Madara WIP

Loxy täällä pitkästä aikaa, ei olla juurikaan ehditty istahtaa alas meidän hektisessä elämässä ja tämänkin päivityksen kokoonpusertaminen vaati muutaman minuutin useamman päivän ajalta. Desucon Frostbiten projektina oli siis Madara Uchiha Narutosta ja koska conista on aikaa jo lähemmäs kaksi kuukautta, on hyvin mahdollista, etten enää muista kaikkea, mistä piti alunperin kirjoittaa.

Yleensä meillä on cossilistalla hahmoja pilvin pimein, mutta talven coniin jouduttiin ihan miettimällä miettimään seuraavia cosseja useamman viikon ajan. Meillä oli tuolloin katselun alla pelkästään Naruto ja varsinaista innostusta mihinkään sarjoihin ei ollut. Lopulta miltei väkipakolla päädyttiin tekemään vielä toiset cossit kyseisestä sarjasta kriteereinä, että tahdottiin molemmat taas päästä kokeilemaan jotain uutta. Mulle se uusi oli kokonaisen armorin tekeminen EVA-foamista.

Lähdin liikkeelle armorin kaavoista, jotka luonnostelin (ikävä kyllä) hintavalle akvarellipaperilleni, sillä se oli ainoa tarpeeksi suuri rulla, josta sain tarvittavan suuria paloja leikattua. Sovitin kaavoja ylle valehtelematta varmaan 50 kertaa, sillä olen aika arka tuhlaamaan kalliita materiaaleja ja tahdon olla aina todella varma siitä, etten joudu leikkaamaan varsinaisesta foamista hukkapaloja. Tässä vaiheessa olin jo kyhäissyt kasaan osan Madaran paidasta/takista/mistälie, jotta näin kuinka kankaat tulisivat istumaan itse armorin kanssa.

Kaavojen saatua hyväksyntäni leikkasin 5mm paksusta foamista (tilattu cosplayshopilta) kaikki palat, hioin niiden terävät reunat aavistuksen pyöreämmiksi ja lämmitin jokaisen palan kauttaaltaan samalla muotoillen niitä kaarevimmiksi. Olka-armorin hartia- sekä kaulusosat on liimattu kontaktiliimalla. Olen aiemmin käyttänyt kuumaliimaa askarrellessani foamin kanssa, mutta sen pitävyys suuremmissa paloissa on melko huono kontaktiliimaan verrattuna.

Kaikki palat käsiteltyäni hioin pienellä hiomakoneellani halkeamia paloihin. Tähän hommaan sopisi varmasti parhaiten jokin laadukas Dremel, mutta omani on vanha parinkympin versio ja jälkikin sen mukaista.

Fashion is my passion vai miten se oli

Kaikki palat valmiina pohjustukseen

Pohjustuksena käytin Plasti dippiä, jota tilasin myös cosplayshopilta. Koko armorin pohjustamiseen meni 3 - 4 tölkkiä (muistaakseni 5 kerrosta per palanen) ja ajankohta tälle oli ehkä haastavin ikinä. Täällä on myrskynnyt koko alkuvuoden ja on varmaan sanomattakin selvää, että ulkona sprayaaminen ei tule kysymykseenkään. Varsinkin, kun kerroksen plasti dippiä olisi hyvä antaa kuivua reilun aikaa. Tuulesta huolimatta yritin kyllä ajaa foamipalasteni kanssa pariin otteeseen metsän reunaan, mutta joka kerta tuuli tempaisi ne matkoihinsa. Aika alkoi olla jo vähissä, joten oli pakko tehdä uhrauksia - parveke sai toimia työhuoneena. Naapurien iloksi sprayasin roikkuen ikkunasta ja yritin pitää sprayn mahdollisimman kaukana ikkunalasista. Kerrosten kuivuminen hoitui aina sopivasti työpäivien ajan kiitos parvekkeen hyvän ilmanvaihdon.

Tästä kaikesta paskasta viisastuneena jätän tulevaisuudessa sprayt pois ja hoidan pohjustuksen jollain helpommalla ja vähemmän sotkevalla tökötillä.

