"Sasukeeee!" WIP

Loxy täällä pitkästä aikaa taas hei!
Ollaankin viimeksi päivitelty meidän blogia kesädesun aikaan, eli kesäkuussa. Nyt on taas aika pitää täällä vähän meteliä wip -päivityksen muodossa. Syy sille, että päivittelen/päivitellään meidän Traconin cossiprojekteista vasta itse conin jälkeen on se, että tahdottiin pitää nämä cossit salassa ja tehdä niistä ikään kuin yllätyscossit. Koska eihän kukaan cossaa Narutoa enää vuonna 2019, eihän?

Edgelord is here

Polkaisin Sasseliini projektini käyntiin aloittamalla paidasta. Kangas on harmaata scubaa (ylläri, suosikkini) ja sisäpuolelle ompelin harmaan antistaattisen vuorikankaan. Kaulus pysyy muodossaan paksun kovikekankaan sekä hetken mielijohteesta ja juuri ennen conia lisätyn rautalangan avulla. Sori taas keltaiseen taittuvista kuvista, työstän cossejani lähes poikkeuksetta iltaisin/öisin, koska arkipäivisin on töitä ja en ehdi silloin elää. Uchiha-logon liimasin selkäpuolelle kangasliimalla. Logo on tehty myös scubasta, sillä sitä sattui löytymään kyseisissä sävyissä meiltä jo valmiiksi. Olisin tahtonut päästä kokeilemaan logoon kiinni silitettävää kalvoa (heat transfer vinyl), mutta sitä ei meiltä päin saanut ja tahdoin hyödyntää jo valmiiksi löytyviä materiaaleja.

Jätin mittanauhan hetkeksi vahtimatta, ja....

Miekan pohjana toimi ohut 100x4cm pätkä 4mm paksua vaneria, jonka kävin hakemassa paikalliselta vanerikauppiaalta. En ymmärrä miksi en ole aiemmin hyödyntänyt vaneria samankaltaisiin proppeihin, vaan olen lähtenyt vääntämään miekan terää worblasta, jolloin siitä ei ole tullut täydellisen tasaista ja ei ihan niin kestävääkään vaneriin verrattuna. Sahasin ja hioin terän muotoonsa meidän olkkarin lattialla ja hukuin puupölyyn. Käsiosuus ja huotra muotoutuivatkin sitten ihan vaan Eva-foamista, softiksesta ja worblasta.

Tein miekkoja itseasiassa kaksi kappaletta. Ensimmäisen tein kokonaan vanerista ja hioin sitä naapuriemme iloksi hiomahiirellä useampana päivänä. Loppujenlopuksi miekasta tuli kuitenkin liian painava, sillä Sasuke kantaa Kusanagia vyöllään selkäpuolella ja painavampi proppi olisi ollut todella epämukava. Ehkäpä käytän vaneriversiota siis joskus vaikka kukkakeppinä.

Kun ajat syvälle metsään sprayaamaan proppia "rauhassa" ja ohi kulkee kolme koiranulkoiluttajaa, kaksi pyöräilyryhmää ja yksi yhden hengen lentokone.

Terään käytetty spray on Mastonin Metallic Alumiini hopea. Se taittaa valoa tosi käheesti.

Alaosasta (kietaisuhameesta???) Ei löydy juuri kirjoitettavaa, enkä siitä ottanut juuri vaihekuviakaan. Tein sen myös scubasta takin sekä housujen tapaan. Hameesta (en oikeasti tiedä mikä ihmeen vaatekappale se on, joten kutsun sitä hameeksi, forgive me) tein kaksipuolisen, eli ompelin kaksi kappaleta kuvassa näkyvää läpyskää yhteen ja käänsin ympäri. Lisäsin reunuille muutamat pienet rypyt käsin ommellen, jotta hame istuisi päälle vähän nätimmin ja ei nouse helmoista sivuillepäin.

Sitten niiden helkkarin ninjasandaalien vuoro. Näistä kyseltiin vähänväliä conissa, että mistä nämä on tilattu ja kehuttiin kovasti. Harmittaa, kun en ottanut juurikaan vaihekuvia lukuunottamatta kuvaa teipatusta jalastani, johon suunnittelin sandaalien kaavoja.

Yksinkertaisuudessaan sandaalit ovat siis kunnon budjettisandaalit. Ostin muitaakseni New Yorkerista kahden euron rantaslipperit ja otin niiden pohjat käyttöön. Koska en tahtonut Sasuken kengissä lukevan "Beach Party", niin leikkasin kotona Eva-foamista yhden lisäkerroksen kenkiin peitteeksi. Sitten vaan ompelin pohjiin kiinni tekonahasta ompelemani sandaalin varren. Lopputulos ei ehkä ole kovin mukava kävelyä ajatellen, mutta harvoin cossit on muutenkaan mukavia päällä. Ainakin kengät näyttivät ulkopuolisten silmään laadukkailta, vaikka totuus oli toisenlainen.

