Throwback vuoden 2019 coneihin ja kuvastuksiin!

Blogiin kirjoittelu on jälleen jäänyt aika vähäiseksi ajanpuutteen vuoksi, joten yritän nyt paikkailla tätä pitkää hiljaisuutta viimeinkin. Tämän päivityksen oli tarkoitus tulla ulos jo loppuvuoden puolella, mutta kuinkas taas kävikään. Siis pientä tiivistelmää 2019 cosplayvuodesta, sen coneista ja shooteista.

Tehtiin vuonna 2019 vain kolmet uudet cossit per nenä, eli yhteensä kuusi cossia (joista vain neljä näki päivänvalon). Ensimmäiset projektit olivat Legolas sekä Aragorn, jotka valmistuivat vuoden ensimmäiseen coniin, Desucon Frostbiteen. Aikataulu cossien kanssa oli jälleen tosi tiukka töiden, koulujen sekä vastoinkäymisten takia. Loxy menetti muutamaa viikkoa ennen conia pitkäaikaisen nelijalkaisen perheenjäsenen ja Tala sattui sairastumaan sopivasti jälleen kivuliaaseen välilevynpullistumaan, josta toipuminen söi jo ennestään tiukkaa aikataulua vielä tiukemmaksi.

Frostbite oli epäilemättä vuoden paras coni huolimatta siitä, että itse cossien kanssa tuli turhan kiire ja niitä ei saatu täysin valmiiksi. Meillä molemmilla oli melko hyvät fiilikset uusista cosseista ja itsetuntokin oli kohdillaan. Majoitus oli hyvä, edullinen, lähellä Sibbetaloa, seura oli hyvää (niinkuin aina) ja kaikki vaan meni nappiin. Kuvia conista ei tietenkään kauheasti saatu pakkasen takia lukuunottamatta paria kaverin nappaamaa klassista kuvaa sillä kuuluisalla parvella, mutta Legolas ja Aragorn jäi meidän cosseista sellaisiksi, joita tullaan käyttämään ihan mielellään jopa useammassa conissa pienen korjailun jälkeen.

Kuva: Jessica Mennander

Kesädesuun ei ehditty tehdä mitään suurta ja tahdottiin säästää rahaa sekä hermoja, joten yritettiin valita jotkut simppelit cossit. Beyblade on aina hyvä valinta ja ollaan siitä yritetty tehdä cosseja jo useampaan otteeseen ja ajateltiin, että josko nyt tällä kertaa. Saatiin kuin saatiinkin Rei (jo kertaalleen tehty, mutta ei koskaan käytetty, joten uuden cossin sijaan Rein cossia vaan korjailtiin paremmaksi) sekä Mao valmiiksi, muta cossitestailujen jälkeen tultiin siihen tulokseen, ettei meidän cossit miellyttäneet silmää ja päädyttiin jälleen säilömään yhdet cossit kaapin perälle. Rei parka on siis tehty jo kahteen otteeseen, mutta ei koskaan päässyt ulos kaapista. Aiemmin valmistuneet Legolas ja Aragorn lähtivät siis kesädesuun mukaan ja näkivät jo seuraavan päivänvalonsa.

Kesädesu oli tiivistettynä ihan mukava. Ei tihkuttu intoa, mutta saatiin pari ihan kivaa kuvaa lähimetsässä kiitos Auroran.

Kuva: Aurora Vuorinen

Vuoden viimeiseen coniin, Traconiin, innostuttiin tekemään ehkä kulutetuimmat, stereotyyppisimmät ja nostalgisimmat cossit koskaan: Naruto sekä Sasuke. Oltiin päätetty ottaa tämä legendaarinen fillerien täyteinen anime uuden katselun alle (viime kerrasta olikin jo aikaa ja Tala ei ollut itseasiassa koskaan nähnyt/lukenut kyseistä sarjaa kokonaan, joten oli jo aikakin paikata aukko animenörtin sivistyksessä).

Näitä cosseja oli mukava tehdä, sillä Narutoinnostus oli syksyn aikaan tosi suuri. Kiireistä ja huonosti nukutuista öistä huolimatta saatiin cossit kasaan ihan viimehetkellä ja meillä oli jopa ihan mukava coni huonoista sääolosuhteista huolimatta. Saatiin myös kokea erittäin pitkästä aikaa ihan sitä oikeaa conijännitystä ja tunnettiin itsemme nuoriksi jälleen! Sitä se Naruto teettää, hei.