Itse punaisen sprayn kohdalla olin jo viisastunut ja päätin rakentaa jonkinlaisen alkeellisen kaapin itselleni suuresta pahvilaatikosta, jotta spray ei sotkisi parveketta niin pahasti. Punainen maali levisi uskomattoman paljon laatikosta huolimatta ja pääsenkin kevään tullen siivoamaan parvekkeen ihan kunnolla. Cosplayn iloja ja silleen. :)

Sprayn jälkeen sidoin kaikki palat yhteen ohuella jostain aikoja sitten askarteluliikkeestä löydetyllä köydellä. Halkeamia korostin hieman mustalla akryylimaalilla.

Jo yhdet ninjasandaalit aiemmin tehtyäni (Sasuke) olin luonut jonkinlaisen suunnitelman seuraaville. Näissäkin toki mentiin ihan minimibudjetilla, mutta tahdoin yrittää tehdä tällä kertaa kaiken itse, kengänpohjaa myöten. Aloitin ihan simppelisti hahmottelemalla ja leikkelemällä oman jalkani mukaan jonkinlaiset kaavat ja asetin ne sivuun odottamaan.

Kengän pohjia varten olin ostanut Biltemasta treenimattoa. Matto oli hieman pehmeämpää, kuin olin ajatellut, mutta koska deadline lähestyi hurjaa vauhtia, niin sillä oli mentävä. Maton toinen puoli on sileä ja toinen kuvioitu, joten aloitin hiomalla toisen palan kuvioitua pintaa sileämmäksi, sillä sen oli jokatapauksessa tarkoitus mennä piiloon ja ajattelin liimauksen olevan näin kestävämpi.

Ompelin kengän jonkinlaiseen muotoonsa ja kiinnitin sen käsin ompelemalla toiseen pohjapalaseen niin, että hiottu pohja on alaspäin. Kengän takaosaan jätin reilun aukon jotta saan ne sujautettua jalkoihin ja ympäröin aukon tarrateipillä.

Tämän jälkeen liitin nilkkojen ympärille ihan vaan liimalla renkaat ja tein taakse irto-osana läpyskän aukon sulkemista varten.

Liimasin kontaktiliimalla (ei kuumaliimaa, se ei pidä) toisenkin pohjapalan kiinni ja hioin epätasaisuudet pois. Viimeisenä OLISI täytynyt muistaa vielä käsitellä foami kuumapuhaltimella, mutta tyhmyytäni unohdin sen. Kenkiä toki pystyi conissa käyttämään, mutta foamipohjan kuluminen on nopeampaa, jos sitä ei lämpökäsittele. Lämpö saa foamin kovettumaan ja omien kenkieni tapauksessa ne jäivät pehmeiksi ja conin lattia sekä hiekka pihalla hioi ne viikonlopun aikana reilusti ohuemmiksi niistä kohdista, joihin kehon painoni kohdistui. Tämä tarkoitti omalla kohdallani kantapäitä :D

Loppupäätelmä: En enää tekisi kenkiä Bilteman treenimatosta, sillä se on mielestäni liian pehmeää. Jokin kovempi foami on varmasti parempi. Seuraavat sandaalit yritän rakentaa suoraan valmiiseen kovaan kengänpohjaan.

Peruukki on Jareth Long Classic Arda Wigsiltä. Mukaan liitin toiselle sivulle hieman lisää lyhyitä kuituja ja taakse kauttaaltaan yhden paketin pitkiä kuituja.

Pikatesti ennen pakkaamista ja kaikissa osissa vielä jotain pientä säädettävää. Peruukin leikkaus jäi suosiolla pe-la coniyölle ja palailen kaikkeen siihen stressiin itse Frostipäivityksen parissa. Jos vielä saan hoputettua Talan oksentamaan oman Obito -postauksensa tänne vielä tämän vuoden puolella ensin. :D

"Sasukeeee!" WIP

Loxy täällä pitkästä aikaa taas hei!
Ollaankin viimeksi päivitelty meidän blogia kesädesun aikaan, eli kesäkuussa. Nyt on taas aika pitää täällä vähän meteliä wip -päivityksen muodossa. Syy sille, että päivittelen/päivitellään meidän Traconin cossiprojekteista vasta itse conin jälkeen on se, että tahdottiin pitää nämä cossit salassa ja tehdä niistä ikään kuin yllätyscossit. Koska eihän kukaan cossaa Narutoa enää vuonna 2019, eihän?

