Ensimmäinen (ja viimeinen) Animecon 2017 + viimehetken cosplaymuutokset

Hellurei,

meidän ensimmäinen yhteinen Animecon (Tala ollut kerran aiemmin Turun Aconissa 2009) on takana. Hirveesti positiivista sanottavaa ei tästä conista jääny. Ensinnäkin koko reissu tuli meille tosi kalliiksi. Liput, junamatkat, majotus, ruoat, koiranhoitaja yms. teki yhteensä jo noin 400 euroa, jolla olis tehny jo ihan kiitettävän conireissun ulkomaille. Tiedettiin kyllä, että tästä reissusta tulee hintava, joten ajateltiin meidän matkaa Kuopioon alkunperinkin vaan kokemuksena. Toki oltais toivottu, että se kokemus olis ees ollut hyvä. Kaikenkaikkiaan meidän viikonloppu oli ihan OK (tämäkin lähinnä vaan Miikan ansiosta), mutta ei todellakaan vastannu rahoja.

Alunperinhän meillä oli suunnitelmissa cossata Beybladea, koska Animeconissa oli teemana nostalgia. Meillä on ollu Kai ja Rei valmiina jo viime marraskuusta lähtien. Ei oltu kuitenkaan ihan alunperinkään tyytyväisiä meidän cossien kädenjälkeen ja tehtiin niihin toiveikkaina ennen Animeconia vielä pieniä muutoksia ja sovitettiin niitä paria päivää ennen conia. Joku niissä vaan mätti, näytettiin ihan kivalta kasvoista, hiuksista yms, mutta asut oli vaan tosi tylsät. Talalla oli Kain paidassa huono joustamaton kangasvalinta, jonka takia paitaa ei voinu kaventaa tarpeeksi ja Loxy ei ollu tyytyväinen Rein asun silkkireunoihin, vaikka ne oli tehty uusiksi jo pariinkin otteeseen. Joten päätettiin vaan suosiolla jättää hyrräpojat kotiin ja pakattiin tilalle meidän viimekesäset One Piece cossit (Buggy ja Alvida) sekä Free! Sousuke ja Rin poliisiasut (jotka oli vaan läppä ja niitä ei pitäny ikinä käyttää conissa lol).

Tuskin tullaan ikinä käyttämään näitä missään :O

Sit ite lähtöön ja valmisteluihin: Meiltä lähti perjantaina juna 7:49 Järvenpäästä Tikkurilaan, jossa sitten vaihdettiin Kuopion kaukojunaan. Aamu oli jo menny sinällään vähän pilalle, kun Poju oli päättäny taas sairastua vatsatautiin. Oltiin pyydetty viikonlopuksi Ada ja Isa meille eläintenhoitajiks ja kotivahdeiksi ja heti sai alkaa stressata mitkä matot on oksennusripulissa viikonlopun jälkeen.

Hypättiin junaan ja heti joku setä oli vieny Loxyn istumapaikan. Siinä sitten vähän puhuttiin, että olis kiva päästä omalle paikalle istumaan kun siitä on maksettukkin ja matka on niin pitkä, mutta setää ei vaan kiinnostanu. Ajateltiin aluksi, ettei se osaa suomea tai on vaan liikuntarajoitteinen, joten annettiin asian olla. Koko matka kuitenkin kateltiin kun se potki Talaa ja nousi ainakin kymmenen kertaa vessaan matkan aikana (ja tahtoi just välttämättä sen ikkunapaikan), niin että me, ja joku nainen jouduttiin kokoajan siirtyä. Onneks matka meni aika nopeasti JoJoa lueskellessa huonosta yhteydestä huolimatta ja loppumatkasta Miikakin jo laitteli asemalta viestiä, että odottelee meitä siellä jo. 

Napattiin meidän suojatti asemalta ja lähdettiin etsimään varaamaamme hotellia. Kyseessä oli Guest House Asema, josta jo heti miinusta, ettei majapaikan varaamistilanteessa ollut selkeää informaatiota jaetuista tiloista ja missä hotelli täytyy lunastaa! Käveltiin hetki ympäriinsä aseman lähistöllä, kunnes päätettiin vaan käydä kahvilassa kysymässä apua. Suureksi yllätykseksemme huoneen lunastus tapahtuikin ite kahvilassa ja sumplittiin maksua kolmeen pekkaan taas vaivalloisesti, kun osa tahtoi maksaa kortilla ja osa käteisellä ja kortilla, eikä heillä ollut kuulemma tollaseen sekamaksamiseen tarvittavia resursseja. No, saatiin lopulta avaimet ja myyjä osoitti meille oikean rakennuksen ja kerroksen aseman vierestä.