Kuva: Jesse (@varjoaika)

Uskokaa tai älkää, mutta tehtiin myös ihan oikeasti yksi conin ulkopuolinen photoshoot reissu! Ja vieläpä sellainen, että meitä kuvattiin ja pystyttiin olla molemmat cosseissa peräti samanaikaisesti. Yleensä saatetaan käydä kuvaamassa toisiamme, jolloin ei koskaan saada yhteiskuvia, mutta tällä kertaa tilanne oli toinen.

Tavattiin ensimmäistä kertaa Eve (@mialiinacosphoto) ja tehtiin pikainen parin tunnin shootti Espoossa. Kokemus oli kiva älyttömästä kuumuudesta huolimatta ja Eve oli tosi mukava. Siinä missä ollaan totuttu ainoastaan toistemme tapaan käsitellä kameraa, Even tapa oli tosi erilainen ja nopea. Toivottavasti päästään joskus vielä shoottaamaan Even kanssa tulevaisuudessa!

Kuva: Eve (@mialiinacosphoto

Kuva: Eve (@mialiinacosphoto)

Ei löydetty Hobitteja :(
Kuva: Eve (@mialiinacosphoto)

Kuva: Eve (@mialiinacosphoto)

Kuva: Eve (@mialiinacosphoto)

Kuva: Eve (@mialiinacosphoto)

Kuva: Eve (@mialiinacosphoto)

Ei käyty siis koko vuonna kuvaamassa ulkona kahdestaan kertaakaan, mikä eroaa kaikista edellisistä vuosista. Sen sijaan Loxy tilasi telineen taustakankaalle ja yhden harmaan suuren taustapaperin testiksi. Kangas (leveys 2,75m) mahtui meidän olohuoneeseen juuri ja juuri ja tullaan luultavasti kuvailemaan tulevaisuudessa melko paljon sisätiloissa hyödyntäen erilaisia vähän pienempiä taustoja sekä lavasteita. 

Tala demonstroi meidän kämästä kotistudiota.

Meidän kamerajalka sattui myös hajoamaan juuri sopivalla hetkellä, joten ei saatu nostettua kameraa tarpeeksi ylös, joten päästiinkin slaavikyykkäilemään. :D

JoJo's Bizarre Slaventure

Pidettiin lyhyen ajan sisään vielä yksi nopea kotitekoinen kännykkäshootti. Kyllä, otettiin kuvia kännykällä ja jätettiin kamera komeroon. Talan lempparisarjasta, Fruits Basketista tuli sopivasti anime remake kesälle 2019. Innostuttiin katsomaan se loppuvuodesta ja tekemään pitkästä aikaa casuaalit cossit. Ei olla tehty mitään T-paita cosseja herran vuosiin ja tuntui tosi hyvältä käydä alerekistä vaan nappaamassa mukaan jotain hahmoa muistuttavaa. Luvattiinkin toisillemme pitää pientä taukoa craftaamisesta ajan puutteen takia ja tehdä vaikka seuraavaan coniin jotain todella simppeliä - vaikka sitten ne T-paita cossit.

Yuki Sohma

Kyo Sohma

Yritetään saada raavittua kasaan omat projektipäivitykset Frostin cosseista ja itse conista heti kun aikataulut joustaa, joten palaillaan craftaamisen parissa!

Se unohtunut Tracon + Kuvasälää

Ei varmaan koskaan olla laiminlyöty meidän blogia niin, kuin nyt ollaan tehty. Aika suurilta osin tästä on syyttämistä meidän matkaa Tokioon (11.9 - 2.10), joka tapahtui heti coniviikonlopun (7 - 9.9) jälkeen ja näin ollen melkein kaikki conissa tapahtunut onkin päässyt jo unohtumaan. Itseasiassa koko Tracon tuntui kovin merkityksettömältä tänä vuonna johtuen vaan kovasta matkakuumeesta. Näin jälkikäteen pohdittuna ei ihan ymmärretä minkä takia edes niin kovasti tahdottiin Traconiin alunperin (meillä oli mahdollisuus lähteä reissuun jo ennen conia, mutta tahdottiin välttämättä päästä coniin), kun loppujenlopuksi vaan odotettiin itse matkaa koko viikonlopun ajan.

