Legolas WIP 2 - propit ja loput

Loxy täällä taas hei, kirjoittelen Legolas projektini toista ja viimeistä osaa. Tarkoituksena oli julkaista viimeinen osa vasta, kun saan koko cossini valmiiksi tämän vuoden Yukiconiin 9 - 10.3, mutta tämänhetkinen tilanteeni aikataulujeni vuoksi näyttää hieman epätoivoiselta, joten julkaisen tämän päivityksen ennen cossini viimeistelyä (mikä tapahtuu ehkä joskus, itseni tuntien ei varmaan ikinä) ja lisään viimeiset kuvat sitten joskus jälkikäteen.

Aloitan päivityksen ensimmäisellä osalla, jonka koko projektista tein: Galadhrim jousella. Propit on ehdottomasti lempparijuttuni tässä harrastuksessa ja käytinkin kaikista eniten aikaa ja tarkkuutta kyseisen propin tekoon. Jousesta kyseltiinkin Frostin aikana ehkä kaikista eniten. Pääsin myös kokeilemaan itselleni uusia tekniikoita, mikä oli taas tosi kiva plussa.

Vaihtelin lähdekuvia aika radikaalisti. Tämä kuitenkin pysyi pääasiallisena referenssinä kaiken aikaa: Pinterest

Aloitan aina projektin kuin projektin miettimällä ensin halvimpia materiaaleja. Idea jousen pohjaan syntyi melko nopeasti pienen googlettelun avulla ja näin sai alkunsa ensimmäinen PVC putki proppini. Ostin pitkän putken (muistaakseni puuilosta parilla eurolla?) ja muotoilin sitä kuumailmapuhaltimen ja kakkuvuoan (kyllä, luit oikein) avulla kaarevaan muotoon. Jätin putken keskeltä pyöreämmäksi ja päädyt painelin litteiksi. Putken muotoilu oli ajatuksissani helpompaa kuin käytännössä, sillä se pyrki aina uudestaan kuumennettaessa alkuperäiseen muotoonsa, eli suoraksi. Liiaksi kuumentuvat kohdat taas kuoppautuivat helposti. Tämän takia pystyin lämmittämään putkea vain vähän kerrallaan ja symmetrisen kaaren luominen kesti yllättävän kauan.

Oltuani tyytyväinen kaareen, taitoin jousen päät, litistin niitä ja sahasin muotoonsa.  Kuvat kerrankin puhuvat sen verran hyvin puolestaan, että tästä tuskin tarvitsee edes kertoa sen kummempia.

Juustonaksuvaihe. Kaapistani sattui löytymään vielä tilkka muutaman vuoden vanhaa polyuretaanivaahtoa, jota olin säilyttänyt pihiyksissäni, vaikka puteli oli tukkeutunut jo kauan sitten. Taistelulla sain purkin auki ja puristettua siitä viimeseitekin vaahdot hyötykäyttöön. Säästin siis tässäkin vähän rahaa.

Saatuani pohjan haluamaani muotoon muutaman vaahdon lisäyskerran ja loppumattoman veistämisen jälkeen hioin pintaa hellästi ja peitin sen muutamalla kerroksella sanomalehti-liisteri-suosikkiani. Tämän jälkeen klassiseen tapaan tasoitin kuprut parhaani mukaan Fila Das -massalla (jota käytän lähes jokaisen proppini tasoitukseen), jonka taas puolestaan suojasin usealla kerroksella gessoa ja hioin jokaisen kerroksen välissä. Viimeisen hiomiskerroksen suoritin erittäin karkealla hiomapaperilla, jotta sain jousen pintaan luotua muutamia syviä uria puupintaa jäljittelemään. Lopulta pääsin suunnitteleman jousen pinnalla kulkevaa kohokuviota.

Projektieväät kunnossa.