Edgelord is here

Polkaisin Sasseliini projektini käyntiin aloittamalla paidasta. Kangas on harmaata scubaa (ylläri, suosikkini) ja sisäpuolelle ompelin harmaan antistaattisen vuorikankaan. Kaulus pysyy muodossaan paksun kovikekankaan sekä hetken mielijohteesta ja juuri ennen conia lisätyn rautalangan avulla. Sori taas keltaiseen taittuvista kuvista, työstän cossejani lähes poikkeuksetta iltaisin/öisin, koska arkipäivisin on töitä ja en ehdi silloin elää. Uchiha-logon liimasin selkäpuolelle kangasliimalla. Logo on tehty myös scubasta, sillä sitä sattui löytymään kyseisissä sävyissä meiltä jo valmiiksi. Olisin tahtonut päästä kokeilemaan logoon kiinni silitettävää kalvoa (heat transfer vinyl), mutta sitä ei meiltä päin saanut ja tahdoin hyödyntää jo valmiiksi löytyviä materiaaleja.

Jätin mittanauhan hetkeksi vahtimatta, ja....

Miekan pohjana toimi ohut 100x4cm pätkä 4mm paksua vaneria, jonka kävin hakemassa paikalliselta vanerikauppiaalta. En ymmärrä miksi en ole aiemmin hyödyntänyt vaneria samankaltaisiin proppeihin, vaan olen lähtenyt vääntämään miekan terää worblasta, jolloin siitä ei ole tullut täydellisen tasaista ja ei ihan niin kestävääkään vaneriin verrattuna. Sahasin ja hioin terän muotoonsa meidän olkkarin lattialla ja hukuin puupölyyn. Käsiosuus ja huotra muotoutuivatkin sitten ihan vaan Eva-foamista, softiksesta ja worblasta.

Tein miekkoja itseasiassa kaksi kappaletta. Ensimmäisen tein kokonaan vanerista ja hioin sitä naapuriemme iloksi hiomahiirellä useampana päivänä. Loppujenlopuksi miekasta tuli kuitenkin liian painava, sillä Sasuke kantaa Kusanagia vyöllään selkäpuolella ja painavampi proppi olisi ollut todella epämukava. Ehkäpä käytän vaneriversiota siis joskus vaikka kukkakeppinä.

Kun ajat syvälle metsään sprayaamaan proppia "rauhassa" ja ohi kulkee kolme koiranulkoiluttajaa, kaksi pyöräilyryhmää ja yksi yhden hengen lentokone.

Terään käytetty spray on Mastonin Metallic Alumiini hopea. Se taittaa valoa tosi käheesti.

Alaosasta (kietaisuhameesta???) Ei löydy juuri kirjoitettavaa, enkä siitä ottanut juuri vaihekuviakaan. Tein sen myös scubasta takin sekä housujen tapaan. Hameesta (en oikeasti tiedä mikä ihmeen vaatekappale se on, joten kutsun sitä hameeksi, forgive me) tein kaksipuolisen, eli ompelin kaksi kappaleta kuvassa näkyvää läpyskää yhteen ja käänsin ympäri. Lisäsin reunuille muutamat pienet rypyt käsin ommellen, jotta hame istuisi päälle vähän nätimmin ja ei nouse helmoista sivuillepäin.

Sitten niiden helkkarin ninjasandaalien vuoro. Näistä kyseltiin vähänväliä conissa, että mistä nämä on tilattu ja kehuttiin kovasti. Harmittaa, kun en ottanut juurikaan vaihekuvia lukuunottamatta kuvaa teipatusta jalastani, johon suunnittelin sandaalien kaavoja.