Sitten peruukista. Upotin Sasuken hiuksiin melko paljon rahaa, mutta se johtui siitä, etten suostunut alunperin tilaamaan laadukasta peruukkia, vaan lähdin alunperin yrittämään sieltä, missä aita on matalin: Aliexpressiltä. Ensimmäisen peruukin saatuani totesin, että ei, tämä ei ole hyvä. Liian paksu kaikin puolin ja ihan järkyttävän suuri omaan päähäni. Seuraava peruukki lähti tilaukseen Ezcosplaylta, mutta en edes leikannut sitä. Se oli saapuessaan jo niin toivottoman tapauksen näköinen, että taidan yrittää van myydä sen eteenpäin suoraan.

Kolmannen ja viimeisen peruukin olin tilannut aiemminkin. Nimittäin Josuke -cossiini. Eli tiesin mitä sieltä tulee. Unohdin kuitenkin, että tilaamani peruukissa on todella vahva keskijakaus ja se olisikin sopinut tosi hyvin Sasuken aiempaan versioon, jossa EI ole otsatukkaa. Aika alkoi kuitenkin olla vähissä ja tästä oli nyt vaan taisteltava käyttökelpoinen peruukki.

Muokkaamaton, LF262

Viimeisenä koko cossini lemppariosuus, eli köysivyö. Tästä tuli lemppari vasta jälkikäteen, koska vyön tekeminen oli suoraan sanottuna ihan perseestä. Tästä kyseltiin kaikista eniten ja tiedän, että tästä tullaan kyselemään myös instagramissa, joten yritän väsätä jonkinlaisen pienimuotoisen tutoriaalin vyöstä sinne tulevien sukupolvien avuksi. Olisipa mullakin ollut apu tähän. En löytyänyt mistään internetin ihmeellisestä maailmasta järkevää tutoriaalia ja pääsinkin kokeilemaan ja korjailemaan ihan kunnolla.

Lähdetään vaikka siitä, että oikea köysi olisi varmasti näyttänyt hyvältä. Sasuken vyö on kuitenkin sen verran paksu, että köydestä olisi tullut järkyttävän painava ja viisi metriä paksua ja painavaa köyttä itseni kokoisen ihmisen ympärillä olisi vetänyt energiatasoni nollaan jo ensimmäisen tunnin aikana. Puhumattakaan köyden oikeanlaisesta solmimisesta. Ainoa järkevä vaihtoehto oli siis tehdä vyö kankaasta. Ja hyvän sävyisen kankaan löytäminen oli jo haaste itsessään. Olisin tahtonut jatkaa scubalinjalla, mutta väriä ei ollut.

Ainoa kangas, josta löytyi hakemani sävy oli stretch. VIHAAN stretchiä. Sen ompeleminen on vaikeaa, varsinkin kun kyseessä on yli viisi metriä pituisia paloja. Ostin sitä siitä huolimatta kaksi metriä ja leikkasin neljä kahden metrin suikaletta. Yhdistin ne (lukuisten virheellisten mittauksieni jälkeen) kahdeksi pitkäksi vajaan kuuden metrin pötköksi ja ompelin niistä putkilot.

Ompelu oli hidasta, sillä kangas rypyttyi ja pakkaantui kaiken aikaa. Jätin ompeleen melko väljäksi ja pysähtelin muutaman sentin välein nostamaan neulaa kankaasta ja vetämällä kangasta hellästi käsin saaden rypyt katoamaan. Toistin ompeleen vielä toiseenkin kertaan (sillä kääntäessäni putkiloita ommel alkoi ratkeilla, sillä se oli niin väljää), kunnes ompeleet vaikuttivat tarpeeksi jämäköiltä.

Muista stretchiä ommellessa käyttää sille sopivaa neulaa.

Putkiloiden täytteenä käytin Kangastukusta ostamaani vuorivanua, jota rullasin tiiviiksi pötköiksi, liitin kahteen pitkään pötköön ja ompelin väljin pistoin umpeen. Tämänkin tein oikeasti useaan otteeseen ja jouduin välillä lisätä paksuutta putkiloiden jäädessä väljiksi, mutta jätän ne töppäilyt mainitsematta, jotta saan tekstistä selkeämmän.