Tässäkin oli vähän epäselkeyttä, kun yritettiin aluksi jonkun muun (anteeksi Korhonen!) asuntoon saaduillamme avaimilla. Etittiin aikamme oikeeta kerrosta ja asuntoa ja lopulta se löytyi. Oltiin kaikki täs kohtaa jo tosi epäileväisiä, et mihin hittoon me ollaan oikeesti rahamme isketty. Sit koitti tuomion hetki ja avattiin tunnelmaa latistava ovi. Paikalla oli vielä siivojakin, jonka takana nähtiin vaan pari ovee ja tajuttiin, että tää ei ees oo hotelli vaan ho(s)telli. Eli voidaanko sanoo vaikka näin, että vitutus nousi kaikilla aika korkeellee tajutessamme, että me jetaan kaikki muu tila kaikkien kans paitsi meidän yks pieni makuuhuone. Me nimenomaan vaalitaan yksityisyyttä, eikä oltas IKINÄ menty mihinkää hostelliin vapaaehtosesti, jos oltas tää tiedetty. Tää tila oli nimittäin yksityisyydestä erittäin kaukana. Loppujen lopuks meitä oli asunnossa 7 hlöä ja vaan YKS vessa...Voitte siis vaan kuvitella, miten kauheeta se oli. Varatessamme huonetta, ei esitteessä mainittu mitään mistään hostellista ja kaikki muuki informaatio oli lähes olematonta.

Purettuamme tavarat lähettiin tapamme mukaan käymään kaupassa tekemässä viikonlopun ruokaostokset. Tuotiin ne majotukseen ja lähdettiin ettimään Miikan male Esmeralda cossiin vikaa osaa: tamburiinia. Musiikkiliikkeen löytäminen olikin vähän haastavampaa, mut päästiin kuin päästiinkin paikan päälle taas hetken kiertelyn jälkeen. Siitä kipastiin conipaikalle noutamaan rannekkeet ja törmättiin heti tuttuihin: Sonjaan, Miroon sekä Tinikseen. Aika kulukin kivasti porukalla jutskaillen pari tuntia ja siitä sit kipastiin vielä ruokakaupassa illalla hakemassa parit kylmät.

Miika ei ollu iha luotettavin navigaattori

Majotuksella eristäydyttiinkin omaan huoneeseen, sillä porukkaa oli alkanu saapua paikalle. Tamburiini-Miika maalaili lauantain proppiaan ja kuunneltiin animupoppia. Käytiin jopa ensimmäistä kertaa koskaan nukkumaan inhimilliseen aikaan, mikä saatto johtua siitä ettei oltu kolmistaan, niin ei siellä viittiny pitää meteliä tavalliseen tapaan. :D

Lauantai aamuna kipastiin aseman kahvilaan aamupalalle, joka kuulu majotuksen hintaan. Kiskastiin siellä elinvoimaa nostattavat kahvit ja palattiin hostellille valmistautumaan LOTR soundtrackin säestämänä.

Pitkästä aikaa käveltiin conipaikalle, yleensä ollaan auton suojissa. Selvittiin kuitenkin hengissä Musiikkikeskukselle, jossa Animecon pidettiin. Onneks oltiin kävelty reitti majotuksesta conipaikalle jo edellisenä iltana, muuten voi olla ettei oltais oltukaan niin ripeitä... Varsinkaan, kun meidän porukassa oli liikkeellä yksi paljain jaloin, toinen puukengillä ja kolmas lipsuttimilla.

Törmättiin heti alkuun Malluun ja Vaulaan ja jäätiin niiden seuraan seisoskelemaan. Saatiin parit söpöt avaimenperät ja ensimmäinen piirustus. Tähän alkuun heti harmiteltiin, ettei oltu saatu kameraa taikka laukkua lainaan. Jouduttiin taitella työ meidän pikkuseen videokamerapussiin, mut onneks se selvis kotiin asti ehjänä. Siitä lähettiin tekemään ensiarvio sisätiloista. Tai ainakin yritettiin, sisällä oli älyttömän kuuma ja ahdasta, pyörähdettiin vaan alakerta niin pikaseen ympäri kun ihmismassan läpi vaan päästiin ja tungettiin takasin ulos.