Tehtiin ihan jopa cossitkin Traconia varten, vaikka meillä oli loppjenlopuksi vaan pari viikkoa aikaa ennen conia, sillä materiaalien osto saattoi hieman taas venyä *köh*. Jotain simppeliä piti keksiä ja meillä ei ollut uusia sarjoja, joista oltaisiin oltu kovin innoissamme juuri sillä hetkellä, niin päädyttiin kestosuosikkiimme: Gintamaan.

Katsura oli roikkunut Loxyn cossilistalla jo vuosia ja yksinkertaisuutensa takia nyt oli hyvä hetki toteuttaa se. Talan vanha Gintokin cossi on roikkunut kaapissa jo vuodesta 2014, joten oli aika uusia koko cossi. Lisähaastavuutta tuomaan pyydettiin myös Oonaa meille Elizabethiksi. Elizabethiin valittu kangas tosin osoittautui sen verran paksuksi, ettei Oonan pään päälle suunniteltu foamista tehty kupu kestänyt kunnolla sen painoa, että jouduttiin luopumaan Elizabethista tällä kertaa kokonaan. Kankaat cossiin löytyy, joten ehkä tulevaisuudessa... Tekovaiheista otettiin tosi vähän kuvia ja eipä niistä kauheasti ole mitään kerrottavaakaan, joten skipataan ne taktisesti ja hypätään suoraan itse coniin. Tai siis lähinnä conikuviin.

Yövyttiin tapamme mukaan Mallun luona koko viikonloppu ja vietettiinkin poikkeuksellisen paljon aikaa kämpillä conin sijaan. Perjantaina heitettiin vaan edellisissä coneissa myymättä jääneitä kirpparitavaroita myyntiin ja conipaikalle jäämisen sijaan riennettiin Mallun luo istumaan iltaa.

Lauantai oli ainoa päivä, jolloin käytettiin cosseja. Ja silloinkin vaan muutaman tunnin. Sen verran, että saatiin kierrettyä conipaikka ja otettua parit pakolliset kuvat (koska muuten nämäkin jäisi vaille kuvia monien muiden edellisten cossien tapaan).

Parien kuvien jälkeen käytiin vaihtamassa cossit pois. Jopa Tala oli sitä mieltä, että ollaan normivaatteissa (mikä on tosi harvinaista, koska yleensä Tala on se, joka pitää cossia koko conin vaikka väkisin). Ehkä se johtui siitä, ettei oltu täysin tyytyväisiä meidän cosseihin, tai oltiin enemmän innoissamme kaikesta muusta, kuin cossaamisesta juuri kyseisellä hetkellä. Jokatapauksessa pistäydyttiin syömässä Mallun luona ja hurautettiin takaisin Tampere-talolle pieruverkkareissa.

Sunnuntaina pakattiin cossit suosiolla autoon ja valmistauduttiin siihen, ettei olla conissa kauaa. Oikeastaan käytiin lähinnä vaan sanomassa moikat kavereille ja tutuille sekä hakemassa kirpparivoitot. Että sellanen coni. Tällä kertaa ei siis kirjaimellisesti tehty MITÄÄN. Hyvä jos edes astuttiin sisätiloihin.

Muuta kuvasälää:

Välttääksemme näin lyhyttä ja tylsää conipäivitystä kerron tähän loppuun meidän pienestä seikkailusta Tampereelle cossien valokuvaamisen merkeissä. Oltiin juuri saavuttu Japanista ja meitä molempia harmitti ihan älyttömästi se, ettei otettu yhtäkään cossia matkalle mukaan, kun kerrankin oltaisiin saatu sitä aitoa hyvää Japania kuvien taustalle. Meihin iski joku ihan ihme aivopieru ennen matkaa, että karsitaan kaikki "turha" tavara pois ja otetaan vaan parit perusvaatteet ja pestään niitä kokoajan, niin matkalaukut ei paina paljoa. Tämä oli virhe, sillä oltaisiin ihan hyvin voitu viettää paikan päällä joku cosplaystudio päivä tai vastaava, sillä palattiin takaisin Suomeen lähes yhtä kevyin matkalaukuin.