Tämän jälkeen käänsin kaksi yli viiden metrin pituista strecth -putkiloa. Yhden putken kääntämiseen meni hyvä tovi ja minua viihdyttivät hyvät suomalaiset murhapodcastit. Kuuntelin niitä itseasiassa koko projektin ajan, mutta erityisesti ne tulivat tarpeeseen vyön kanssa taistellessa. Käännettyäni putkilot aloin kiskomaan vanupötköjä putken sisään niin, että ompelin neulan ja lankaa kiinni pötkön toiseen päähän, ujutin sen kangasputken läpi ja lankaa avuksi käyttämällä kiskoin hitaasti putkilot vanujen ympärille. Lopulta minulla oli kaksi pitkää violettia suolta, joiden päihin liimasin ja ompelin palat samaista stretchiä peittämään ulostuloaukot.

 Viimeisenä oli kahden suolen kieputus yhdeksi paksuksi suoleksi. Sidoin vyön toisen pään kiinni parvekkeemme ovenkahvaan ja aloin taitella. Tässä vaiheessa tärkeää on kiertää aina vasemmanpuoleista pötköä vastapäivään, eli itsestään poispäin, jonka jälkeen vasemmanpuoleisen pötkön siirtää oikeanpuoleisen yli oikealle, jolloin oikeanpuoleisesta tulee vasemmanpuoleinen ja sille tehdään sama käsittely aina vyön loppuun asti. Vastapäivään kiertäminen on sen takia tärkeää, jotta lopputuloksesta tulee suora. Jos kaksi putkiloa vaan kieputtaa suoraan yhteen, tulee lopputuloksesta vääntyilevä ja sitä on vaikeampaa pukea päälle, koska vyö "vetää". Saikohan kukaan tästä selityksestä edes kiinni? 

Ja lopputulos näyttää tältä:

emo teiniselfie

Linssit: Geo Ultra Black (CK-105)

Sasuke oli aika kiva projekti ja loppujenlopuksi siinä oli yllättävän vaikeita muotoja ja kohtia, vaikka kokonaisuus on tosi simppelin näköinen. Itse hahmo ei kuulu omiin suosikkeihini, mutta koska meidän tämän vuoden paricossien teemana on ollut nostalgia, niin Sasuke istuu vuoden cossilistaani täydellisesti. Nyt kun sain tämänkin perkeleen tänne julkaisua, alan työstämään itse conipäivitystä ja mahdollisesti editoimaan pitkästä aikaa conivlogia. Seuraavan päivityksen pariin!

Legolas WIP 2 - propit ja loput

Loxy täällä taas hei, kirjoittelen Legolas projektini toista ja viimeistä osaa. Tarkoituksena oli julkaista viimeinen osa vasta, kun saan koko cossini valmiiksi tämän vuoden Yukiconiin 9 - 10.3, mutta tämänhetkinen tilanteeni aikataulujeni vuoksi näyttää hieman epätoivoiselta, joten julkaisen tämän päivityksen ennen cossini viimeistelyä (mikä tapahtuu ehkä joskus, itseni tuntien ei varmaan ikinä) ja lisään viimeiset kuvat sitten joskus jälkikäteen.

Aloitan päivityksen ensimmäisellä osalla, jonka koko projektista tein: Galadhrim jousella. Propit on ehdottomasti lempparijuttuni tässä harrastuksessa ja käytinkin kaikista eniten aikaa ja tarkkuutta kyseisen propin tekoon. Jousesta kyseltiinkin Frostin aikana ehkä kaikista eniten. Pääsin myös kokeilemaan itselleni uusia tekniikoita, mikä oli taas tosi kiva plussa.

Vaihtelin lähdekuvia aika radikaalisti. Tämä kuitenkin pysyi pääasiallisena referenssinä kaiken aikaa: Pinterest

Aloitan aina projektin kuin projektin miettimällä ensin halvimpia materiaaleja. Idea jousen pohjaan syntyi melko nopeasti pienen googlettelun avulla ja näin sai alkunsa ensimmäinen PVC putki proppini. Ostin pitkän putken (muistaakseni puuilosta parilla eurolla?) ja muotoilin sitä kuumailmapuhaltimen ja kakkuvuoan (kyllä, luit oikein) avulla kaarevaan muotoon. Jätin putken keskeltä pyöreämmäksi ja päädyt painelin litteiksi. Putken muotoilu oli ajatuksissani helpompaa kuin käytännössä, sillä se pyrki aina uudestaan kuumennettaessa alkuperäiseen muotoonsa, eli suoraksi. Liiaksi kuumentuvat kohdat taas kuoppautuivat helposti. Tämän takia pystyin lämmittämään putkea vain vähän kerrallaan ja symmetrisen kaaren luominen kesti yllättävän kauan.