Yksinkertaisuudessaan sandaalit ovat siis kunnon budjettisandaalit. Ostin muitaakseni New Yorkerista kahden euron rantaslipperit ja otin niiden pohjat käyttöön. Koska en tahtonut Sasuken kengissä lukevan "Beach Party", niin leikkasin kotona Eva-foamista yhden lisäkerroksen kenkiin peitteeksi. Sitten vaan ompelin pohjiin kiinni tekonahasta ompelemani sandaalin varren. Lopputulos ei ehkä ole kovin mukava kävelyä ajatellen, mutta harvoin cossit on muutenkaan mukavia päällä. Ainakin kengät näyttivät ulkopuolisten silmään laadukkailta, vaikka totuus oli toisenlainen.

Sitten peruukista. Upotin Sasuken hiuksiin melko paljon rahaa, mutta se johtui siitä, etten suostunut alunperin tilaamaan laadukasta peruukkia, vaan lähdin alunperin yrittämään sieltä, missä aita on matalin: Aliexpressiltä. Ensimmäisen peruukin saatuani totesin, että ei, tämä ei ole hyvä. Liian paksu kaikin puolin ja ihan järkyttävän suuri omaan päähäni. Seuraava peruukki lähti tilaukseen Ezcosplaylta, mutta en edes leikannut sitä. Se oli saapuessaan jo niin toivottoman tapauksen näköinen, että taidan yrittää van myydä sen eteenpäin suoraan.

Kolmannen ja viimeisen peruukin olin tilannut aiemminkin. Nimittäin Josuke -cossiini. Eli tiesin mitä sieltä tulee. Unohdin kuitenkin, että tilaamani peruukissa on todella vahva keskijakaus ja se olisikin sopinut tosi hyvin Sasuken aiempaan versioon, jossa EI ole otsatukkaa. Aika alkoi kuitenkin olla vähissä ja tästä oli nyt vaan taisteltava käyttökelpoinen peruukki.

Muokkaamaton, LF262

Viimeisenä koko cossini lemppariosuus, eli köysivyö. Tästä tuli lemppari vasta jälkikäteen, koska vyön tekeminen oli suoraan sanottuna ihan perseestä. Tästä kyseltiin kaikista eniten ja tiedän, että tästä tullaan kyselemään myös instagramissa, joten yritän väsätä jonkinlaisen pienimuotoisen tutoriaalin vyöstä sinne tulevien sukupolvien avuksi. Olisipa mullakin ollut apu tähän. En löytyänyt mistään internetin ihmeellisestä maailmasta järkevää tutoriaalia ja pääsinkin kokeilemaan ja korjailemaan ihan kunnolla.

Lähdetään vaikka siitä, että oikea köysi olisi varmasti näyttänyt hyvältä. Sasuken vyö on kuitenkin sen verran paksu, että köydestä olisi tullut järkyttävän painava ja viisi metriä paksua ja painavaa köyttä itseni kokoisen ihmisen ympärillä olisi vetänyt energiatasoni nollaan jo ensimmäisen tunnin aikana. Puhumattakaan köyden oikeanlaisesta solmimisesta. Ainoa järkevä vaihtoehto oli siis tehdä vyö kankaasta. Ja hyvän sävyisen kankaan löytäminen oli jo haaste itsessään. Olisin tahtonut jatkaa scubalinjalla, mutta väriä ei ollut.

Ainoa kangas, josta löytyi hakemani sävy oli stretch. VIHAAN stretchiä. Sen ompeleminen on vaikeaa, varsinkin kun kyseessä on yli viisi metriä pituisia paloja. Ostin sitä siitä huolimatta kaksi metriä ja leikkasin neljä kahden metrin suikaletta. Yhdistin ne (lukuisten virheellisten mittauksieni jälkeen) kahdeksi pitkäksi vajaan kuuden metrin pötköksi ja ompelin niistä putkilot.