Harmissamme tapahtuneesta päätettiin ottaa itseämme niskasta kiinni ja lähteä valokuvaamaan kuvaamatta jääneitä cosseja täällä koto-Suomessa. Määränpäänä oli Tampere ja majoittauduttiin Renin luona yhden yön verran. Ensimmäisenä päivänä oli suunnitteilla kuvata Talan Mink (DRAMAtical Murder) ja seuraavana päivänä Loxyn Diego (JoJo's Bizarre Adventure: Steel Ball Run). Meille ei ole normaalia suunnitella mitään etukäteen, mutta tällä kertaa niin tehtiin. Kyseltiin instagramissa suosituksia minne mennä kuvaamaan Minkiä ja saatiin pari ihan hyvää paikkaa ja lyötiin ne lukkoon. No, olisi pitänyt arvata, ettei meidän epäonnella mikään onnistu.

Ensimmäisenä paikkana oli Tampereen uittotunneli. Kaiken informaation mukaan tunneli on avoin kävijöille. Kahden tunnin ajamisen jälkeen se oli suljettu. MISSÄÄN ei ollut mitään tietoa miksi näin oli, eikä yhtäkään puhelinnumeroa, johon soittaa. Tiirikoimisyrityksistä huolimatta ei päästy sisälle ja usko koko reissuun oli jo heitetty. Kaikki mikä alkaa näin, myös aina jatkuu näin. Seuraava suositeltu paikka oli Tampereen Kuivaamo. Jouduttiin jo alkaa pitää kiirettä, sillä päivänvaloa oli enää rajallisesti. Koko Kuivaamo oli yllättäen rakennustöiden alla ja suunnitellusta kuvauspäivästä tulikin istutaan-autossa-cossit-päällä-päivä. Nälätti, väsytti ja ärsytti. Onnistuttiin löytää kuitenkin yksi nurkkaus, joka ei ollut aitojen eikä keltaisten teippien takana. Ei yhtään sitä mitä haettiin, mutta ollaan jo totuttu tähän. Sai kelvata. Viihdyttiin kymmenisen minuuttia ja luovutettiin.

Mink ehti jo kyllästyä.

Kakka päivä, kakat kuvat.

Seuraavana päivänä oli vuorossa Loxyn alunperin 2017 Traconiin valmistunut Diego. Koska hevoset liittyvät JoJon seiskaparttiin vahvasti, tarvittiin yksi sellainen. Ihan aitoa liinakkoa arabia ei saatu, mutta onneksi sentään Renin avustuksella yksi oikea eläin.

Alma oli kiva, hieman pienehkö ravuri ja erittäin nätti. Suurimpana ongelmana oli kuitenkin neidin levottomuus ja halu syödä kaiken aikaa. Kumpikin meistä myöskin ihastelee hevosia yleensä vähän kauempaa ja ei oikein osata saatika uskalleta käsitellä niitä. Onneksi meillä oli Ren kaiken aikaa yrittämässä saada Alman huomio, jotta se pysyi paikalla edes pari sekuntia silloin tällöin. Koko keissi kesti parisenkymmentä minuuttia ja ei oikein onnistuttu tehtävässämme. Lähes kaikki kuvat oli tärähtäneitä Alman kohdalta ja Loxyn naamalla väänteli tuskaisen hermostunut hymy. Ehkäpä joskus tulevaisuudessa uskalletaan yrittää uudestaan!

Alma 1 - Loxy 0

Pidettiin myös eräänä yönä pieni Free! kotishootti ilman minkäänlaista lähtöideaa. Meille iski ihan kauhea tarve päästä käyttämään kameraa edes johonkin, joten kotikuvat on aina kiva ja helppo vaihtoehto.

Nyt kun viimein saatiin tämä päivitys pois alta (kyllä, tämä roikkui luonnoksena monta kuukautta ja kummaltakin puuttui motivaatio kirjoittamiseen) voidaan huokaista helpotuksesta ja päästään pikkuhiljaa aloittamaan uutta cosplay vuotta! Meillä on jo alkuvuoden projektit tulilla ja tehdään pitkästä aikaa jotain suurempaa, haastavampaa ja hieman erilaista, mitä yleensä ollaan tehty. Aletaan kirjoittelemaan näistä mysteeriprojekteista päivityksiä vasta hieman lähempänä conia, kun ollaan ensin varmistuttu siitä, että ehditäänkö saada kaikki edes valmiiksi!