Oltuani tyytyväinen kaareen, taitoin jousen päät, litistin niitä ja sahasin muotoonsa.  Kuvat kerrankin puhuvat sen verran hyvin puolestaan, että tästä tuskin tarvitsee edes kertoa sen kummempia.

Juustonaksuvaihe. Kaapistani sattui löytymään vielä tilkka muutaman vuoden vanhaa polyuretaanivaahtoa, jota olin säilyttänyt pihiyksissäni, vaikka puteli oli tukkeutunut jo kauan sitten. Taistelulla sain purkin auki ja puristettua siitä viimeseitekin vaahdot hyötykäyttöön. Säästin siis tässäkin vähän rahaa.

Saatuani pohjan haluamaani muotoon muutaman vaahdon lisäyskerran ja loppumattoman veistämisen jälkeen hioin pintaa hellästi ja peitin sen muutamalla kerroksella sanomalehti-liisteri-suosikkiani. Tämän jälkeen klassiseen tapaan tasoitin kuprut parhaani mukaan Fila Das -massalla (jota käytän lähes jokaisen proppini tasoitukseen), jonka taas puolestaan suojasin usealla kerroksella gessoa ja hioin jokaisen kerroksen välissä. Viimeisen hiomiskerroksen suoritin erittäin karkealla hiomapaperilla, jotta sain jousen pintaan luotua muutamia syviä uria puupintaa jäljittelemään. Lopulta pääsin suunnitteleman jousen pinnalla kulkevaa kohokuviota.

Projektieväät kunnossa.

Kohokuvion tein mustan worblan jämistä, jota meiltä löytyy vaikka kuinka paljon. Yllätyin worblan hyvästä tarttuvuudesta jopa sileälle gessopinnalle. Saatuani kaikki palaset paikoilleen gessosin ja hioin vielä worblatkin pariin otteeseen, jotta sain niiden pinnasta hieman sileämmän ja yhteneväisemmän itse jousen pinnan kanssa.

Sitten pääsin yhteen suosikeistani, eli maalaamiseen. Päätin poiketa akryyleista tällä kertaa ja kokeilla öljyillä maalaamista, kun kerrankin siihen oli aikaa. Öljyvärit on toki kalliimpi vaihtoehto, mutta niiden pigmentti on usein voimakkaampi, kun akryylimaalien. Siinä missä akryylit jättää pinnan usein harmahtavaksi ja muoviseksi, öljyjen pinta jää kiiltävämmäksi ja vivahteikkaammaksi. Projektiini sopi hyvin myös öljyvärien pitkä kuivumisaika, sillä levitin maalin tiskirätillä ja nopeasti kuivuvat akryylit ei olisi levittyneet yhtä kauniisti ja puumaisen luonnollisesti.

Väreinä Daler-Rowneyn poltettu umbra ja titaanivalkoinen

Pinta kevyen maalikerroksen jälkeen.

Öljyjen kuivuttua maalasin kohokuviot mustalla öljyvärillä ja lopulta sen päälle hopealla.

Maalausvinkki: öljyn päälle voi maalata vain öljyllä. Eli jos tekee pohjan öljyillä, ei akryyli enää tartu kunnolla.

Nuolia oli tarkoitus tehdä kahdeksan kappaletta, mutta jotenkin uuvuin siinä viiden paikkeilla. Varsina käytin Hobby Pointista ostettuja puurimoja ja kärjet muotoilin jälleen ylijäämäworblasta ja tasoitin taas pahimpia rakosia jo aiemmin mainitulla Fila Das -massalla.

Työtilat ja ergonomia taas 5/5

Sulkien väri oli taas vähän sellainen, ettei siitä oikein ottanut selvää. Välillä ne olivat keltaisia, välillä oranssihtavia, välillä sinappisia ja toisinaan vihertäviä. Uskokaa tai älkää, ravasin läpi koko helsingin löytääkseni alemman referenssikuvan sävyisiä ISOJA sulkia, mutta eihän niitä tietenkään löytynyt. Pari hassua tipunkeltaista höyhentä.

Siispä otin avukseni ebayn ja luulin tilanneeni hyvän kokoisia sulkia, mutta sainkin minisulkia. Yllätyitkö? Minä en.

Puurimat maalasin myös jousen tapaan öljyvärillä tiskirättiä käyttäen: laatikoideni pohjalta löytyi jonkin sortin oliivinvihreä, joka on luultavasti pyörinyt siellä reilut kymmenen vuotta. Tulipas käyttöön sekin.