Kohokuvion tein mustan worblan jämistä, jota meiltä löytyy vaikka kuinka paljon. Yllätyin worblan hyvästä tarttuvuudesta jopa sileälle gessopinnalle. Saatuani kaikki palaset paikoilleen gessosin ja hioin vielä worblatkin pariin otteeseen, jotta sain niiden pinnasta hieman sileämmän ja yhteneväisemmän itse jousen pinnan kanssa.

Sitten pääsin yhteen suosikeistani, eli maalaamiseen. Päätin poiketa akryyleista tällä kertaa ja kokeilla öljyillä maalaamista, kun kerrankin siihen oli aikaa. Öljyvärit on toki kalliimpi vaihtoehto, mutta niiden pigmentti on usein voimakkaampi, kun akryylimaalien. Siinä missä akryylit jättää pinnan usein harmahtavaksi ja muoviseksi, öljyjen pinta jää kiiltävämmäksi ja vivahteikkaammaksi. Projektiini sopi hyvin myös öljyvärien pitkä kuivumisaika, sillä levitin maalin tiskirätillä ja nopeasti kuivuvat akryylit ei olisi levittyneet yhtä kauniisti ja puumaisen luonnollisesti.

Väreinä Daler-Rowneyn poltettu umbra ja titaanivalkoinen

Pinta kevyen maalikerroksen jälkeen.

Öljyjen kuivuttua maalasin kohokuviot mustalla öljyvärillä ja lopulta sen päälle hopealla.

Maalausvinkki: öljyn päälle voi maalata vain öljyllä. Eli jos tekee pohjan öljyillä, ei akryyli enää tartu kunnolla.

Nuolia oli tarkoitus tehdä kahdeksan kappaletta, mutta jotenkin uuvuin siinä viiden paikkeilla. Varsina käytin Hobby Pointista ostettuja puurimoja ja kärjet muotoilin jälleen ylijäämäworblasta ja tasoitin taas pahimpia rakosia jo aiemmin mainitulla Fila Das -massalla.

Työtilat ja ergonomia taas 5/5

Sulkien väri oli taas vähän sellainen, ettei siitä oikein ottanut selvää. Välillä ne olivat keltaisia, välillä oranssihtavia, välillä sinappisia ja toisinaan vihertäviä. Uskokaa tai älkää, ravasin läpi koko helsingin löytääkseni alemman referenssikuvan sävyisiä ISOJA sulkia, mutta eihän niitä tietenkään löytynyt. Pari hassua tipunkeltaista höyhentä.

Siispä otin avukseni ebayn ja luulin tilanneeni hyvän kokoisia sulkia, mutta sainkin minisulkia. Yllätyitkö? Minä en.

Puurimat maalasin myös jousen tapaan öljyvärillä tiskirättiä käyttäen: laatikoideni pohjalta löytyi jonkin sortin oliivinvihreä, joka on luultavasti pyörinyt siellä reilut kymmenen vuotta. Tulipas käyttöön sekin.

Nuolien kaveriksi väsäsin tottakai nuolikotelon. Legolaksella esiintyy kaksi eri koteloa trilogian aikana ja alkuperäinen suunnitelmani oli tehdä näistä kahdesta juuri se kotelo, joka esiintyy Galadhrim jousen kanssa, mutta materiaalini loppuivat aika ikävästi kesken. Vaihdoin siis yllättäen designia vielä pari päivää ennen conia ja perfektionistin harmiksi jouseni ja nuoleni eivät ole samaa sarjaa kotelon kanssa. Phyh. :c

Sori, lähteet puuttuu :(

Päätin mennä sieltä mistä aita on matalin ja tehdä kotelon mahdollisimman yksinkertaisesti. Referenssikuvasta näkyy kotelon olevan aavistuksen kaareva, mutta koska minulla oli tässä vaiheessa jo kova kiire saada kaikki valmiiksi, tein omasta kotelostani suoran säästääkseni vähän aikaa. Lämmitin siis EVA foamia ja muotoilin sitä putkiloksi.

