynä

Lopulta oltiin ihan kylmissämme ja luovutettiin lauantain osalta. Niiskuteltiin loppuilta saunassa ja alettiin miettiä seuraavan päivän Kai kuvauksia...

Aamulla Tala heitti Kait päälle ja ajettiin Klaukkalaan. Tavoitteena oli kuvata aluks jossain pellolla ja siirtyä siitä mahdollisesti Kuplahallille taikka Jäähallille. Haettiin kahvit ärrältä ja mentiin lämmittelemään läheisen koulun pellolle. 

Ehdittiin ehkä olla siellä sen 15 minuuttia, kunnes huomattiin auton avainten kadonneen Loxyn taskusta. Tästä tuli siis historian lyhyin photoshoot. Iski pienonen paniikki ja alettiin käydä läpi niitä kohtia, jossa oltiin oleskeltu. Auto oli luonnollisesti lukossa ja aurinko paahto meidän niskaan. Talalla oli päällä koko cossi ja ahdistus alko olla suuri. Porukkaa ravas pellon laidalla tuijottelemassa ja mietittiin vaan miten typeriltä näytetään... Tai siis Tala näytti kykkiessään maalit poskella ettien aarteita pellolta. Puolisen tuntia ruohikkoa käytyämme läpi soitettiin Loxyn äitille, joka käytti meitä niillä, että Tala pysty vaihtamaan vaatteet mukavampiin. Sit palattiin pellolle haravoiden kera ja etsintä jatku. Alko tulla jo iltapäivä ja kipastiin nopeesti ostamassa metallinpaljastin. Halvemmaks sellanen vehje tulee, kun päälle 200 euron uudet avaimet. Oltiin jo aika positiivisia, että nyt löytyy, mut päivän päätteeks oli todettava, että eipä muuten löydy. 

Jossain tuolla ne on.

Et sellanen päätös tälle epätuottosalle reissulle tällä kertaa. Mitähän enskerralla?

Talven 2017 cossisuunnitelmia + Frostin ekat valmiit asut

Aika rikkoa hiljaisuus täälläkin. Jälleen kerran. Ollaan viimeks päivitetty Traconin aikoihin ja on vähän tönkkö ja tyhmä olo tätä tekstiä tässä alotellessa. Oltais voitu päivittää näistä seuraavista cosseista jo aikoja sitten, mutta ei olla jaksettu on ollu niin kiire.

Heti Traconin jälkeen oltiin vähän tyhjiä ja alettiin puoliväkisin miettimään seuraavia cosseja. Mitään uutta tai vanhaa sarjaa ei ollu just sillon kiinnostuskiikareissa ja ei oikeesti yhtään keksitty mitä oltais voitu ottaa työn alle. Selailtiin kansiota, johon ollaan kerätty mieluisia cossivaihtoehtoja aina vähän väliä ja nää kaks vaikutti sillä hetkellä ainoolta toteutettavalta vaihtoehdolta: Kai (Tala) ja Rei (Loxy) Beybladesta. Päätettiin vielä siihen perään kattoa kyseinen sarja japaniks (koska oltiin aiemmin vaan nähty enkkudubit... hyi hele) ja saatiin uutta cosplayintoa kehiin.

Taas aika lämpöset cossit talveks.

Mä olin sisimmässäni päättäny, etten todellakaan tee tota Kain asua lilaks, koska en voi sietää muutenkaan sitä väriä ja tolla jätkällä on sitä päällään ihan liikaa. Olin miettiny, et rikkosin vähä rajoja/sääntöjä ja tekisin ton asun jostain ihanasta syvän tumman sinisestä. Se mun suunnitelma kaatu aika äkkiä, koska aina kun löyty ihana ja oikeen sävynne sininen paitaan, ei löyty mitään kangasta housuihin ja halusin sävyjen olevan PRIKULLEEN samaa sävyä. Renklasin kankaita edestakasin, mutta sitte mun niskat alko pikku hiljaa jo vääntymään kohti liloja asustekankaita, jotka häämötti korkeella kangastukun hyllyllä. Annoin siis periks tässäKIN asiassa ja menin sit kaavojen mukaan.