Nuolien kaveriksi väsäsin tottakai nuolikotelon. Legolaksella esiintyy kaksi eri koteloa trilogian aikana ja alkuperäinen suunnitelmani oli tehdä näistä kahdesta juuri se kotelo, joka esiintyy Galadhrim jousen kanssa, mutta materiaalini loppuivat aika ikävästi kesken. Vaihdoin siis yllättäen designia vielä pari päivää ennen conia ja perfektionistin harmiksi jouseni ja nuoleni eivät ole samaa sarjaa kotelon kanssa. Phyh. :c

Sori, lähteet puuttuu :(

Päätin mennä sieltä mistä aita on matalin ja tehdä kotelon mahdollisimman yksinkertaisesti. Referenssikuvasta näkyy kotelon olevan aavistuksen kaareva, mutta koska minulla oli tässä vaiheessa jo kova kiire saada kaikki valmiiksi, tein omasta kotelostani suoran säästääkseni vähän aikaa. Lämmitin siis EVA foamia ja muotoilin sitä putkiloksi.

Lopuksi kääräisin sen ympärille tekonahkaa ja ompelin sen kiinni nahkalangalla.

Kultaisen koristelun tein taas ylijäämäworblasta ja maalasin tällä kertaa akryyleilla. Vaikkakaan panostukseni nuoliin ja koteloon ei ollut hääppöinen, tuli niistä silti ihan käytettävät. Ehkä vielä teen molemmat joskus uusiksi...

Vyöt aiheutti jonkin verran harmitusta sen suhteen, etten luonnollisestikaan päässyt kokeilemaan kuvioiden painamista nahkaan. Vielä joskus!

Onnistuin sattumalta löytämään jämäkän ja pitkän palan aitoa nahkaa, mutta siinä oli jo valmiiksi napakka pinnoite päällä, mikä teki nahasta melko joustamattoman. Myöskään maali ei tarttunut ihan niin toivotusti, kuin se olisi tarttunut ilman pinnoitetta.

Lähdin kuitenkin yrittämään ja hain lähimmältä suutariltani ainoan ruskean nahkamaalin, joka heillä oli liikkeessä jäljellä. Onnekseni se sattui juuri olemaan punertavaan taittuva sävy, jollaista olinkin hakenut. Leikkasin pitkän parin sentin suikaleen, hioin reunat, puhdistin pinnan ja maalasin vyön kevyesti sienellä.

Kuten jo aiemmin mainitsinkin, niin nahka oli pinnoitteensa takia aika jäykkää ja sitä oli todella vaikea taittaa ilman, että pinta halkesi. Jollain pyhällä hengellä sain kuitenkin ommeltua soljet kiinni käsin niin, että maalipinta ei kärsinyt. Vyötäröllä käyttämääni vyötä en tehnyt itse, se löytyi Talan vaatekaapista ja annoin sille uuden elämän Legolaksessa. Soljistakaan ei liene kerrottavaa, tein molemmat worblasta.

Sitten peruukkiin! UniWigsin Blondie on täydellinen pohja Legolakseen. Jos peruukista on pakko keksiä huonoa sanottavaa, niin se on jälleen kerran se, että peruukki on todella paksu.

Normaalisti tykkään kovasti peruukkien stailaamisesta, mutta tein ensimmäistä kertaa elämässäni todella typerän virheen. Nimittäin leikkasin liian innoissani ensimmäisen peruukkini LIIAN LYHYEKSI. Tämä sen takia, että lyhensin peruukkia Talan päässä ja tottakai meidän päät on ihan eri muotoisia, jolloin toisen päässä leikattu peruukki näyttää omassa typerältä. Omaan päähäni reuhkan istutettuani vatsaa (ja lompakkoa) hieman väänsi ja päätin lähteä yrittämään jotain todella typerää: irroitin kuituja ylhäältä ja yritin siirtää niitä alemmas tehdäkseni hiuksista pidemmät. Voin sanoa, että ei onnistunut. Voi olla, että jostain puhelimeni syövereistä löytyy joku kauhukuva tästä yrityksestä, mutta en ihan oman mielenterveyteni vuoksi edes tahdo laittaa sitä tähän päivitykseen.

Pari viikkoa ennen conia oli kuitenkin myönnettävä, että tämän minä kusin. Oli aika tilata uusi. Seuraavan leikkasinkin sitten HYVIN ERITTÄIN VAROVASTI ja jätin tällä kertaa peruukista tarkoituksella vähän pidemmän.