Törmäiltiin pihalla tuttuihin ja jutskailtiin millon kenenkin kanssa. Odoteltiin AMV-kisan alkamista, että mahduttaisiin siinä välissä käymään taidekujalla, mut sielläkin oli niin kuuma ja tukalaa, että päätettiin jättää sekin lauantailta pois. Joku ihastuttava ihminen jopa toi meille mäkkiateriat, just sopivaan väliinkin kun alko olla jo nälkä :'D Kiitos siitä! Noro-chan sai kans oman potretti Hama-helmityön, kiitti sullekkin <3

Oltiin oikeestaan vaan koko päivä pihalla, kun sääkin oli niin hyvä. Käytiin toki kahvilassa sen verran, et juotiin meidän perinteiset conikahvit, mut muuten ei oikeestaan kierrelty sisällä ollenkaan. Tehtiin beissi pääovien läheisyyteen ja koko iltapäivä kulu mukavasti paikoillamme jutellessa niitä näitä.

Seittemän aikaan hilpastiin takasin majotukseen, meillä oli aikeissa vaihtaa cossit pois ja käydä kattomassa bilemeininki ikärajallisissa bailuissa, mutta majotuspaikalla menikin oma aikansa ja lähdettiin vielä pyörähtämään Sonjan ja Miron huoneella Cumuluksessa. Kello alko olemaan jo yli yhdeksän, minkä jälkeen ikärajallisten bileiden sisäänpääsy muuttu maksulliseks. Ei oltu valmiita maksamaan niistä femmaa per naama, joten päätettiin lähteä porukalla vielä takasin Musiikkikeskukselle kurkkaamaan ikärajattomien bileiden meininki. No, siellä ei ollu oikeestaan mitään nähtävää, joten tehtiin pieni piknik conipaikan nurmikolle ja siihen liitty muutama muukin hetkeks. Parin Jari Sillanpään jälkeen poistuttiin taas paikalta, jotta jaksettais nousta seuravaana aamuna ajoissa ylös.

Sunnuntai aamuna pakattiin loppuun lähtöä varten ja käytiin taas asemalla aamupalalla. Puettiin cossit niskaan (Free! Rin ja Sousuke + KinkkiLinkki Miika) ja otettiin kaikki tavarat messiin. Asemalla oli onneks maksullisia säilytyslokeroita, johon jätettiin suurin osa meidän kamppeista, niin niitä ei sit tarvinnu ottaa conipaikalle ja jättää narikkaan. Otettiin mukaan vaan vaihtovaatteet. Jätettiin avaimet kahvilaan ja sit se alko: se poliisiläppä, jota kuultiin pitkin matkaa conipaikalle xD Tunnettiin olomme NIIIIIN noloiks näissä cosseissa.

Pidätetää kaikki

Oltiin tosi väsyneitä sunnuntaina, naurettiin ihan kaikelle turhalle ja ooteltiin vaan kokoajan, et kello tulis sen verran, et voidaan vaihtaa cossit perusvaatteisiin ja lähteä kotiin. Miika kävi tekemässä ostoksia taidekujalla, mut me ei taaskaan tehty kunnollista kierrosta sisätiloissa. Haettiin kahvit ja istuskeltiin portailla auringonpaahteessa kavereiden kera ja tuskasteltiin vähänväliä. Saatiin kyl taas niin hyvää piirustusta, et ei mitään rajaa :O

Loxyn hammaslakat kulu kokoajan, Rinin hainhampaat näytti kaiken aikaa vaan kakkasilta :D

Tuntu tosi oudolta, kun ei ollu järkkäriä mukana. Ollaan totuttu nappaamaan joka conissa edes pari kuvaa, tuli niistä sit huonoja tai ei. Jouduttiin tyytymään loppupeleissä vaan pariin selfieen. Ei pahemmin välitetä selfieistä ylipäätänsäkkään (paitsi porukkakuvat on ihan kivoja), joten tuntu vähän tyhmältä seistä jossain nurkassa puhelimet kädessä :D Mutta minkäs teet kun on pakko saada jotain kuvamatskuaki.