Lopuksi kääräisin sen ympärille tekonahkaa ja ompelin sen kiinni nahkalangalla.

Kultaisen koristelun tein taas ylijäämäworblasta ja maalasin tällä kertaa akryyleilla. Vaikkakaan panostukseni nuoliin ja koteloon ei ollut hääppöinen, tuli niistä silti ihan käytettävät. Ehkä vielä teen molemmat joskus uusiksi...

Vyöt aiheutti jonkin verran harmitusta sen suhteen, etten luonnollisestikaan päässyt kokeilemaan kuvioiden painamista nahkaan. Vielä joskus!

Onnistuin sattumalta löytämään jämäkän ja pitkän palan aitoa nahkaa, mutta siinä oli jo valmiiksi napakka pinnoite päällä, mikä teki nahasta melko joustamattoman. Myöskään maali ei tarttunut ihan niin toivotusti, kuin se olisi tarttunut ilman pinnoitetta.

Lähdin kuitenkin yrittämään ja hain lähimmältä suutariltani ainoan ruskean nahkamaalin, joka heillä oli liikkeessä jäljellä. Onnekseni se sattui juuri olemaan punertavaan taittuva sävy, jollaista olinkin hakenut. Leikkasin pitkän parin sentin suikaleen, hioin reunat, puhdistin pinnan ja maalasin vyön kevyesti sienellä.

Kuten jo aiemmin mainitsinkin, niin nahka oli pinnoitteensa takia aika jäykkää ja sitä oli todella vaikea taittaa ilman, että pinta halkesi. Jollain pyhällä hengellä sain kuitenkin ommeltua soljet kiinni käsin niin, että maalipinta ei kärsinyt. Vyötäröllä käyttämääni vyötä en tehnyt itse, se löytyi Talan vaatekaapista ja annoin sille uuden elämän Legolaksessa. Soljistakaan ei liene kerrottavaa, tein molemmat worblasta.

Sitten peruukkiin! UniWigsin Blondie on täydellinen pohja Legolakseen. Jos peruukista on pakko keksiä huonoa sanottavaa, niin se on jälleen kerran se, että peruukki on todella paksu.

Normaalisti tykkään kovasti peruukkien stailaamisesta, mutta tein ensimmäistä kertaa elämässäni todella typerän virheen. Nimittäin leikkasin liian innoissani ensimmäisen peruukkini LIIAN LYHYEKSI. Tämä sen takia, että lyhensin peruukkia Talan päässä ja tottakai meidän päät on ihan eri muotoisia, jolloin toisen päässä leikattu peruukki näyttää omassa typerältä. Omaan päähäni reuhkan istutettuani vatsaa (ja lompakkoa) hieman väänsi ja päätin lähteä yrittämään jotain todella typerää: irroitin kuituja ylhäältä ja yritin siirtää niitä alemmas tehdäkseni hiuksista pidemmät. Voin sanoa, että ei onnistunut. Voi olla, että jostain puhelimeni syövereistä löytyy joku kauhukuva tästä yrityksestä, mutta en ihan oman mielenterveyteni vuoksi edes tahdo laittaa sitä tähän päivitykseen.

Pari viikkoa ennen conia oli kuitenkin myönnettävä, että tämän minä kusin. Oli aika tilata uusi. Seuraavan leikkasinkin sitten HYVIN ERITTÄIN VAROVASTI ja jätin tällä kertaa peruukista tarkoituksella vähän pidemmän.

Korvista kyseltiin kanssa aikalailla. Ostin ne aikoinaan Rei cossiini, jota en koskaan käyttänyt missään, sillä lopputulos ei mielestäni näyttänyt laadukkaalta. Korvat on hankittu Forumin Aprillista (nykyään Juhlamaailma) joskus 2016, mutta niitä tuskin enää myydään. Muistaakseni myös korvat eivät olleet missään esillä, vaan jouduin kysyä niitä kassalta. Kyseessä on siis valkoiset pehmeät silikonikorvat, jotka maalasin Grimasin öljypohjaisilla kasvomaaleilla.