Korvista kyseltiin kanssa aikalailla. Ostin ne aikoinaan Rei cossiini, jota en koskaan käyttänyt missään, sillä lopputulos ei mielestäni näyttänyt laadukkaalta. Korvat on hankittu Forumin Aprillista (nykyään Juhlamaailma) joskus 2016, mutta niitä tuskin enää myydään. Muistaakseni myös korvat eivät olleet missään esillä, vaan jouduin kysyä niitä kassalta. Kyseessä on siis valkoiset pehmeät silikonikorvat, jotka maalasin Grimasin öljypohjaisilla kasvomaaleilla.

Piilolinssit: G&G GBT Sky PinkyParadiselta.

Sitten viimeisenä tikarit. Näiden kanssa tuli sen verran kiire, että jouduin jättämään ne kokonaan Frostista pois, kuten myös Yukiconista näillä näkymin ja mitä luultavimmin viimeistelen tikarit vain tulevia photoshootteja varten.

Vasen ylin lähdekuva: reliks.com

Tikarit tein klassiseen tapaan worblasta. Kahvat on jousesta ylijäänyttä PVC putkea.

Kotelot on ikivanhaa nahkaa, jota äiti osti minulle eurokankaasta vuosia sitten siinä uskossa, että sohvanahkaan voi harjoitella tatuointien tekoa. Tulipas sekin hyötykäyttöön lopulta. Tässä kutakuinkin vaihe, jossa jumitan tällä hetkellä. Paria hassua tikaria ja yksityiskohtaa vaille valmis.

Päätän tähän pitkän päivitykseni ja kunhan Talakin saa koottua tekstin muotoon loputkin Aragornista, niin palaillaan Frostbite conipäivityksen merkeissä!

Aragorn WIP 1

Moro!

Viimeinkin sain itteeni niskasta kiinni ja päätin alottaan tän Desucon Frostbiten cossiin liittyvän päivityksen. Meillä oli Loxyn kanssa tällä kertaa vähän poikkeeva teema, nimittäin Lord of The Rings. Oltiin jo vuosia sitten puhuttu näistä projekteista, mutta kiitetään tänä päivänä itteemme siitä, ettei lähdetty edes yrittämään näitä silloin vuosia sitten...Olis vaan hävettäny. :'D

Mä otin projektikseni Aragornin Strider -asun ja Loxy Lego-Lassen. Jossakin kohtaa kun coni alko lähestyä uhkaavasti, vähän jo siinä mietiskeltiin, että olikohan sitä tullu haukattua vähän liian iso pala. X'D No siis selvittiinhän me, mutta projektit jäi kyllä hieman kesken ja olis tarkotus vääntää ne loppuun sitten Yukiconiin. 

Voin sanoo, että oli aika pirullista koittaa etsiä referenssikuvia HD laatusena, joten välillä joidenkin kohtien tekeminen oli puhdasta päättelyä. Katottiin myös miljoonatta kertaa kyseiset elokuvat läpi, tosin tällä kertaa cosplay näkökulmasta. Keskityttiin lähinnä vaan asuihin ja niiden yksityiskohtiin. Aragornilla vaihteli kengät, housut ja takin sävy useesti, joten jouduin vähän tuoda taas jotain omaa kosketusta tähän asuun. Oli kans aika kiva, kun Aragornista ei löytynny MITÄÄN kuvia takaalta vaan jouduin usein ottaa elokuvasta blurrisia kohtauksia screenshotilla ja katella figuureista referenssiä. 

 Lähdekuvat: Eka, toka ja viimenen

Alotin koko höskän takista ja voin sanoo, että oikeen sävysen keinonahan löytäminen oli jälleen kerran helvetillistä. Halusin, että sävy olis harmahtava ja se taittuis vihreeseen. Sitten eräänä kauniina päivänä mentiin riihimäen Eurokankaaseen ja SIELLÄ SE OLI! Alennuksessa iiiiiiiso pala just sitä mitä etin. Teki mieli itkee onnesta ja suudella niit työntekijöitä.

Aragornin hihat on avonaiset ja niissä on nyöritys, joten ostin meille Clas Ohlsonilta muutamalla eurolla rei'ittäjän näitä sekä tulevia projekteja varten. Tänki asian olis voinu hoitaa niinku jo vuosia sitte...krhm!

Yks maailman ällöttävin asia, minkä ostin tulevia nyörityksiä varten oli vahalanka. Tästä jäi tosi tahmeeks ja kuvottavan tuntuseks sormet joka kerta kun tätä käsitteli. Ja syy miks ostin tän oli, että tää muistutti eniten koostumukseltaan juurikin noita naruja, mitä LOTR asuissa on käytetty. Ja myyjän mukaan tän piti olla sellasta, että "Kun kerran laitat umpisolmun, se ei aukee enää ikinä!" Se väite todistettiin vääräks conissa alkumetreillä, mikä vähän otti päähän.