Ompelu oli hidasta, sillä kangas rypyttyi ja pakkaantui kaiken aikaa. Jätin ompeleen melko väljäksi ja pysähtelin muutaman sentin välein nostamaan neulaa kankaasta ja vetämällä kangasta hellästi käsin saaden rypyt katoamaan. Toistin ompeleen vielä toiseenkin kertaan (sillä kääntäessäni putkiloita ommel alkoi ratkeilla, sillä se oli niin väljää), kunnes ompeleet vaikuttivat tarpeeksi jämäköiltä.

Muista stretchiä ommellessa käyttää sille sopivaa neulaa.

Putkiloiden täytteenä käytin Kangastukusta ostamaani vuorivanua, jota rullasin tiiviiksi pötköiksi, liitin kahteen pitkään pötköön ja ompelin väljin pistoin umpeen. Tämänkin tein oikeasti useaan otteeseen ja jouduin välillä lisätä paksuutta putkiloiden jäädessä väljiksi, mutta jätän ne töppäilyt mainitsematta, jotta saan tekstistä selkeämmän.

Tämän jälkeen käänsin kaksi yli viiden metrin pituista strecth -putkiloa. Yhden putken kääntämiseen meni hyvä tovi ja minua viihdyttivät hyvät suomalaiset murhapodcastit. Kuuntelin niitä itseasiassa koko projektin ajan, mutta erityisesti ne tulivat tarpeeseen vyön kanssa taistellessa. Käännettyäni putkilot aloin kiskomaan vanupötköjä putken sisään niin, että ompelin neulan ja lankaa kiinni pötkön toiseen päähän, ujutin sen kangasputken läpi ja lankaa avuksi käyttämällä kiskoin hitaasti putkilot vanujen ympärille. Lopulta minulla oli kaksi pitkää violettia suolta, joiden päihin liimasin ja ompelin palat samaista stretchiä peittämään ulostuloaukot.

 Viimeisenä oli kahden suolen kieputus yhdeksi paksuksi suoleksi. Sidoin vyön toisen pään kiinni parvekkeemme ovenkahvaan ja aloin taitella. Tässä vaiheessa tärkeää on kiertää aina vasemmanpuoleista pötköä vastapäivään, eli itsestään poispäin, jonka jälkeen vasemmanpuoleisen pötkön siirtää oikeanpuoleisen yli oikealle, jolloin oikeanpuoleisesta tulee vasemmanpuoleinen ja sille tehdään sama käsittely aina vyön loppuun asti. Vastapäivään kiertäminen on sen takia tärkeää, jotta lopputuloksesta tulee suora. Jos kaksi putkiloa vaan kieputtaa suoraan yhteen, tulee lopputuloksesta vääntyilevä ja sitä on vaikeampaa pukea päälle, koska vyö "vetää". Saikohan kukaan tästä selityksestä edes kiinni? 

Ja lopputulos näyttää tältä:

emo teiniselfie

Linssit: Geo Ultra Black (CK-105)

Sasuke oli aika kiva projekti ja loppujenlopuksi siinä oli yllättävän vaikeita muotoja ja kohtia, vaikka kokonaisuus on tosi simppelin näköinen. Itse hahmo ei kuulu omiin suosikkeihini, mutta koska meidän tämän vuoden paricossien teemana on ollut nostalgia, niin Sasuke istuu vuoden cossilistaani täydellisesti. Nyt kun sain tämänkin perkeleen tänne julkaisua, alan työstämään itse conipäivitystä ja mahdollisesti editoimaan pitkästä aikaa conivlogia. Seuraavan päivityksen pariin!

Legolas WIP 2 - propit ja loput

Loxy täällä taas hei, kirjoittelen Legolas projektini toista ja viimeistä osaa. Tarkoituksena oli julkaista viimeinen osa vasta, kun saan koko cossini valmiiksi tämän vuoden Yukiconiin 9 - 10.3, mutta tämänhetkinen tilanteeni aikataulujeni vuoksi näyttää hieman epätoivoiselta, joten julkaisen tämän päivityksen ennen cossini viimeistelyä (mikä tapahtuu ehkä joskus, itseni tuntien ei varmaan ikinä) ja lisään viimeiset kuvat sitten joskus jälkikäteen.