Piilolinssit: G&G GBT Sky PinkyParadiselta.

Sitten viimeisenä tikarit. Näiden kanssa tuli sen verran kiire, että jouduin jättämään ne kokonaan Frostista pois, kuten myös Yukiconista näillä näkymin ja mitä luultavimmin viimeistelen tikarit vain tulevia photoshootteja varten.

Vasen ylin lähdekuva: reliks.com

Tikarit tein klassiseen tapaan worblasta. Kahvat on jousesta ylijäänyttä PVC putkea.

Kotelot on ikivanhaa nahkaa, jota äiti osti minulle eurokankaasta vuosia sitten siinä uskossa, että sohvanahkaan voi harjoitella tatuointien tekoa. Tulipas sekin hyötykäyttöön lopulta. Tässä kutakuinkin vaihe, jossa jumitan tällä hetkellä. Paria hassua tikaria ja yksityiskohtaa vaille valmis.

Päätän tähän pitkän päivitykseni ja kunhan Talakin saa koottua tekstin muotoon loputkin Aragornista, niin palaillaan Frostbite conipäivityksen merkeissä!

Caesar Zeppeli AKA SHIIIIZAAAA!!! WIP

Loxy täällä, teen taas täällä hädissäni ekaa ja vikaa päivitystäni ennen Frostbitea. Suunnitelmissahan oli tehä kaks cossia Frostiin, eli Caesarin lisäksi vielä Rohan Kishibe, mutta meillä tuli mutkia matkaan: ostin tukusta viimeiset palat scubaa Rohanin yläosaa sekä housuja varten ja se loppui yllätysyllätys kaupasta kesken. Jouduin loppujenlopuksi odottamaan liian kauan, että tukku tilaisi sitä lisää, joten mennään sitten vaan yhdellä cossilla. En tahdo olla Rohan ilman housuja, joten siirrän sitä cossia vielä eteenpäin. Ehkäpä jopa kesälle, koska työ/opiskelukiireet...

Jokatapauksessa, en osannut päättää kumman designin teen, joten tein sekotuksen molemmista. Etin kuumeisesti turkoosia tekonahkaa ja tilasin kankaita.comista näytepaloja, jotka ei ikinä saapuneet koska olivat kuulemma loppu. Turvauduin Hyvinkään kangastukkuun ja sekin petti mut. Lopulta löysin sitä Helsingin Hobby Pointista 20 euron metrihintaan.

Jouduin käyttämään mun selkä- sekä hihapalat suutarilla, jotta se hakkais niihin kiinni muutaman niitin, se kun ei ihan kotona onnistu omin kätösin. Sitä on yritetty ties millasella alustalla, mut ei siitä oo tullut kuin tuhoa ja haljenneita kaakeleita. En siis suosittele. Tosin suutareilla on yleensä aikamoiset katteet, mutta onneks mun tinkimistaidot on raivostuttavat hyvät.

HNNNGhh, vihaan pystykuvia!

 Multa loppu turkoosi lanka just kriittisesti, jäi takin alahelmasta ehkä kymmenen sentin palanen ompelematta, eikä samaa lankaa myyty missään täällä Järvenpäässä, joten jouduin keskeyttämään takin viimeistelyn moneksi viikoksi, että kerkesin Hyvinkäälle hakemaan sitä tiettyä sävyä mitä tarvitsin.

Työstin siinä välissä muunmuassa kenkiä, jotka olin napannu mukaan kirpparilta. Mulla oli vaikeuksia löytää Caesariin sopivia kenkiä, sillä halusin niille ehdottomasti pohjaa, koska oon niin lyhyt, mutta samalla ne ei saanu näyttää liian femiinisiltä. Löysin ihan siedettävät popot, mutta niissä ei ollu yhtään vartta, joten aloin epätoivosesti työstämään niitä.