Sunnuntai kokonaisuudessaan

Sit kello tuli kolme ja haettiin meidän vaihtovaatteet narikasta ja päästiin vapautumaan cosseista. Huuhtastiin vaan tukat vessan lavuaarissa ja elämä taas hymyili. Vietettiin vielä hetki aikaa kavereiden kanssa, kunnes sanottiin moikat ja valuttiin ruokakaupan kautta asemalle. Hyvästeltiin Miika ja raahauduttiin laiturille odottamaan junaa. Paluumatka oli vähän tuskasempi, kuin menomatka. Meidän edessä istuva setä piereskeli vähänväliä, eikä vaunussa kiertäny ilma. Sitä sit hengitettiin se päälle neljä tuntia ja kuunneltiin lasten huutoa, kunnes päästiin Tikkurilaan, jossa vaihdettiin taas Jäkeen. Viimesillä voimillamme raahauduttiin tavaroiden kanssa jalkasin asemalta kotiin Adan lämpöseen hoivaan :D Oltiin ihan kuolleita tän matkan päätteeks ja vannottiin, et jäi muuten viimeseks Animeconiks.

Yhteenvetona: Animecon oli liian kallis reissu meille ja conipaikka ei vaan vastannu lipun hintaa. Sää oli kuitenkin hyvä, ihmiset oli ihQuja ja lahjat oli kivoja. Yleisfiilis oli kokonaisuudessaan ihan hyvä (pääasiassa Miikan ansiosta, kahdestaan oltais jo luovutettu). Kiitos kaikille ihan kivasta conista! Suurin kiitos meidän osalta kuitenkin eläintenhoitajille Adalle ja Isalle, joita ilman ei oltais ees päästy tekemään tätä reissua <3

Palaillaan enskerralla Traconin cossien merkeissä.

Kuumottava kesädesu 2017

Viimesiä conin jälkipuinteja viedään. Kuvat käyty läpi, vlog editoitu ja päästään vihdoin blogin kimppuun. Desucon oli yleisesti tosi onnistunu meidän mielestä ja ite conia koskien ei oo mitään huonoa sanottavaa. Iltabileetkin oli tänä vuonna tosi hyvällä paikalla, tykättiin erityisesti siitä, et koko tila oli varattu vaan conittajille ja bilepaikka oli hyvän kokonen, eikä tarvinnu saada jonkun kyynärpäästä silmään vähän väliä. Joka vuosi aika tuntuu liitävän vaan nopeemmin ja nopeemmin, tänä vuonna hädintuskin edes ehdittiin liikahtaa pihalta/metsähallista mihinkään suuntaan, kun viikonloppu olikin jo ohi. Conista ei jääny mitenkään hei-tää-oli-mahtavaa -fiilis, vaan tapahtuma oli ennemminkin vaan lepposa ja kotoinen.

Tehtiin vikat valmistelut torstaina, eli Loxy haki auton lainaan töiden jälkeen, suoritettiin vikat ompelut ja pakattiin kaikki valmiiksi. Perjantai aamuna heitettiin Poju tapamme mukaan viikonlopuks hoitoon, lastattiin auto ja alotettiin meidän jokakesänen seikkailu kohti Lahtea.

Majottauduttiin taas Saralla, mut tällä kertaa Sara ei ollu ite kotona, vaan jouduttiin ensitöiksemme hakemaan sen kämpän avain joltain sen kaverilta, joka asu aika keskustassa. Navi luonnollisesti kierrätti meitä ensin pitkin Lahden reunoja mutkitellen kohti keskustaa, vaikka sinne olis päässy paljon nopeempaakin reittiä. No, päästiin lopulta oikeeseen osotteeseen ja saatiin avaimet mukaamme. Siitä suunnattiin ruokakauppaan ja lopulta Saralle. Asettauduttiin taloksi (eli heiteltiin meidän tavaroita pitkin kämppää) ja alettiin pikkuhiljaa valmistautua. Meillä on autosta tosiaan lukkopesä vähän rikki, että se avain täytyy työntää sinne oikeessa kulmassa ja tosi varovasti, jotta oven saa auki. Hetki siinä meni, et saatiin ovi auki. Mut saatiinpahan kumminki. Oltiin taas vähän jännäkakkoina kun päästiin ajamaan kohti Sibbetaloa, mut se laantu aika nopeesti kun tavattiin Miika ja ekat kaverit. Suunnattiin heti ekana kahvilaan ja todettiin, ettei missään ollu oikeestaan ketään. Ihmiset oli menny ofc avajaisiin, johon me ei olla josatin syyst ikin ite menty paikalle, vaik ne oliskis aika oleellinen osa koko conin alotusta. Ehkä viel joskus.

