Tracon 2019 - desusää Tampereella ja nostalgianinjoja

On aika conipostauksen ja kuvaspämmin. Nimittäin Traconin, joka järjestettiin jälleen tapansa mukaisesti Tampere-talossa 6.-8 syyskuuta. Oltiin vähän jouduttu säätämään koulun ja työvuorojen suhteen juuri ennen coniperjantaita, joka johti huonosti nukuttuihin öihin ja suureen väsymykseen päivänä, jona hurautettiin kohti Tamperetta. Matka taittui tosi hitaasti, mutta siitä selvittiin murhapodcastin ja pienen välipysähdyksen voimin.

Käytiin ensimmäistä kertaa ikinä tarkistamassa Tampere-talon parkkipaikka, koska tahdottiin olla hyviä kansalaisia ja jättää auto kerrankin ihan oikeaan parkkiin. Pyörähdettiin siis Tampere-talolla perjantai-iltana ihan vaan sen verran, että saatiin rannekkeet vaihdettua ja sanottua heipat niille innokkaille kavereille, jotka jo perjantaina sisätiloissa notkuivat. Saatiin myös ihan sairaan hienoa arttia Santralta! Ei olla juurikaan laiteltu kuvia meidän blogiin siitä kaikesta upeesta artista, mitä ollaan saatu näiden vuosien varrella, mutta ihan kaikki on kuitenkin tallella meillä kansiossa ja ollaan niitä pidetty joskus seinälläkin.

Tästä hurautettiin suoraan meidän Tampereen vakkarimajoittajalle, Mallulle. Myös Tia majoittautui siellä viikonlopun ajan, joten selvittiin neljän voimin. Stailattiin vielä peruukkeja ennen nukkumaanmenoa ja Loxy ompeli Sasuken sandaalit valmiiksi sekä sheivasi varvaskarvat verisellä menestyksellä. Meillä molemmilla oli pitkästä aikaa ihan kauhea conijännitys ja yö oli kamala. Herättiin kissan yölliseen oopperaan ja hikoiltiin aamuyöllä jännityspahoinvoinnista ja sama huono olo sekä hermoilu jatkui koko aamun aina conipaikalle asti.

Tavattiin heti ensimmäisenä ulko-ovien edessä Miika, Jesse sekä Minttu ja mentiin nappaamaan conin alkajaisiksi parit yhteiskuvat, jotta ne ei unohtuisi ja päästäisiin vähän eroon pahimmasta jännityksestä sekä virittäytymään conifiiliksiin. Jesse toimi kuvaajana ja Miika heitti Naruton helmoja tarvittaessa. Ehdittiin säätää kameran kanssa ehkä 10 - 15 minuuttia, mutta kaikki muuttui, kun desusää hyökkäsi. 

Kuva: Jesse (@varjoaika)

Kuva: Jesse (@varjoaika)

Kuva: Jesse (@varjoaika)

Seuraavat tunnit menikin sisätiloissa muihin conilaisiin törmäillen ja Talan kebabrullan ohikulkijoihin osuen. Käytiin tottakai tapamme mukaisesti juomassa ylihintaiset kahvit ja se oli hyvää :D Illemmalla sade loppui ja pihalla oli jopa ihan mukavaa olla. Tarkoituksena oli ottaa lisää kuvia, mutta jotkut ei olleet ladanneet kameran akkua ennen conia ja se oli aamupäivän jälkeen loppunut.

Paras vahinkoryhmä ft. Bluekkanan & Suffica

Ja se tärkein.

Koska ollaan jo aika vanhoja ja ei jakseta pitää hauskaa yömyöhään sekä huonosti nukutut yöt alkoi painaa päälle jo melko aikaisin, hilpaistiin siinä yhdeksän maissa conista autolle löytääksemme iloksemme 60 euron parkkisakon. Sen yhden kerran, kun maksettiin parkista ja yritettiin jättää se auto ihan oikeasti parkkiin. Ilmeisesti se oli kuitenkin väärin pysäköity ja opittiin tästä, että tulevaisuudessa ei edes yritetä. Onneksi lauantai oli sen verran mukava, että 60 euron sakko ei juuri haitannut. Ja koska vahingonilo on paras ilo, poistuttin räkäisesti nauraen kaikille muille sakotetuille. Hurautettiin tästä Mallulle, laitettiin pizzaa uuniin ja tehtiin väsymyskuolemaa nelistään sohvalla.

Yö meni edellisen lailla - ei nukuttu juuri ollenkaan, mutta jännitys oli onneksi jo poissa. Oltiin tehty taktisesti niin, että ei otettu juurikaan vaihtovaatteita mukaan, jotta molempien olisi pakko vetää cossit päälle vielä sunnuntainakin. Talalle se ei koskaan ole ongelma, mutta jotkut meistä on kroonisesti niin elämään väsyneitä, että sunnuntaina cossaaminen on mitalin arvoinen suoritus. Päästiin kuitenkin conipaikalle cosseissa ja vieläpä hyvissä ajoin. Miikan oli tarkoitus alunperin cossata meille Gaaraa sunnuntaina, mutta oltiin jo viikkoja etukäteen varauduttu siihen, ettei Miika saa cossiaan tehtyä tai sillä on sunnuntaina krapula ja ei voi cossata sen takia. Tällä kertaa osuttiin oikeaan molemmissa. Rakastetaan Miikaa siitä huolimatta, no stress.