Aloitan päivityksen ensimmäisellä osalla, jonka koko projektista tein: Galadhrim jousella. Propit on ehdottomasti lempparijuttuni tässä harrastuksessa ja käytinkin kaikista eniten aikaa ja tarkkuutta kyseisen propin tekoon. Jousesta kyseltiinkin Frostin aikana ehkä kaikista eniten. Pääsin myös kokeilemaan itselleni uusia tekniikoita, mikä oli taas tosi kiva plussa.

Vaihtelin lähdekuvia aika radikaalisti. Tämä kuitenkin pysyi pääasiallisena referenssinä kaiken aikaa: Pinterest

Aloitan aina projektin kuin projektin miettimällä ensin halvimpia materiaaleja. Idea jousen pohjaan syntyi melko nopeasti pienen googlettelun avulla ja näin sai alkunsa ensimmäinen PVC putki proppini. Ostin pitkän putken (muistaakseni puuilosta parilla eurolla?) ja muotoilin sitä kuumailmapuhaltimen ja kakkuvuoan (kyllä, luit oikein) avulla kaarevaan muotoon. Jätin putken keskeltä pyöreämmäksi ja päädyt painelin litteiksi. Putken muotoilu oli ajatuksissani helpompaa kuin käytännössä, sillä se pyrki aina uudestaan kuumennettaessa alkuperäiseen muotoonsa, eli suoraksi. Liiaksi kuumentuvat kohdat taas kuoppautuivat helposti. Tämän takia pystyin lämmittämään putkea vain vähän kerrallaan ja symmetrisen kaaren luominen kesti yllättävän kauan.

Oltuani tyytyväinen kaareen, taitoin jousen päät, litistin niitä ja sahasin muotoonsa.  Kuvat kerrankin puhuvat sen verran hyvin puolestaan, että tästä tuskin tarvitsee edes kertoa sen kummempia.

Juustonaksuvaihe. Kaapistani sattui löytymään vielä tilkka muutaman vuoden vanhaa polyuretaanivaahtoa, jota olin säilyttänyt pihiyksissäni, vaikka puteli oli tukkeutunut jo kauan sitten. Taistelulla sain purkin auki ja puristettua siitä viimeseitekin vaahdot hyötykäyttöön. Säästin siis tässäkin vähän rahaa.

Saatuani pohjan haluamaani muotoon muutaman vaahdon lisäyskerran ja loppumattoman veistämisen jälkeen hioin pintaa hellästi ja peitin sen muutamalla kerroksella sanomalehti-liisteri-suosikkiani. Tämän jälkeen klassiseen tapaan tasoitin kuprut parhaani mukaan Fila Das -massalla (jota käytän lähes jokaisen proppini tasoitukseen), jonka taas puolestaan suojasin usealla kerroksella gessoa ja hioin jokaisen kerroksen välissä. Viimeisen hiomiskerroksen suoritin erittäin karkealla hiomapaperilla, jotta sain jousen pintaan luotua muutamia syviä uria puupintaa jäljittelemään. Lopulta pääsin suunnitteleman jousen pinnalla kulkevaa kohokuviota.

Projektieväät kunnossa.

Kohokuvion tein mustan worblan jämistä, jota meiltä löytyy vaikka kuinka paljon. Yllätyin worblan hyvästä tarttuvuudesta jopa sileälle gessopinnalle. Saatuani kaikki palaset paikoilleen gessosin ja hioin vielä worblatkin pariin otteeseen, jotta sain niiden pinnasta hieman sileämmän ja yhteneväisemmän itse jousen pinnan kanssa.

Sitten pääsin yhteen suosikeistani, eli maalaamiseen. Päätin poiketa akryyleista tällä kertaa ja kokeilla öljyillä maalaamista, kun kerrankin siihen oli aikaa. Öljyvärit on toki kalliimpi vaihtoehto, mutta niiden pigmentti on usein voimakkaampi, kun akryylimaalien. Siinä missä akryylit jättää pinnan usein harmahtavaksi ja muoviseksi, öljyjen pinta jää kiiltävämmäksi ja vivahteikkaammaksi. Projektiini sopi hyvin myös öljyvärien pitkä kuivumisaika, sillä levitin maalin tiskirätillä ja nopeasti kuivuvat akryylit ei olisi levittyneet yhtä kauniisti ja puumaisen luonnollisesti.