Kokoonnuttiin tekemään pesä paikasta toiseen aina vähän eri porukoissa ja oltiin paikoillamme pahimmillaan jopa yli tunti, eikä ees huomattu ajan kulua. Perjantai tosin oli ylipäätään muutenki tosi hiljanen ja rauhallinen ja koettiin jälkikäteen kauheeta turhuutta siitä, että oltiin ahnehdittu ja laitettu meidän pääcossit niskaan ekalle lyhkäselle päivälle. Huoh. Tää päivä tai pikemminkin no muutamat tunnit conissa meni nopeesti ja päätettiin napata Artsa ja Sartsa kyytiin ja suunnata viettämään mukavaa aikaa tiivissä porukassa yön pimeinä tunteina Saran kämpille.

Tarkotuksena ei ollu valvoo perjantaina myöhään, jotta jaksetaan aamulla nousta pirteinä, mutta toisin kävi. Ilta/yö vähän pitkitty tyttöjen kaa ja lähettiin ajamaan niitä yöllä vielä lattiamajotukseen. Päästiin nukkumaan varmaan vast joskus yöllä kahen jälkeen. Hups. :D

Kun otat cossin pois

Lauantai alko silleen kevyesti ilmastuna ihan päin v*****. Oltiin noustu ajoissa, laittauduttu hyvässä aikataulussa, ei ollu kiire, oli tosi hauskaa ja mentiin tapamme mukaan autolle availemaan vaikeesti auki saatavaa ovea. Tällä kertaa se ei tosin enää auennu...OLLENKAAN. Seistiin runkkaamassa ovea avaimella KAKS TUNTIA, eikä miltään ylimmiltä jumalilta tullu koskaan armoo. Meidän ohi lappas porukkaa vähän väliä ja oltiin jopa vähän ihmeissämme, ettei kukaan kutsunu poliiseja paikalle. Ei siis saatu ovia auki ja jouduttiin sit viimein luovuttaa (ettei ihan koko conia tarttis viettää siin Saran parkkipaikalla) ja soitettiin kaverit hakemaan meijät. Meit kismi tää asia oikeestaan koko päivän, mut koitettiin päästä täst yli ja keskittyy olennaiseen, eli nauttimaan conista. Tota asiaa kerkeis murehtii sit myöhemminki.

Onneks löytyy kavereita, jotka auttaa hädän tullen ja pikku hiljaa alko fiiliskin nousemaan. Saavuttuamme Sibbetalolle me alotettiinkin sillä, että aiemmista kokemuksista viisaampina mentiin heti ekana ottamaan haluamamme kuvat, kun oltiin koottu porukka kasaan. Kuvat oli tärkeitä ottaa, koska säästähän ei tunnetusti voi olla ikinä varma...Etenkään Desuconissa. Yleensä ku ollaan venytetty kuvien ottamista, on kerenny alkaa jo satamaan tai ilma on muuten vaan muuttunu suhteellisen kylmäks. Taustat nyt ei tietty ihan ollu sitä mitä haettiin, mutta photoshootataan nääkin tapamme mukaan sit paremmin kun ehditään.

Paras squad

Saara oli meidän professional takinheittäjä. Aurora taas orjuutettiin kameran taakse, jotta saatiin edes pari yhteiskuvaa. Hihi, kiitos <3

Behind the scenes

Kuvien ottamisen jälkeen meidän aika meni oikeestaan vaan jutellessa ja hengaillessa. Tällä kertaa unohdettiin jopa välillä videokuvata, mikä oli vähän harmi tälleen jälkikäteen, mut kavereita näkee niin harvoin, että annettiin enemmän aikaa ja ajatuksia niille. Iltaki alko jo lähestyä ja kohta oliki jo aika siirtyy takas majotukselle ja suunnata kohti iltabileitä.

 Oli aika poistua paikalta ja täl kertaa Matiaksen kyyditsemänä. Ajettiin ääsmarketin kautta ja Loxy nappas itelleen mukaan sen kadotetun sixpackin ja siitä hurautettiin sit Saralle. Autoon pääsemiseenkiin saattiin semmonen väliaikanen ratkasu, että takakontista sit vaan sisälle autoon. Matias runkkas takaluukun auki avaimella, ku ei ite uskallettu vääntää. Lol. XD Saatiin kans Maddelta sponsorilahja meidän seuraaviin cosseihin Animeconiin. Kiitos! ^O^ 

Laittauduttiin iltabileitä varten ja lähettiin suuntaamaan taksilla ekana hakemaan Artsa ja Sartsa Sibbetalolta ja siitä sit Karakurin ja Serin luo niitten hotellille...Tai siis niitten kahenkymmenen neliön hotellihuoneeseen. Miikaki ilmesty lopulta paikalle ja hetken siellä istuskeltuamme valuttiin seitsemän veljen voimin bailupaikalle.