Desucon 2018 ystävien voimalla

Nyt ollaan ahkeria ja tehdään päivitystä heti edellisen perään. Eli siis kauan odotettu kesädesu 8.-10.6. jo hyvinkin tutuksi tulleessa Sibeliustalossa, Lahdessa. Odoteltiin tätä conia kuin kuuta nousevaa, sillä kesän Desucon on ehdottomasti molempien suosikki. Conin odottelua kuitenkin hieman latisti se, että Loxy oli toipumassa suolitulehduksesta ja oli koko conin ajan vielä antibiooteilla. Jännitettiin koko edeltävä viikko mitä tulee tapahtumaan ja pääseekö meistä vaan toinen coniin, mutta onneksi kaikki kääntyi loppujenlopuksi parhain päin.

Pakattiin (tai siis Tala pakkasi, koska ollaan huomattu ettei toinen meistä osaa ottaa kaikkia tavaroita mukaan köhköh) torstai-iltana ja heräiltiin perjantaina hyvissä ajoin odottelemaan Talan äitiä, jonka oli tarkotus napata meidät sekä Oona mukaan viemaan Pojua tapamme mukaan hoitoon Loxyn äidille ja sieltä sitten lainaamaan autoa viikonlopuksi. Pähkäiltiin vielä aamulla onkohan Loxy kykeneväinen lähtemään ollenkaan coniin, mutta päätettiin ottaa se riski, sillä tiedettiin että pahimman sattuessa meillä olisi majoittajamme Sara lahden päässä turvana.

Pienen aamuisen taistelun jälkeen päästiin viimeinkin matkaan, vietiin Poju kohteeseen ja seikkailu kohti helsinkiä ensin vahingossa lahtea alkoi. Keskusteltiin, miten paljon hyvää tää harrastus on saanut aikaiseksi ja kuinka paljon hyviä ystävyyssuhteita ollaan ehditty solmia ihan vaan parin vuoden aikana. Ollaan saatu uusia tuttavuuksia kuin myös conien kautta, mutta eritoten meidän YouTube -kanavan kautta. Vaikkakin monia näistä ystävistä näkee lähinnä vain coneissa, tuntuu kuin oltais tunnettu vuosia.

Tehtiin pieni lenkki Saran siskon kautta, sillä tarvittiin siltä avaimet Saran asuntoon. Paikan päällä odotti siniset matot, meinaan remonttimatot. Informoitiin Saraa asiasta, että hei, teiltä on viety kaikki patterit ja mitäs nyt tehdään ja pienen molemminpuolisen järkytyksen jälkeen saatiin ohjeiksi vaan olla niin kuin mitään ei olisikaan ja että Sara tulisi pistämään poikaystävänsä Juuson kanssa paikat siistiksi illemmalla. Lätkittiin parit hintalaput kirpputorituotteisiin yhdessä Oonan kanssa, Tala veti Okuyasun päälle ja lähdettiin conipaikalle.

...mutta kaikki muuttui, kun Instinct hyökkäsi.

Oltiin tällä kertaa conipaikalla jo ennen ovien aukeamista ja päästiin jonon ohi roudaamaan kirppistavarat myyntiin. Meillä oli päälle 200 euron arvosta tavaraa Saran kamppeet mukaanlukien ja niiden rekisteröimisessä ja lajittelussa meni tovi. Tän jälkeen kerättiin squadia kasaan sen verran ketä löydettiin ja ravattiin pihan ja kahvilan välillä.

Oispa terve T.Loxy

Illalla kun raahaudttiin takasin Saralle meitä odoteltiinkin siellä jo lämpimän ruoan kanssa. Ostetaan kyllä joka kerta omat eväät coneihin, mutta Sara on ollu aina siitä aika spesiaali, että se on siitä huolimatta ruokkinut meidät aina ja pitänyt tosi hyvää huolta. Saran lämpimästä hoivasta on etenkin sillon tosi paljon lohtua, jos ollaan liikkeellä niin, että toinen meistä on kipeänä. Loxy kavensi vielä Josuken takkia hädissään illalla ennen nukkumaan menoa käsin ompelemalla (mikä kyllä näky jäljestä SOS) tajuttuaan viime hetkellä tehneensä takin helmoista liian leveät.

Lauantai

Aamu alkoi huomattavasti paremmin ja rauhallisimmissa merkeissä kuin perjantai. Aikamme heräiltyämme kiskottiin väkisin vähän aamupalaa ja laittauduttiin kaikessa rauhassa. Ollaan huomattu, että aikataulu kannattaa jättää kokonaan coniaamuina pois, se tuo vaan stressiä ja aamut tuntuu hätiköidyiltä. Hypättiin siinä 12 aikaan autoon ja lähdettiin voitokkaasti kohti conia. Päästiinhän tänä vuonna sentään autoon sisälle.