Väreinä Daler-Rowneyn poltettu umbra ja titaanivalkoinen

Pinta kevyen maalikerroksen jälkeen.

Öljyjen kuivuttua maalasin kohokuviot mustalla öljyvärillä ja lopulta sen päälle hopealla.

Maalausvinkki: öljyn päälle voi maalata vain öljyllä. Eli jos tekee pohjan öljyillä, ei akryyli enää tartu kunnolla.

Nuolia oli tarkoitus tehdä kahdeksan kappaletta, mutta jotenkin uuvuin siinä viiden paikkeilla. Varsina käytin Hobby Pointista ostettuja puurimoja ja kärjet muotoilin jälleen ylijäämäworblasta ja tasoitin taas pahimpia rakosia jo aiemmin mainitulla Fila Das -massalla.

Työtilat ja ergonomia taas 5/5

Sulkien väri oli taas vähän sellainen, ettei siitä oikein ottanut selvää. Välillä ne olivat keltaisia, välillä oranssihtavia, välillä sinappisia ja toisinaan vihertäviä. Uskokaa tai älkää, ravasin läpi koko helsingin löytääkseni alemman referenssikuvan sävyisiä ISOJA sulkia, mutta eihän niitä tietenkään löytynyt. Pari hassua tipunkeltaista höyhentä.

Siispä otin avukseni ebayn ja luulin tilanneeni hyvän kokoisia sulkia, mutta sainkin minisulkia. Yllätyitkö? Minä en.

Puurimat maalasin myös jousen tapaan öljyvärillä tiskirättiä käyttäen: laatikoideni pohjalta löytyi jonkin sortin oliivinvihreä, joka on luultavasti pyörinyt siellä reilut kymmenen vuotta. Tulipas käyttöön sekin.

Nuolien kaveriksi väsäsin tottakai nuolikotelon. Legolaksella esiintyy kaksi eri koteloa trilogian aikana ja alkuperäinen suunnitelmani oli tehdä näistä kahdesta juuri se kotelo, joka esiintyy Galadhrim jousen kanssa, mutta materiaalini loppuivat aika ikävästi kesken. Vaihdoin siis yllättäen designia vielä pari päivää ennen conia ja perfektionistin harmiksi jouseni ja nuoleni eivät ole samaa sarjaa kotelon kanssa. Phyh. :c

Sori, lähteet puuttuu :(

Päätin mennä sieltä mistä aita on matalin ja tehdä kotelon mahdollisimman yksinkertaisesti. Referenssikuvasta näkyy kotelon olevan aavistuksen kaareva, mutta koska minulla oli tässä vaiheessa jo kova kiire saada kaikki valmiiksi, tein omasta kotelostani suoran säästääkseni vähän aikaa. Lämmitin siis EVA foamia ja muotoilin sitä putkiloksi.

Lopuksi kääräisin sen ympärille tekonahkaa ja ompelin sen kiinni nahkalangalla.

Kultaisen koristelun tein taas ylijäämäworblasta ja maalasin tällä kertaa akryyleilla. Vaikkakaan panostukseni nuoliin ja koteloon ei ollut hääppöinen, tuli niistä silti ihan käytettävät. Ehkä vielä teen molemmat joskus uusiksi...

Vyöt aiheutti jonkin verran harmitusta sen suhteen, etten luonnollisestikaan päässyt kokeilemaan kuvioiden painamista nahkaan. Vielä joskus!

Onnistuin sattumalta löytämään jämäkän ja pitkän palan aitoa nahkaa, mutta siinä oli jo valmiiksi napakka pinnoite päällä, mikä teki nahasta melko joustamattoman. Myöskään maali ei tarttunut ihan niin toivotusti, kuin se olisi tarttunut ilman pinnoitetta.