Alkuperäinen idea oli se, että tekisin samasta tekonahasta bootcoverit, mutta ne ei olleet mahdolliset nahan jäykkyyden takia. Tilasin sitten varustelekalta purkin turkoosia nahkasprayta ja jotenkin unohdin, että pysyvän maalipinnan saa vain ohuilla kerroksilla...

Ja lopputulos yhden käyttökerran jälkeen:

Niin, no....

Kohtasin itseasiassa hanskoissa saman ongelman. Nahka oli niin paksua, etten saanu siitä millään tehtyä istuvia hanskoja. Siispä tilasin parin euron mustat käsineet, leikkasin niistä sormenpäät pois ja annoin niillekkin spraykäsittelyn. Ja kyllä, nekin halkeaa.

Sit sutasin valmiiksi Caesarin polvisuojasysteemit. Henkilökohtasesti inhoon näitä, ne on niin mauttomat. Väänsin ne EVA -foamista. Joskus aiemmin oon tehnyt Cloud cossiini samankaltaset worblasta, mikä oli vähän epämukava vaihtoehto kyseisen materiaalin joustamattomuuden kannalta. :D

Otsapannnan väkersin vinokantista. Silitin molemmat auki ja liimasin jokaikisen pikkusen kolmion erikseen. En enää koskaan haluu nähdä yhtäkään kolmiota.

Sulat on tehty worblasta. Oli mulla oikeitakin sulkia, mutta ne on niin hepposia, et pelkään niiden menevän rikki. Mulla kun on tapana ottaa vähän damagea sieltä sun täältä coneissa :D

 Vöitä tein useamman kappaleen. Pohja on EVA -foamia ja pikkupalat on softista. Päällä pari kerrosta plastidippiä. Ensimmäinen (ylempi) oli muuten tosi kiva, mutta ostamani askartelumaali pilas plastidipin sileän pinnan ja oli muutenkin jotenkin aika läpikuultava. Tilasin sitten ihan erikseen kultasen plastidipin viimesimpään tekemääni vyöhön (alempi), jotta sain miellyttävämmän lopputuloksen.

Linssit on EOS Dolly Eye Green

Ja kokonaisuus sekä kuppanen kännykkälaatu. Caesar oli ihan mukava projekti, jotenkin mulla vaan venyi tän asun tekeminen monella viikolla ja tekemisen into lopahti vähänväliä. Huomasin vielä tänään koko asua sovittaessani, että oon jättänyt takin aavistuksen liian pitkäksti, eikä se oikeen meinaa istua. Kun vielä sen sais korjattua, niin pääsen viimeinkin keskittymään niihin kevään kirjotuksiin...

Talven 2017 cossisuunnitelmia + Frostin ekat valmiit asut

Aika rikkoa hiljaisuus täälläkin. Jälleen kerran. Ollaan viimeks päivitetty Traconin aikoihin ja on vähän tönkkö ja tyhmä olo tätä tekstiä tässä alotellessa. Oltais voitu päivittää näistä seuraavista cosseista jo aikoja sitten, mutta ei olla jaksettu on ollu niin kiire.

Heti Traconin jälkeen oltiin vähän tyhjiä ja alettiin puoliväkisin miettimään seuraavia cosseja. Mitään uutta tai vanhaa sarjaa ei ollu just sillon kiinnostuskiikareissa ja ei oikeesti yhtään keksitty mitä oltais voitu ottaa työn alle. Selailtiin kansiota, johon ollaan kerätty mieluisia cossivaihtoehtoja aina vähän väliä ja nää kaks vaikutti sillä hetkellä ainoolta toteutettavalta vaihtoehdolta: Kai (Tala) ja Rei (Loxy) Beybladesta. Päätettiin vielä siihen perään kattoa kyseinen sarja japaniks (koska oltiin aiemmin vaan nähty enkkudubit... hyi hele) ja saatiin uutta cosplayintoa kehiin.