Huono puoli siinä aikatauluttomuudessa on se, että parkkipaikat on hyvin todennäköisesti jo täynnä kello 12 jälkeen. Kierreltiin vuoronperään hiekka -sekä satamaparkilla ja oltiin vähän väliä kyttäämässä vapautuvia paikkoja, mutta aina joku ehti sujahtaa ennen meitä. Puolen tunnin turhautumisen ja liikenneraivon jälkeen päätettiin vaan luovuttaa ja viedä auto kahden tunnin parkkiin sibeliustalon taakse ja käytiin kiekottamassa pitkin päivää.

Meillä oli ekaa kertaa ihan oikea cossiryhmä JoJon nelospartista. Oltiin alunperin kysyttyy vaan Aleksaa meille Rohaniksi, mutta tämä ryhmä asia levisi yllättäen ja meillä olikin loppupeleissä myös Jotaro (Ren), Mikitaka (Pyry), Kira (Sisu) sekä Yukako (Tiinu).

Lähdettiin napsimaan parit polaroidit läheisen kerrostalon pihalle, mutta sieltä tuli aika sukkelaan joku rouva kehottamaan meitä siirtymään pois. Vaihdettiin sitten takasin veden äärelle ja yritettiin porukalla säätää ryhmäkuvia, mutta tultiin aika nopesti siihen tulokseen, että tästä ei tule mitään. Ideat oli vähän hukassa ja isolla porukalla niiden toteutus on aina hankalaa ja aiheesta harhaudutaan kaiken aikaa. Joten ehkäpä tästä lähtien yritetään shoottailla vaan kahdestaan tai pienemmässä porukassa, niin saadaan jotain aikaseksikin. Oli silti hauskaa, vaikka ei nyt niitä ryhmäkuvia oikein saatukkaan. :D

Tultiin vielä shoottaaman myöhemmin pihalle kahdestaan Oonan kuvatessa meitä, että saatiin edes niitä kaksin kuvia.

Ei tiedetä mikä tän kuvan alkuperänen idea oli, se vaan synty.

Kävi myös niin kuppasesti, että meidän kamerasta loppu akku kesken kaiken. Käytiin kyselemässä infosta löytyiskö sieltä meidän kameraan sopivaa laturia, mutta ei löytynyt. Käytiin myös kuvauspisteellä kärkkymässä, mutta sielläkään ei ollut meidän malliin sopivaa. Onneksi somen voimalla löydettiin viiden minuutin sisään kanssaconittajalta laturi lainaan ja kuvien otto oli pelastettu.

Illalla siirryttiin Saralle vaihtamaan cossit mukaviin. Sara piti samana lauantaina läksiäiset sen kämpillä, joten paikalla oli muutakin porukkaa. Evästetiin ja korkattiin skumppapullo Saran kunniaksi, jonka jälkeen Tala ja Oona jatkoi matkaansa kohti bailuja Loxyn jäädessä lepäilemään. Alottelut hoitui Sisun kaverin kämpillä, jonka jälkeen siirryttiin conibileisiin ja siitä vielä toiseen baariin hyvällä porukalla. Takseja ei kauheesti yöllä kuulunut, joten Tala pääsi Saralle nappaamaan unta vasta aamuviiden tienoilla.

Sunnuntai

Heräiltiin hyvissä ajoin ja Tala kiskoi Okuyasun ylleen ahkerasti jo kolmatta päivää. Josuke sai jäädä tänäänkin pois ja sanottiin Saralle jäähyväiset. Päästiin conipaikalle melko hyvissä ajoin ja saatiin autokin parkkiin. Bongattiin kavereita pihalla ja palautettiin laturi meidän pelastajalle. Koska meidän ryhmästäkään enää kolme jaksoi vetää cossin päälle sunnuntaina, niin hengailtiin ihan vaan yleisesti välillä käyden räpsimässä kuvia muista. Kirppariltakin tuli se 147€, eli saatiin hyvät summat taas säästöön meidän syksyistä Tokion reissua varten.

Conin päätyttyä napattiin taas Oona kyytiin ja suunnistettiin majotukseen. Siellä meitä odotti sydäntäraastava kiitos kuluneista vuosista ja masisteltiin keräillessämme tavaroita kasaan. Kun Saran ovi sulkeutui viimeistä kertaa, haettiin vielä kaupasta sururuokaa ja lähdettiin kotiin.