Yx selfie enne b4ilui

 Tän vuoden Desun iltabileet oli huomattavasti paremmat kun aiempina vuosina. Tilat oli paljon laajemmat ja paikka oli käytössä vaan conikansalaisille, mikä oli tosi mukavaa ja tuntu jotenki turvallisemmalta. Ei ite olla kauheesti into baarielämään, mut sen aikaa mitä oltiin, niin oli meillä hauskaa ja voitiin todeta nämä bileet hyvin toteutetuks. Basso oli ehkä ainut miinus, koska se raiskas korvia ehkä vähän liikaa. Mut 3/5 nää oli ja kaikilla näytti olevan super hauskaa!

Me lähettiin iltapalalle lähimpään johonki Grilli/Pizzeria paikkaan ja siellä OLI aluks ihanan hiljasta. Ei ketään, paitsi me ja tytöt. Se sit siitä ruokarauhasta, kun yht'äkkiä koko pieni paikka oli ihan täynnä känniörveltäjiä. Syötiin sairaan nopee ja hipsittiin pois paikalta vähin äänin. Ainii! ruoka oli 1/5. En söis uusiks. Pakko valittaa, etten tajuu kuka hitto laittaa ranskalaisii ja ketsuppia jonku kanafetarulla-asian sisälle täytteeks...Täytyy olla hullu. *Tuhahtelua* Me tilattiin Loxyn kaa taksi ja mentiin majottajalle ja siitä sit suoraan petiin.

Sunnuntaina oltiin tietty aika väsyneitä pitkän ja taas aika venyneen illan jälkee, mut oli se sen arvosta. Onneks ei jääty loppuun saakka, koska oli kuitenki ihan kiva olla elossa viel viimesenäki päivänä.

Kuva ehkä kertoo vähän toista siitä elossa olemisesta

Loxy ryömi taas takaluukusta sisään ja päästiin kerrankin kunniakkaasti conipaikalle. Kun päästiin Sibbetalolle, mentiin ihan samantien vaan ottamaan Talan kinky poliisiasuisesta Rinistä muutama kuva. Yks poliisiasuinen konstaapeli Yamazakikin olis ollu aaaika kiva! ;D (T. Tala) Tehtiin siis Rinille ja Sousukelle Free!:n poliisiasut alunperin ihan vaan Vappua ja mahdollista photoshoottia varten, eikä alunperin ollu tarkotus kummankaan käyttää niitä conissa. Tiedettiin kuitenki jo etukäteen, ettei jakseta laittaa Rinin ja Harun Arabiakuteita kolmena päivänä, joten Tala oli napannu poliisiasun varuiks mukaan.

Sen jälkeen treffattiin Saara ja Aurora perinteisellä coniaamukahvilla. Oleskeltiin hetki terassilla, kunnes Miika (AKA Darra-Link) liitty kans meidän seuraan ja pyörittiin kaikki yhessä toimettomina pihalla alaikäisten ressukoiden kanssa.

Palvelu pelaa

Oleskeltiin lähinnä vaan ulkona, kun sää oli niin hyvä. Tänä vuonna sää tuntu suosivan conittajia muutenkin vähän paremmin kun yleensä. Sunnuntaille oli vissiinkin luvattu kaatosadetta, mut onneks se jäi tällä kertaa toteutumatta. Kipastiin myös pikaseen myyntipöytien luona, kun ei lauantaina millään ehitty. Oltiin aika varmasti jossain conipilvissä taas, kun aika vaan katos yht'äkkiä ja porukkaa alko lappaamaan päättäjäisistä. Päätettiin poistua paikalta siinä vaiheessa, et ehittäis ennen pahimpia ruuhkia (onneks saadaan autopaikka joka vuos sataman parkista, ni ei tarvi yrittää taistella tietänsä ulos hiekkakentältä).

Hurautettiin Saralle, siistittiin vähän paikkoja ja lähettiin kohti kotia. Ajettiin koko matka hiljasuudessa, ehkä vähän väsyneinä kaikesta sosialisoinnista. Kodin päässä oli vielä Pojun hakeminen hoidosta ja päästiin vasta ihan iltamyöhään rauhottumaan.