Taas aika lämpöset cossit talveks.

Mä olin sisimmässäni päättäny, etten todellakaan tee tota Kain asua lilaks, koska en voi sietää muutenkaan sitä väriä ja tolla jätkällä on sitä päällään ihan liikaa. Olin miettiny, et rikkosin vähä rajoja/sääntöjä ja tekisin ton asun jostain ihanasta syvän tumman sinisestä. Se mun suunnitelma kaatu aika äkkiä, koska aina kun löyty ihana ja oikeen sävynne sininen paitaan, ei löyty mitään kangasta housuihin ja halusin sävyjen olevan PRIKULLEEN samaa sävyä. Renklasin kankaita edestakasin, mutta sitte mun niskat alko pikku hiljaa jo vääntymään kohti liloja asustekankaita, jotka häämötti korkeella kangastukun hyllyllä. Annoin siis periks tässäKIN asiassa ja menin sit kaavojen mukaan.

Tavallaan tästä Kain asun itse tekemisestä ei oo ihan kauheesti mitään kerrottavaa sinällään, paitsi että tietysti se, kuinka HETI EKANA PITI OLLA TYHMÄ JA HUOLIMATON KANKAIDEN SÄVYJEN KANSSA. Ostin ekana kylmän sävystä lilaa asustekangasta, tein tyytyväisesti housut mutta kangas loppu kesken ja menin seuraavana päivänä ostamaan kyseistä kangasta lisää. Ommeltuani housujen seuraksi paidan ja vedettyäni nää kappaleet päälleni huomasin, että HOUSUT OLI KYLMÄT JA PAITA LÄMMIN! En siis ei ei ei eiiiiiiiii!! Olin kuin olinkin tyhmyyksissäni ja täysin huolimattomuuttani ottanu lämpimän sävystä lilaa, vaikka sen piti olla nimenomaan KYLMÄÄ. No, mitäpä sitten muuta ku takasin kangaskauppaan vaan ja ostamaan sitä oikeeta sävyä. Tein taas uuden paidan ja siinä ohella huomasin, etten tykännytkään enää niistä mun sen hetkisistä housuista. Tässä kohtaa päästin parit kyyneleet ja ärräpäät. Kun koitti TAAS seuraava päivä, lähin jo varmaa neljättä kertaa hakemaan samaa kangasta ja tein viimeinki semmoset housut mihin olin tyytyväinen. Herranv*tunjumala paljon mulla meni noinki yksinkertasiin vaatekappaleisiin rahaa. HUH.

Onneks sentään säästin useemman kympin, kun meiltä löyty valmiiksi jo kaunista kirkkaan punasta nahkaa, josta sitte tein Kain nilkkoihin ja olkapäihin kuuluvat ööö jotkut noi koriste "remmit". Nilkkoihin tulevat remmitki jouduin kans tekemään pariin otteeseen tyhmien pikku mokien takia, mut se nyt ei tietenkä yllätä.

Ihanat likaset sukatki pääs kuvaan.

Olkapää koristeisiin tuli myös hopeeta nahkaa käytettyä hitusen ja sitäkin löyty onneks meiltä valmiina kotoolta. Tässä kohtaa olin säästäny ainaki 40€ pelkissä nahoissa, jota en ees tarvinnu paljoo. Olis ollu kamalaa maksaa metristä per nahka jotain 25€/m.