Tavallaan tästä Kain asun itse tekemisestä ei oo ihan kauheesti mitään kerrottavaa sinällään, paitsi että tietysti se, kuinka HETI EKANA PITI OLLA TYHMÄ JA HUOLIMATON KANKAIDEN SÄVYJEN KANSSA. Ostin ekana kylmän sävystä lilaa asustekangasta, tein tyytyväisesti housut mutta kangas loppu kesken ja menin seuraavana päivänä ostamaan kyseistä kangasta lisää. Ommeltuani housujen seuraksi paidan ja vedettyäni nää kappaleet päälleni huomasin, että HOUSUT OLI KYLMÄT JA PAITA LÄMMIN! En siis ei ei ei eiiiiiiiii!! Olin kuin olinkin tyhmyyksissäni ja täysin huolimattomuuttani ottanu lämpimän sävystä lilaa, vaikka sen piti olla nimenomaan KYLMÄÄ. No, mitäpä sitten muuta ku takasin kangaskauppaan vaan ja ostamaan sitä oikeeta sävyä. Tein taas uuden paidan ja siinä ohella huomasin, etten tykännytkään enää niistä mun sen hetkisistä housuista. Tässä kohtaa päästin parit kyyneleet ja ärräpäät. Kun koitti TAAS seuraava päivä, lähin jo varmaa neljättä kertaa hakemaan samaa kangasta ja tein viimeinki semmoset housut mihin olin tyytyväinen. Herranv*tunjumala paljon mulla meni noinki yksinkertasiin vaatekappaleisiin rahaa. HUH.

Onneks sentään säästin useemman kympin, kun meiltä löyty valmiiksi jo kaunista kirkkaan punasta nahkaa, josta sitte tein Kain nilkkoihin ja olkapäihin kuuluvat ööö jotkut noi koriste "remmit". Nilkkoihin tulevat remmitki jouduin kans tekemään pariin otteeseen tyhmien pikku mokien takia, mut se nyt ei tietenkä yllätä.

Ihanat likaset sukatki pääs kuvaan.

Olkapää koristeisiin tuli myös hopeeta nahkaa käytettyä hitusen ja sitäkin löyty onneks meiltä valmiina kotoolta. Tässä kohtaa olin säästäny ainaki 40€ pelkissä nahoissa, jota en ees tarvinnu paljoo. Olis ollu kamalaa maksaa metristä per nahka jotain 25€/m.

Tässä kuvassa näkyy vähän tota lyhyttä nahkatakkia, jonka väsäsin yhen illan aikana. Tässä kohtaa en säästäny, joten tästä mustasta nahasta jouduin kuitenki maksamaan jonku verran, koska meidän kotoolta löytyneet palaset ei ihan riittäny tekemään tota takkia, vaikka se oliki tosi lyhyt ja miltein hihatonki. :'D Tein oikeesti montaa asiaa samaan aikaan täs asun kanssa ja siks olin varmaan niin nopeesti valmis. Ja tietty sekin vaikuttava asia, ettei ollu proppia mitä tehdä tähän lisäks. ;__;

 Kain kenkulit peitin suurimmaks osaks maalarinteipillä ja maalasin noi kolmiot ja kengänpohjat valkosella nahkamaalilla. Kailla ei oikeesti olis nauhoja kengissä, mutta mä löysin nauhattomana vaan sellasii mummojen nilkkureita, joita mä en aatellu tässä cossissa käyttää.

Vyön soljen tein worblasta ja samoin nilkkaremmien "päädyt" tai ne niin sanotut metalliosat. 

"Lol! Toi solki näyttää ihan joltai auton keulamerkiltä!" -Loxy

Tää Kain tukka on kyllä aivan ihmeellinen ja uskollinen mulle. Oon käyttäny tätä kauan sitte kerran  silleen ihan kunnolla ja sen jälkeen sullonu sen vaan peruukkipussiin, kaikkien miljoonien muitten peruukkien alle. Se on ollu siis kuolleena varmaaa kolme vuotta alimmaisena laatikon pohjalla. Kun herätin sen kuolleista ilokseni huomasin, että SEN MUOTO OLI SÄILYNY! 

Oon leikelly ja muotoillu tän (vaan hiuslakalla) joskus jostain ihan karseesta, pelkästään harmaasta pitkästä kasaritukasta vuonna nakki ja kepp. Vieläpä kaiken lisäks vetäny mustalla hiussprayllä ton tukan takaosan. Mä vaan vähä leikkasin ja hienosäädin tota tukkaa nostettuani sen haudan pohjalta. Hei c'moon! Pitää olla aikamoista lakkaa, ku on pitäny koko perden kasassa noin hyvin. PROPSIT SIIS IKISUOSIKILLENI TRESEMME HIUSLAKALLE!

Tässä tää nyt sit olis kokonaisuudessaan, kaikkien niitten pienten mokien jälkeen. Oon oikeestaan 5/5 tyytyväinen tähän (kerranki) !

Tein oikeesti uuden huivinki Kaille, mut silti tää vanha (rakas riepu) on se paras, kärsinein ja uskollisin <3!

 Sain tän asun tehtyy oikeesti vähän päälle viikossa, mukaan lukien noi mun mokat. Sit vaan odottelinki että Loxy valmistuis ton Reinsä kanssa ja päästäs joskus elämässä eteenpäin...