Tää takkihan on oikeesti vaan käsin kursittu kasaan, mutta jos mä olisin lähtenyt kokoomaan tätä kun palapeliä, tää olis hajonnu oikeesti käsiin pelkästä vilkasusta. Joten mä menin ihan ompelukoneen avustuksella olkasaumoissa ja selän puolella. Feikkasin monet kohdat näyttämään siltä, kun olisin vaan käsin liittänyt palasia yhteen. Pelkästään jo tän kasaamisessa meinas mielenterveys kärsiä aika-ajoin ja odotin puoliks kauhulla tulevia yksityiskohtia ja muita osia. 

Taktikoin tän projektin kanssa niin, että mulla oli kokoajan joku kohta tulilla, enkä jämähtäny tekemään vaan yhtä osaa liian pitkäks aikaa. Yleensä haluun panostaa joihinkin kohtiin enemmmän kun toisiin, mutta nyt halusin tehä kaikki kangasosat ja kovat osat panostuksella. Pyrittiin tällä kertaa käyttämään mahdollisimman rauhallisia, maanläheisiä sävyjä sekä materiaaleja. Siirryin seuraavaks tekemään Aragornin liiviä.

Lähdekuva: Nää on siis upeita!

 Tää materiaali (mokkapintainen scuba) mitä käytin liiviin on tilattu Kangaskapinan sivuilta. Kyseistä liiviä aloin jo aikasemmin tekemään Kangastukusta hankkimastani Alcantara-jäljitelmästä, mutta se osottautukin tosi tönköksi yähän tarkotukseen, eikä se ollu lainkaan myötäilevä. Alla olevassa kuvassa näkyykin ratkaisuni liivin etualalla esiintyviin "palasiin". Olettaisin, että oikeaoppisesti kuten takkikin, on liivi myös kasattu käsin irtonaisista palasista.

Mä pistin kevyesti liimaa näihin riekaleisiin nurjalle puolelle ja liimasin ne kiinni liiviin. Tän mokkapintasen scuban tekstuuri on tosi kaunis ja tykkään sen jännistä värivivahteista. Tätä on myös helppo työstää ja mikä parasta, se ei purkaannu.

Alla olevassa kuvassa näette keinonahka kanttinauhaa, jota sai myös Kangaskapinalta. Olin tosi ilonen tehdessäni tän löydön, koska se säästi multa aika paljon vaivaa ja sopi täydellisesti liivin reunoihin.

Kuvassa näkyvät nyörit on ostettu Hobbypointista. Siellä on mielestäni hyvä valikoima nahka -sekä mokkanaruja yms moniin erilaisiin projekteihin. :)

Liivissä on repaleiset/reikiintyneet helmat, joten päätin toteuttaa tän osion sytkärillä sydän kurkussa. :'D Välillä jopa saatoin unohtuu (joo sinne omaan fantasiamaailmaan on hyvä lähtee aina kesken kriittistä hetkee) sytkäri kädessä polttamaan reikiä vähän liian pitkäks aikaa. Oli hyvä havahtua palaneen käryyn.*viheltelyä* Positiivista oli, ettei koko liivi roihahtanu liekkeihin ja sain helmat jopa näyttämään kivalta.

Sitten tässä välissä siirryin koviin osiin ja lähdin liikkeelle miekasta.

Lähdekuva

 Tän Strider (Anduril) miekan malli vaihteli vähän omituisesti kaikkien kuvien ( ja muiden cossaajien tekeleiden) kesken, mutta johonki oli pakko tarttuu ja mä lähdin tekemään tätä ylemmän kuvan mukaisesti. Kuten aina, materiaaleina toimi foam ja worbla.

Gessoa ja savimassaa kulu ja siltikään hirveen työn jälkeen en saanu miekan teräosasta sileetä. -__- 

Hiotun pinnan päälle tuli spray ja sitten maalit.

En halunnu ostaa kaikkia matskuja uutena, vaan pyrin myös käyttämään osissa kierrätysmateriaaleja, joten ostin kirpparilta tosi pitkän tumman ruskeen nahkatakin, josta väkersin sitten kaikenlaista sälää. Takin nurja puoli oli pinnalta niin paljon kivempi, joten päätin käyttää sitä.