Tässä kuvassa näkyy vähän tota lyhyttä nahkatakkia, jonka väsäsin yhen illan aikana. Tässä kohtaa en säästäny, joten tästä mustasta nahasta jouduin kuitenki maksamaan jonku verran, koska meidän kotoolta löytyneet palaset ei ihan riittäny tekemään tota takkia, vaikka se oliki tosi lyhyt ja miltein hihatonki. :'D Tein oikeesti montaa asiaa samaan aikaan täs asun kanssa ja siks olin varmaan niin nopeesti valmis. Ja tietty sekin vaikuttava asia, ettei ollu proppia mitä tehdä tähän lisäks. ;__;

 Kain kenkulit peitin suurimmaks osaks maalarinteipillä ja maalasin noi kolmiot ja kengänpohjat valkosella nahkamaalilla. Kailla ei oikeesti olis nauhoja kengissä, mutta mä löysin nauhattomana vaan sellasii mummojen nilkkureita, joita mä en aatellu tässä cossissa käyttää.

Vyön soljen tein worblasta ja samoin nilkkaremmien "päädyt" tai ne niin sanotut metalliosat. 

"Lol! Toi solki näyttää ihan joltai auton keulamerkiltä!" -Loxy

Tää Kain tukka on kyllä aivan ihmeellinen ja uskollinen mulle. Oon käyttäny tätä kauan sitte kerran  silleen ihan kunnolla ja sen jälkeen sullonu sen vaan peruukkipussiin, kaikkien miljoonien muitten peruukkien alle. Se on ollu siis kuolleena varmaaa kolme vuotta alimmaisena laatikon pohjalla. Kun herätin sen kuolleista ilokseni huomasin, että SEN MUOTO OLI SÄILYNY! 

Oon leikelly ja muotoillu tän (vaan hiuslakalla) joskus jostain ihan karseesta, pelkästään harmaasta pitkästä kasaritukasta vuonna nakki ja kepp. Vieläpä kaiken lisäks vetäny mustalla hiussprayllä ton tukan takaosan. Mä vaan vähä leikkasin ja hienosäädin tota tukkaa nostettuani sen haudan pohjalta. Hei c'moon! Pitää olla aikamoista lakkaa, ku on pitäny koko perden kasassa noin hyvin. PROPSIT SIIS IKISUOSIKILLENI TRESEMME HIUSLAKALLE!

Tässä tää nyt sit olis kokonaisuudessaan, kaikkien niitten pienten mokien jälkeen. Oon oikeestaan 5/5 tyytyväinen tähän (kerranki) !

Tein oikeesti uuden huivinki Kaille, mut silti tää vanha (rakas riepu) on se paras, kärsinein ja uskollisin <3!

 Sain tän asun tehtyy oikeesti vähän päälle viikossa, mukaan lukien noi mun mokat. Sit vaan odottelinki että Loxy valmistuis ton Reinsä kanssa ja päästäs joskus elämässä eteenpäin...

Sitten... Se Loxy ja sen Rei. "Teen koko asun jossai viikossa, kahessa" -Loxy. Joo, tai sit et. Rein asun yksinkertasuuden takia oli tarkotus panostaa materiaaleihin ja uusia, ei-tuttuja kankaita on aina kiva päästä kokeilemaan. Tällä kertaa uutena kankaana toimi silkkijäljitelmä, josta oli tarkotus tehdä koko yläosa. Sen kaveriks tuli kokeiltua sekä satiininauhaa että ??? kultasta muovista kangasta, joka päätyi katastrofiin. Itseasiassa koko cossi päätyi katastrofiin kerran. Se saattoi myös osittain johtua siitä, että vaihdoin asudesignia kesken kaiken. Aluks oli tarkoitus tehdä kakkoskauden asu, mutta jotenkin päädyin pikkuhiljaa ykköskauden designiin...

Tästä sen piti lähteä. Elämäni kalleimpia kankaita, joka päätyi kuitenkin käyttökelvottomaksi...