Sitten... Se Loxy ja sen Rei. "Teen koko asun jossai viikossa, kahessa" -Loxy. Joo, tai sit et. Rein asun yksinkertasuuden takia oli tarkotus panostaa materiaaleihin ja uusia, ei-tuttuja kankaita on aina kiva päästä kokeilemaan. Tällä kertaa uutena kankaana toimi silkkijäljitelmä, josta oli tarkotus tehdä koko yläosa. Sen kaveriks tuli kokeiltua sekä satiininauhaa että ??? kultasta muovista kangasta, joka päätyi katastrofiin. Itseasiassa koko cossi päätyi katastrofiin kerran. Se saattoi myös osittain johtua siitä, että vaihdoin asudesignia kesken kaiken. Aluks oli tarkoitus tehdä kakkoskauden asu, mutta jotenkin päädyin pikkuhiljaa ykköskauden designiin...

Tästä sen piti lähteä. Elämäni kalleimpia kankaita, joka päätyi kuitenkin käyttökelvottomaksi...

 Housut oli ensimmäinen asia jotka valmistui suht. nopeesti. Yläosan kanssa tuli taisteltua monta iltapäivää viikossa. Silkkijäljitelmä olikin vähän haastavampi kaveri ommella, jokanen taitos tuntu jättävän jälkeensä pieniä ikäviä ryppyjä ja ompeleen purkaminen vahingoitti kangasta ikävästi. Hihojen kiinnittämisessä ei oo koskaan ollu niin paljon ongelmia kun tässä asussa. Parin viikon jälkeen hermot petti, kun hihoja oli sovitettu kiinni ainakin sen 200 kertaa ja kangas hapsotti jo joka suuntaan. Silkki sai siirtyä pois tieltä ja oli ihan pakko päästä tekemään jotain muuta hetkeks.

??? kultainen kangas vs. satiininauha

 Peruukki on aina yks mukavimmista osuuksista ja thank god ekalla yrityksellä eBaysta tuli ihan hyvä. Peruukin leikkely ja muotoilu palautti uskoa tähän projektiin pikkuhiljaa.

Hiusputkilo. Sisään rullattu vuorivanua ja putkilo scuba kangasta. Hiustupsun ompelin toiseen päähän irtolisäkkeistä.

 Hiusjuttuja kuivumassa. Ja meidän ikioma ananas taustalla.

Pohdiskelin pitkään millä tekniikalla tekisin Rein korvat. Alunperin ajatus oli tehdä omasta korvasta muotti ja rakentaa siihen päälle lateksista korvankärjet, mutta töiden jälkeen Helsingissä hetken pyörittyäni ja meikkimaaleja etsiessäni törmäsin täydellisiin vaaleisiin valmiskorviin. Ja ne tarttu mukaan.

*Kännykkälaatu*

 Tässä vaiheessa ostin uuden kankaan. Päätin käyttää silkin sijaan scubaa, samaa mistä tein Rein hiusputkilon aiemmin. Se on kivaa kangasta, ei rypyty ja on pehmeetä. Sain lopulta koko pohjan yläosalle tehtyä ja tein myös siinä ohessa uudet housut - nekin scubasta. Aiemmat oli paksua puuvillaa. SILTIKÄÄN silkkinauha ei tosin tunnu istuvan kunnolla. Suorat kohdat näyttää ihan siedettäviltä, mutta jos nauhaan tulee vähänkään kaarretta, niin tsädääm! RYPPYJÄ. En oo toistaseks vielä päässy niistä eroon, vaikka oon jaksanu uskollisesti purkaa ommelta sitä mukaan kun oon sitä tehnyt, mutta siltikin niitä vielä riittää...

 Yin Yang tekeillä selkään. Tätä samaa kuviota viljellään Rein kaikkiin asuihin ihan älyttömästi. Mautonta...

 Ja viimeinkin se on melkein valmis kaiken sen tuskan ja raivon jälkeen, mitä nää liukkaat kankaat mulle aiheutti. Tästä koko projektista tuli mokailujeni takia tuplasti kalliimpi ja ainakin triplasti ajallisesti pidempi mitä sen alunperin piti olla. Tuli tosi amatööri olo.

JEIII.

Toisina cossisuunnitelmina Frostiin on myös nämä kaksi: Asami (Loxy) ja Korra (Tala).

Nää oikeesti tuli vähän puun takaa, Tala yhtenä aamuna heräillessämme julisti nähneensä kivoja cossikuvia näistä kahesta, jonka seurauksena päätettiin lisätä nää Frostiin Kain ja Rein lisäksi.

Ja vielä viimesenä pikanen loppupäivitys Yukiconin cosplaysuunnitelmista, koska ei viitsitä tehdä näistä lähempänä erikseen mitään hei-me-cossataan-näitä turhaa kahden lauseen päivitystä, niin nää mahtuu kivasti tähän loppuun. Lisää tytyjä: Azula (Loxy) ja Mai (Tala). Ja ehkä me saadaan meidän Ty Lee tällä kertaa kans mukaan. Ehkä... hkä... kä.. ä....

 Palaillaan sitten seuraavassa päivityksessa Korran ja (A)samin merkeissä!