Näin lopputiivistettynä: Desucon oli tosi jees (lukuunottamatta stressiä autosta) ja rento. Kaikenkaikkiaan hyvä coni. Mitään mahtifiiliksiä ei tosiaan jääny, mut oli meillä hauskaa. Ja tietty kavereita sekä uusia tuttavuuksia on aina kiva nähä. Saatiin taas muutama lahjuskin, kiitos niistä <3

Tästä on taas hyvä jatkaa kohti seuraavia projekteja. Seuraava coni meillä on tosiaan se Animecon, johon pääcossit (Kai ja Rei Beybladesta) on ollu valmiit jo... no, kauan. Tehdään niihin muutamia hienosäätöjä vielä kun ehditään, muuten ollaankin aika valmiita alottamaan Traconin cossiprojektien suunnittelu. Ne on vielä vähän mysteerit meille itellemmekin, mut eiköhän tässä välissä ehi taas innostua jostain.

Hanami + viikonlopun kuvastuksia

Hanamia vietettiin sunnuntaina 21.5  Roihuvuoressa ja mekin saatiin tänä vuonna raahattua ittemme paikan päälle. Pohdittiin mennäänkö ihan omana ittenämme vai vedetäänkö jotkut aika casuaalit cossit niskaan ja lopulta paikan päälle lähti Free!:n Rin ja Haru. Haaveissa oli ottaa jotain nättejä kuvia, mutta ei tietenkään ajateltu paikan olevan niin tupaten täynnä ihmisiä kun se oli... no, ne kuvat jäi haaveeks. Ehkä siellä pitäs käydä sillon, kun puisto on tyhjillään. Ei ihan tiedetä mitä me oikein oltiin ajateltu.

Löydettiin paikan päälle ilman suurempia eksymisiä (seurattiin oikeestaan asemalta peruukkipäisiä ihmisiä) ja törmättiin heti ekoihin tuttuihin: Saijaan ja sen porukkaan. Ne pystytti piknik tukikohdan yhden puun alle ja me lähdettiin kulkemaan puistopolkua ylöspäin ja jutskailtiin tuttujen kanssa matkalla. Törmättiin kans aika nopeesti Miikaan ja sen posseen. Käytiin heti alkajasiks katsastamassa se japanilainen puutarha, josta ollaan niin paljon kuultu hyvää. Siellä vois olla ihan nättejä kohtia joissa napsasta pari teemaan sopivaa cossikuvaa, jos nyt saadaan ikinä raahattua itteämme sinne asti :D

Reissu-Rin

Ihmisiä kävi ja ihmisiä lähti, siirryttiin jossain vaiheessa ettimään elinvoimaa, eli kahvia, ja jonotettiin kauan väärässä jonossa, kun kahvijono olis ollut siinä vieressä. Vähän mysteeriks jäi mihin me oikeastaan jonotettiin alunperin, mutta saatiin lopulta meidän kahvit ja rauhotuttiin istuskelemaan ja keräämään energiaa. 

Päivä kulu aika nopeesti ja sää oli (kerrankin) suosiollinen. Teki ehkä ihan hyvää vähän sosialisoida lajitovereiden kanssa pitkästä aikaa, kun enimmäkseen katellaan toistemme naamoja neljän seinän sisällä ja hikoillaan ompelukoneen ääressä. Jos nyt jotain miinusta, niin se ihmistungos ja bajamajat... Muuten ihan kiva reissu.

Sit vähän tästä viikonlopusta:

Lainattiin auto alle ja hurautettiin viikonlopuks Loxyn isän luo tarkotuksena kuvailla meidän ATLA cosseja ja joitain muitakin, joista ei olla tähän mennessä vielä saatu kuvia. Kamera saatiin lainaan tällä kertaa Monalta (kiitos <3) ja kaikki vaikutti tosi lupaavalta. Aluks. Pakattiin mukaan Mai ja Azula (Avatar the Last Airbender), Cloud (Final Fantasy VII Crisis Core) sekä Kai (Beyblade) ja lähettiin matkaan perjantaina illalla. Kuvauspaikat oli vielä vähän auki, tehtiin perille päästyämme pieni tutkimusmatka Vestran villiin luontoon ja kateltiin paikkoja vähän sillä silmällä. Löydettiin lopulta Maille ja Azulalle pari ihan rankalla rajauksella sievältä näyttävää paikkaa.