Lähdin kuitenkin yrittämään ja hain lähimmältä suutariltani ainoan ruskean nahkamaalin, joka heillä oli liikkeessä jäljellä. Onnekseni se sattui juuri olemaan punertavaan taittuva sävy, jollaista olinkin hakenut. Leikkasin pitkän parin sentin suikaleen, hioin reunat, puhdistin pinnan ja maalasin vyön kevyesti sienellä.

Kuten jo aiemmin mainitsinkin, niin nahka oli pinnoitteensa takia aika jäykkää ja sitä oli todella vaikea taittaa ilman, että pinta halkesi. Jollain pyhällä hengellä sain kuitenkin ommeltua soljet kiinni käsin niin, että maalipinta ei kärsinyt. Vyötäröllä käyttämääni vyötä en tehnyt itse, se löytyi Talan vaatekaapista ja annoin sille uuden elämän Legolaksessa. Soljistakaan ei liene kerrottavaa, tein molemmat worblasta.

Sitten peruukkiin! UniWigsin Blondie on täydellinen pohja Legolakseen. Jos peruukista on pakko keksiä huonoa sanottavaa, niin se on jälleen kerran se, että peruukki on todella paksu.

Normaalisti tykkään kovasti peruukkien stailaamisesta, mutta tein ensimmäistä kertaa elämässäni todella typerän virheen. Nimittäin leikkasin liian innoissani ensimmäisen peruukkini LIIAN LYHYEKSI. Tämä sen takia, että lyhensin peruukkia Talan päässä ja tottakai meidän päät on ihan eri muotoisia, jolloin toisen päässä leikattu peruukki näyttää omassa typerältä. Omaan päähäni reuhkan istutettuani vatsaa (ja lompakkoa) hieman väänsi ja päätin lähteä yrittämään jotain todella typerää: irroitin kuituja ylhäältä ja yritin siirtää niitä alemmas tehdäkseni hiuksista pidemmät. Voin sanoa, että ei onnistunut. Voi olla, että jostain puhelimeni syövereistä löytyy joku kauhukuva tästä yrityksestä, mutta en ihan oman mielenterveyteni vuoksi edes tahdo laittaa sitä tähän päivitykseen.

Pari viikkoa ennen conia oli kuitenkin myönnettävä, että tämän minä kusin. Oli aika tilata uusi. Seuraavan leikkasinkin sitten HYVIN ERITTÄIN VAROVASTI ja jätin tällä kertaa peruukista tarkoituksella vähän pidemmän.

Korvista kyseltiin kanssa aikalailla. Ostin ne aikoinaan Rei cossiini, jota en koskaan käyttänyt missään, sillä lopputulos ei mielestäni näyttänyt laadukkaalta. Korvat on hankittu Forumin Aprillista (nykyään Juhlamaailma) joskus 2016, mutta niitä tuskin enää myydään. Muistaakseni myös korvat eivät olleet missään esillä, vaan jouduin kysyä niitä kassalta. Kyseessä on siis valkoiset pehmeät silikonikorvat, jotka maalasin Grimasin öljypohjaisilla kasvomaaleilla.

Piilolinssit: G&G GBT Sky PinkyParadiselta.

Sitten viimeisenä tikarit. Näiden kanssa tuli sen verran kiire, että jouduin jättämään ne kokonaan Frostista pois, kuten myös Yukiconista näillä näkymin ja mitä luultavimmin viimeistelen tikarit vain tulevia photoshootteja varten.

Vasen ylin lähdekuva: reliks.com

Tikarit tein klassiseen tapaan worblasta. Kahvat on jousesta ylijäänyttä PVC putkea.

Kotelot on ikivanhaa nahkaa, jota äiti osti minulle eurokankaasta vuosia sitten siinä uskossa, että sohvanahkaan voi harjoitella tatuointien tekoa. Tulipas sekin hyötykäyttöön lopulta. Tässä kutakuinkin vaihe, jossa jumitan tällä hetkellä. Paria hassua tikaria ja yksityiskohtaa vaille valmis.

Päätän tähän pitkän päivitykseni ja kunhan Talakin saa koottua tekstin muotoon loputkin Aragornista, niin palaillaan Frostbite conipäivityksen merkeissä!