Tässä olen alkanut työstämään muunmuassa huotraa edellä mainitusta löydöstäni. Ps. Kuvien välillä on huomattavia sävyeroja, koska välillä oli luonnonvaloa ja toisinaan keinotekosta. Sorry about that. :(

Figuurin lähdekuva

Jatkoin nyöritys tekniikalla myös huotran kohdalla, sillä olin ajatellut mielessäni sen näyttävän hyvältä. 

Kyllä mä vaan välillä manaan kun ei ole työkaluja/taitoa eikä tiloja oikeen miekan takomiseen. :'''D Okei, sitä ei sais kyl viedä coniin... XD

Leikkasin keinonahasta pitkää kapeaa suikaletta ja kieputin miekan varren ympärille.

Aragornilla on myös pieni puukko, joka on kiinni huotran etuosassa, omassa pienessä "kotelossaan". Alemmassa kuvassa näkyy myös pari kohtaa, joihin käytin hopeaa keinonahkaa. Olin aluksi aatellut korvata nuo kohdat worblalla ja maalata hopeiksi, mutta nahka oli taipuisampaa ja pinta sileetä. Olisin myös varmasti sotkenu ton ruskeen nahan gessolla yms.

Mainittakoon, että liimaa tähän projektiin tuli taas upotettua ihan kivasti ja kuten aina, käytin mun ikuista luottoliimaa Gutermann. Nahan kanssa työskennellessä oon vaan pistänyt merkille, että liima on parempi vaihtoehto, jos ei halua aivan välttämättä tehdä ommelta.

Tässä huotran kärki, sekin taiottu worblasta.

Puukostakaan ei tullut yhtään niin silee kun halusin, mutta se saa nyt tän kerran mennä. 

Sitten oli aika alottaa vyön ja kaiken siinä olevan pikku sälän tekeminen.

Vyön lähdekuva täältä

 Vyön väsersin myös kirpputori löydöstäni. Kahen pitkän suikaleen merkitys paljastuu myöhemmin.

Mun lemmikkikivi, jonka nimesin (kaikella kunnioituksella) Arweniksi. En siis tiiä mikä tän kiven oikee merkitys on, mutta veikkaan villisti nuotion sytyttämistä tai miekan teroitusta(?) HAHA ei vaan! Sillä se Aragorn hakkaa niit örkkejä !! Kivi ja kotelo on worblaa.

Vyössä kiinni oleva pikkunen pussukka on mokkaa ja solki löyty kotoa valmiina. 

Paitaan käytin pellavaa ja asia mitä en tietenkään ottanu huomioon tätä kangasta valitessani oli, että eihän meillä oo saumuria. Joten tottahan hitossa paita läks purkaantumaan aikamoista vauhtia. Sit hätäpäissäni tein viel sen mokan, että levitin kankaan purkautimista estävää ainetta saumojen päälle ja se mömmö vasta raapikin paljasta ihoa vasten kovettuessaan. -_- Huoh. 

Sitten siihen yhteen mun stressaavimmista jutuista koko cossissa...KARVOTUS. Ostin partakreppiä Punanaamiosta ja hankin muutkin välineet sieltä ja täältä. Olin meinaa oikeesti aatellu joskus, että parran ompelu itse olis jotenki simppeli ja nopee juttu, mutta sitten tutustuinki tähän prosessiin vähän pintaa syvemmältä tutoriaalien parissa (kiitos youtube) ja EI SUATANA. Siinä jäi aika nopeesti ompelun toteutus pois (lähinnä ajan puutteen vuoks) ja päädyin simppelimpään ratkasuun parran kanssa.

Päätin, että meen ihan vaan partakrepin omalla suorista-leikkaa-liimaa menetelmällä ja sängen tuputteluun käytän sänkisientä. Tässä kuvassa oon vaan kokeillu nopeeta meikkiä ja karvojen liimausta, joten ei saa tuomita. :(

Mulla ei ole myöskään ollut omia kulmakarvoja sitten vuoden -05 ja nyt tätä cossia varten kasvatin ne takasin. Olin oikeesti aatellu että teen omin kätösin myös ne kulmakarvat irtonaisina...HELL NO! Piilolinssejä en myöskään käytä tässä hahmossa, sillä mun omien silmien väri täsmää Aragornin silmien väriin. Peruukista sen verran, että tilasin sen Aliexpressiltä JA se on aitoa hiusta koko homma. Eka peruukki aidoilla karvoilla!

Tähän on hyvä päättää mun projektin osa 1. Seuraavaks palaan astialle osalla 2, jossa käyn loppuosan asun toteutuksesta läpi ja esittelen lopputuloksen. 

xoxo Tala