Kesädesu oli tosi mukava kokemus ja ollaan onnellisia, että selvittiin ilman pahempia vastoinkäymisiä ja päästiin molemmat paikan päälle. Tulevaisuus on vielä vähän auki, että mitä me nyt tullaan tekemään ilman maailman parasta majotusta. Lähdetään kuitenkin innolla uusiin seikkailuihin, seuraavana Hyvinkään Hypecon (johon ei ollu tarkotus mennä, mutta päätettiin sitten kumminkin lähteä kaverin seuraksi) ja sen jälkeen Animecon.

Kirsikankukaton kirsikankukkajuhla + Josuke WIP

Koska Hanamista ei olla vielä ehditty lätisemään ja jätettiin koko Yukicon päivityskin pois, niin nyt on vähän skarpattava ja yritettävä puristaa edes jonkin verran tekstiä ulos. Lähdettiin aika extemporeen Roihuvuoressa joka vuosi järjestettävään Hanamiin lauantaina 19.5.

Oltiin edellisenä päivänä käyty ostamamassa meille viimeinkin oma järkkäri, Nikon D5300 ja reissun osittaisena tarkoituksena oli päästää Loxy valloilleen valokuvaamaan ensimmäistä kertaa omalla kameralla ja kokeilemaan vlogin tekoa paremmalla kuvalaadulla. Jälkimmäinen oli ainoa mikä onnistui, mutta tultiin siihen tulokseen, että tarvitaan vielä mikki, jotta meidän äänistä edes kuuluisi jotain. Siitä valokuvaamisesta vaan sen verran, että kaikki nätit kukat oli lähinnä enään maassa terälehtien muodossa, joten se siitä reissusta sitten. Ainakin nähtiin kavereita, mikä on aina jokaisen matkan pääpointti.

Syötiin jonkun eväitä

Meiltä lähti lauantaina aamulla mukaan naapurista Santtu sekä Oona ja suunnattiin roihuvuoreen. Kierreltiin siellä hetki nelistään ja eksyttiin aika nopeesti joidenkin seuraan ja syötiin siinä parit sairaan hyvät kotitekoiset onigirit, jääteetä ja kuivakakkua. Tän jälkeen meidän porukkaan lisääntyi myös Ren, Pyry sekä Aleksa ja vaan oikeestaan istuskeltiin ja maattiin nurmikolla satojen muiden tavoin puiden suojissa ja valitettiin kuumuutta. Aleksan poistuttua keskuudestamme jatkettiin päivää kuuden hengen voimin ja vaan kierreltiin vailla päämäärää (vähän niinkun aina) ja juotiin kuumuuteemme vielä yhdet kuumat kahvitkin.

Tapahtuman päätteeksi jatkettiin vielä porukalla syömään lähimpään mäkkäriin, mikä oli virhe. Pikaruoasta tulikin hidasruokaa ja 40 minuutin jonotuksen päätteeksi odotettiin meidän wrappeja vielä 30 minuuttia, kunnes oli ihan pakko mennä kyselemään ruokaa keittiöstä. Saatiin sitten ilmaset jäätelöt hyvitykseksi, mutta ei ne kauheesti auttanu enää siinä tuskastellessa. Muuten oli kaikin puolin aika lepposa päivä ja tehtiin taas ihan kivoja muistoja.

Ei kauheen hyvin.

Sitten siihen itse pääpäivitykseen, eli Josukeen!

Monien mutkien kautta päädyin tekemään Josuken kesädesuun ja lopputuloksesta tulikin ihan yllättävän hyvä, vaikka mua huolestutti erityisesti kyseisen hahmon hiustyyli. Mun peruukinmuokkaustaidot kun ei ole erityisen hyvät.

Alotin tekemällä pussihousut ja siirryin siitä aika nopeasti takin tekoon. Kankaana oli perus tummansininen asustekangas Hyvinkään kangastukusta. Housujen vuorikankaana toimi samanvärinen antistaattinen vuori ja takin vuorikankaaksi ostin valkosen asustekankaan. Kaavotus nyt taas oli mitä oli, käytän aika useasti meiltä valmiiksi löytyviä takkeja ja leikkaan vaan palat niiden mukaan. Sama on toiminu aina tähänkin päivään asti ja tulee varmaan toimimaan tulevaisuudessakin.