 Housut oli ensimmäinen asia jotka valmistui suht. nopeesti. Yläosan kanssa tuli taisteltua monta iltapäivää viikossa. Silkkijäljitelmä olikin vähän haastavampi kaveri ommella, jokanen taitos tuntu jättävän jälkeensä pieniä ikäviä ryppyjä ja ompeleen purkaminen vahingoitti kangasta ikävästi. Hihojen kiinnittämisessä ei oo koskaan ollu niin paljon ongelmia kun tässä asussa. Parin viikon jälkeen hermot petti, kun hihoja oli sovitettu kiinni ainakin sen 200 kertaa ja kangas hapsotti jo joka suuntaan. Silkki sai siirtyä pois tieltä ja oli ihan pakko päästä tekemään jotain muuta hetkeks.

??? kultainen kangas vs. satiininauha

 Peruukki on aina yks mukavimmista osuuksista ja thank god ekalla yrityksellä eBaysta tuli ihan hyvä. Peruukin leikkely ja muotoilu palautti uskoa tähän projektiin pikkuhiljaa.

Hiusputkilo. Sisään rullattu vuorivanua ja putkilo scuba kangasta. Hiustupsun ompelin toiseen päähän irtolisäkkeistä.

 Hiusjuttuja kuivumassa. Ja meidän ikioma ananas taustalla.

Pohdiskelin pitkään millä tekniikalla tekisin Rein korvat. Alunperin ajatus oli tehdä omasta korvasta muotti ja rakentaa siihen päälle lateksista korvankärjet, mutta töiden jälkeen Helsingissä hetken pyörittyäni ja meikkimaaleja etsiessäni törmäsin täydellisiin vaaleisiin valmiskorviin. Ja ne tarttu mukaan.

*Kännykkälaatu*

 Tässä vaiheessa ostin uuden kankaan. Päätin käyttää silkin sijaan scubaa, samaa mistä tein Rein hiusputkilon aiemmin. Se on kivaa kangasta, ei rypyty ja on pehmeetä. Sain lopulta koko pohjan yläosalle tehtyä ja tein myös siinä ohessa uudet housut - nekin scubasta. Aiemmat oli paksua puuvillaa. SILTIKÄÄN silkkinauha ei tosin tunnu istuvan kunnolla. Suorat kohdat näyttää ihan siedettäviltä, mutta jos nauhaan tulee vähänkään kaarretta, niin tsädääm! RYPPYJÄ. En oo toistaseks vielä päässy niistä eroon, vaikka oon jaksanu uskollisesti purkaa ommelta sitä mukaan kun oon sitä tehnyt, mutta siltikin niitä vielä riittää...

 Yin Yang tekeillä selkään. Tätä samaa kuviota viljellään Rein kaikkiin asuihin ihan älyttömästi. Mautonta...

 Ja viimeinkin se on melkein valmis kaiken sen tuskan ja raivon jälkeen, mitä nää liukkaat kankaat mulle aiheutti. Tästä koko projektista tuli mokailujeni takia tuplasti kalliimpi ja ainakin triplasti ajallisesti pidempi mitä sen alunperin piti olla. Tuli tosi amatööri olo.

JEIII.

Toisina cossisuunnitelmina Frostiin on myös nämä kaksi: Asami (Loxy) ja Korra (Tala).

Nää oikeesti tuli vähän puun takaa, Tala yhtenä aamuna heräillessämme julisti nähneensä kivoja cossikuvia näistä kahesta, jonka seurauksena päätettiin lisätä nää Frostiin Kain ja Rein lisäksi.

Ja vielä viimesenä pikanen loppupäivitys Yukiconin cosplaysuunnitelmista, koska ei viitsitä tehdä näistä lähempänä erikseen mitään hei-me-cossataan-näitä turhaa kahden lauseen päivitystä, niin nää mahtuu kivasti tähän loppuun. Lisää tytyjä: Azula (Loxy) ja Mai (Tala). Ja ehkä me saadaan meidän Ty Lee tällä kertaa kans mukaan. Ehkä... hkä... kä.. ä....

 Palaillaan sitten seuraavassa päivityksessa Korran ja (A)samin merkeissä!