Lauantaina vedettiin päälle sit nää ATLA tytyt ja heti suureksi innostuksemme huomattiin Loxylta jääneen kotiin Azulan rannesuojat. Siinä sit karsiutukin heti jo yhteiskuvat pois ja lähdettiin kuvaamaan pelkkää Talan Maita.

Lauantain sää oli tosi harmaa ja paleltiin ihan mukavasti kuvatessa. Ei ihan vielä olla siinä pisteessä kesää, että photoshoottaaminen olis nautinnollista. Täysin kommelluksitta ei suoriuduttu tältäkään päivältä, kun lähdettiin yrittämään pysäytettyä liikettä. Haussa oli siis tosi cool ninjajuoksu, tarkemmin tunnettuna "Narutojuoksu", mikä ei ihan sujunu Mailta niinku olis pitäny.

Behind the scenes

Sit oli vuorossa Loxyn Cloud. Cossi, joka valmistu vuoden 2015 Yukiconiin ja mikä on siitä lähtien pitäny photoshootata. Nyt siihen oli viimeinki mahdollisuus, mutta Cloudin toinen polviarmori hajos kuljetuksessa, eikä meillä ollu mitään millä kiireessä korjata se. Teippikin loppu just kriittisesti kesken ja se pysy sillä paikoillaan sen kymmenisen minuuttia. Lopulta päätettiin luopua kokonaan kokokuvista ja siirryttiin vaan lähikuvalinjalle. Cloudia oli alunperin tarkotus kuvailla auringonlaskussa, mut lauantaina ei edes paistanu aurinko. Siispä pystytettiin kellariin pieni köyhälistön studio (yks lamppu + savukone) ja otettiin taiteellisia vapauksia. Epätoivo Cloudin kanssa oli jälleen aika suuri, yks pieni lamppu hädin tuskin valasee muuten pilkkopimeetä kellaria, joten enemmistö Cloud kuvista oli pimeitä ja rakeisia. Lopulta sijoitettiin lamppu Loxyn taakse ja savukone jalkoihin. Etuvalona toimi luonnonvalo kellarin oviaukolla. Koska ulkovaloa oli enään tosi vähän, uhkas viimesistäkin kuvista tulla tosi hämäriä, mutta saatiin sieltä pelastettua pari ihan kivaa vähän rankemmalla editoinnilla...

Kuvausfiilikset tiivistettynä

Lopulta oltiin ihan kylmissämme ja luovutettiin lauantain osalta. Niiskuteltiin loppuilta saunassa ja alettiin miettiä seuraavan päivän Kai kuvauksia...

Aamulla Tala heitti Kait päälle ja ajettiin Klaukkalaan. Tavoitteena oli kuvata aluks jossain pellolla ja siirtyä siitä mahdollisesti Kuplahallille taikka Jäähallille. Haettiin kahvit ärrältä ja mentiin lämmittelemään läheisen koulun pellolle. 

Ehdittiin ehkä olla siellä sen 15 minuuttia, kunnes huomattiin auton avainten kadonneen Loxyn taskusta. Tästä tuli siis historian lyhyin photoshoot. Iski pienonen paniikki ja alettiin käydä läpi niitä kohtia, jossa oltiin oleskeltu. Auto oli luonnollisesti lukossa ja aurinko paahto meidän niskaan. Talalla oli päällä koko cossi ja ahdistus alko olla suuri. Porukkaa ravas pellon laidalla tuijottelemassa ja mietittiin vaan miten typeriltä näytetään... Tai siis Tala näytti kykkiessään maalit poskella ettien aarteita pellolta. Puolisen tuntia ruohikkoa käytyämme läpi soitettiin Loxyn äitille, joka käytti meitä niillä, että Tala pysty vaihtamaan vaatteet mukavampiin. Sit palattiin pellolle haravoiden kera ja etsintä jatku. Alko tulla jo iltapäivä ja kipastiin nopeesti ostamassa metallinpaljastin. Halvemmaks sellanen vehje tulee, kun päälle 200 euron uudet avaimet. Oltiin jo aika positiivisia, että nyt löytyy, mut päivän päätteeks oli todettava, että eipä muuten löydy. 

Jossain tuolla ne on.

Et sellanen päätös tälle epätuottosalle reissulle tällä kertaa. Mitähän enskerralla?