Selkäpala

Rintakehän lärpäkkeet on valkoista scubaa, koska siihen harvemmin muotoutuu ryppyjä, niin hankalat kulmat ja käännökset on helpompi saada näyttämään siisteiltä. Lärpäkkeiden toiselle puolelle ompelin vastaavanlaiset palat tummansinistä asustekangasta ja käänsin palat ympäri.

Tyhmä teki ensin kaksi identtistä palaa...

 Siinä epähuomiossa tein tosiaan kaksi samaan suuntaan kääntyvää lärpäkettä, joten teinpä vielä ahkerana tyttönä yhden uuden kappaleen, tällä kertaa oikein päin.

 Brutaalisti ja kädet täristen leikkasin siis rintakehään pyöreän aukon ja asetin vuoren paikoilleen. Onnistuin jotenkin maagisesti saamaan kaikki saumat piiloon näitä helvetinlärpäkkeitä tehdessä, etten oikeastaan edes tiedä miten päin kääntelin ja vääntelin Josuken takkia, mutta kaikki onnistu hei!

Tässä vaiheessa sairastuin jokavuotiseen suolitulehdukseeni. Juuri sopivasti päivä ennen omaa ylioppilasjuhlaani ja viikko ennen conia! Viimeistelemätön cossi oli odotellut hellää kosketustani ja uhkasi tulla kiire. Sain luojan kiitos Talasta paljon apua, kun tuskastelin viimeisinä iltoina cossini kimpussa kykenemättömänä istumaan ja Tala teki mitä käsken - kiinnitti nappeja, käänsi takin helmoja ja kavensi vielä mun housutkin.

Isot koristeet (ja rannekkeet, jotka puuttuu kuvasta) on EVA foamia ja pienet on worblaa. Tässä kuvassa taitaa pienet olla softista, mutta tein vielä myöhemmin uudet worblaversiot, kun pelkäsin softisten taittuvan, kun niiden on kuitenkin tarkoitus olla kiinni kauluksessa. Kaikki on päällystetty lopuksi Plasti Dipillä ja jälkeenpäin maalattu kultaisella akryylilla.

Sitten niistä hiuksista, se koko cossin pahin osuus, mikä mua epäilytti jo alusta lähtien. Pohjaperuukkina toimi WigIsFashionin lace front (laitan linkin kuvan alle) ja stailasin Josuken pompadourin rajulla kädellä kahteen eri otteeseen, eli peruukki on loppupeleissa aika kärsinyt ja täynnä liimaa.

Muokkaamaton, LF262

Molemmilla stailauskerroilla käytin pomparoudin muodon pohjana samaa materiaalia, mitä on useissa hiusdonitseissa. Ostin siis vaan mustan ison hiusdonitsin, leikkasin sen auki ja avasin rullan. Ekalla kerralla liimasin vielä donitsin pinnalle irtokuituja, koska peruukkini otsahiukset on melko vähäiset, mutta palasin vielä tekemään uuden version myöhemmin ilman niitä lisäkuituja, mistä tulikin loppujenlopuksi paljon parempi ja ei niin massiivinen.

 Loppujenlopuksi Josuken pompadour olikin helpompi tehdä, mitä ajattelin. Kiinnitin vaan parilla pistolla hiusdonitsikyhäelmäni Josuken päälaelle ja vedin otsatukan peitoksi. Kyhäelmä on myös helppo irrottaa peruukista, jos tahdon pestä sen kaikesta lakasta ja muotoilla joskus uudestaan. Niskatörrökkeet on irtokuitua, pieni tuppo ruiskutettu täyteen lakkaa ja käännetty suoristusraudalla niin, että kärähti. Liitetty parilla ompeleella.

Josuken aivot.

Ja valmisss! Olin vielä tänä päivänä sen verran huonossa kuosissa, että otin vaan sairaan nopeesti pari selfietä ja unohdin kokokuvat. Niitä näkee tosiaan sitten seuraavana tulevasta conipäivityksestä. Peruukista vielä sen verran, että avasin Josuken pompadourin vielä kertaalleen ja lisäsin sisälle vielä vajaan sentin verran kokoa ja lakkasin kyhäelmän vielä uudestaan kasaan kuvan ottamisen jälkeen.

Tähän täytyis tapani mukaan kirjottaa, että nähään Desussa, mutta se menikin jo. Ehkä seuraavan kerran olen sitten ajoissa näiden mun asupäivitysten kanssa...