Suunnattiin tästä nyt täyteen ladatun kameran akun kanssa ottamaan lisää kuvia, koska edellisenä päivänä kaikki ei mennyt ihan putkeen. Saatiin jälleen Miika, Jesse sekä Minttu meidän henkiseksi tueksi sekä heittämään takkia tarvittaessa.

 

Tää Nardo ei päässy puuhun omin avuin :'DDDD

Ja se yksi pakollinen behind the scenes

Tracon oli pitkästä aikaa mukava coni ja erityisen raskas conijännitys toi ehdottomasti cossaamiseen jotain uutuudenviehätystä. Hahmovalinnatkin oli sen verran nostalgisia ja kulutettuja, että pakkohan nämä oli päästä tekemään. Make Naruto great again! Conista ei liene pahemmin kerrottavaa, tietäjät tietää, ettei me juurikaan tehdä paikan päällä mitään erikoista. Nähdään vaan ystäviä ja bondataan muiden nörttien kanssa.

Tästä päästääkin palailemaan taas tylsän arjen pariin ja miettimään talven tulevia cosseja, koska meidän seuraava coni on Lahden Desucon Frostbite 2020. Molempien kädet jo vähän syyhyää päästä uusien projektien kimppuun, kunhan vaan ensin keksitään seuraavat cossit!

Kesädesu 2019 pitkän hiljaiselon jälkeen

Tästä conista ei juurikaan liene paljoa kirjoitettavaa. Luultavasti yritetään vaan puristaa väkisin jonkinlainen conimuistelu valmiiksi ihan pelkästään sen vuoksi, että saadaan meidän blogiin eloa. Ollaan meinaan viimeksi päivitelty tänne Frostbiten aikaan... hups.

Koska meidän alkuvuoden cossit, Legolas ja Aragorn, vei niin paljon rahaa ja aikaa, oli meillä suunnitelmissa tehdä jotain mahdollissimman halpaa ja simppeliä ja päädyttiin lopulta jälleen Beybladeen. Loxylla on ollut Rei kaapissa jo parin vuoden ajan täysin käyttämättömänä ja Talaa kutkutteli tehdä pitkästä aikaa jokin naiscossi. Päädyttiin siis Reihin ja Maoon. Pyydettiin myös pari kaveria mukaan meille Takaoksi ja Kaiksi, mutta matkaan tuli tapamme mukaan mutkia ja koko ryhmä hajosi yksi kerrallaan.

Tala väänsi nopeasti Maon asun ja Loxy uudisti Reitä. Cossit oli valmiit conia edeltävänä päivänä ja päästiin kokeilemaan lopputulosta. Ikävä kyllä Legolaksen ja Aragornin jälkeen simppelimmät cossit näytti mitäänsanomattomilta ja hetken niissä kiemurrellessamme päätettiin vaan uudelleenkäyttää LOTRit. Beyblade sai (taas) väistyä taka-alalle ja luvattiin itsellemme, että tänä kesänä kyllä valokuvataan hyrräpojat -sekä tytöt varmasti pois alta, tai muuten nekin aina vaan jää kaappiin pääsemättä koskaan sieltä pois.

Pakattiin siis kimpsut ja kampsut mukaan ja suunnattiin perjantaina päivällä kohti Lahtea. Meillä oli alunperin tarkoitus ajaa Hyvinkää - Lahti väliä joka päivä, mutta saatiinkin Lahdesta majoitus viimehetkellä. Suunnattiin siis ihan ensimmäisenä Ninnin ja Millan kämpille, jossa majoittui myös Miika sekä Minttu ja haettiin sieltä avaimet Mintun asuntoon. Tästä lähdettiinkin katsastamaan nukkumapaikka ja asetuttiin taloksi.

Tala oli ottanut toiseksi cossikseen mukaan Bakugon, joka sai heti käyttöä ensimmäiselle conipäivälle. Hetken meikkailtuamme otettiin auto alle ja hurautettiin Sibeliustalolle. Törmäiltiin tapamme mukaan kavereihin ja ravattiin kahvilla. Conivideokin sai aloituksen, mutta todettiin nopeasti, että varsinaista conifiilistä ei juurikaan ollut ja päätettiin jättää kokonaan kuvaamatta.

Lauantaina meikkailtiin kaikessa rauhassa ja hikoiltiin Mintun pienessä yksiössä, joka muuttui auringon paistaessa saunaksi. Lopulta autolla coniin poistuivat Aragorn aluspaitasillaan ja puolikas Legolas. Conipaikalla loppuun pukeuduttuamme mentiin heti ensimmäisenä kiskomaan aamukahvit hirveissä vierotusoireissa, sillä Minttu oli ottanut asunnoltaan oman kahvinkeittimensä mukaan Ninnin ja Millan kämpille ja me jäimme vaille elämän eliksiiriä.

Päivä oli kokonaisuudessaan melko outo ja meni nopeasti. Pyörähdettiin tuskin lainkaan metsähallin puolella, vaan poistuttin hetkeksi ottamaan parit kuvat Auroran ja Saaran (tai ainakin Auroran, Saara istui omassa cossissaan vaan aloillaan ja odotti kärsivällisesti) avustuksella. Aikamme näpsittyämme mentiin takaisin ja hengailtiin hetki niiden kanssa, joihin satuttiin törmäämään.

Kuvaaja: Aurora Vuorinen

Kuvaaja: Aurora Vuorinen

Kuvaaja: Aurora Vuorinen

Aragornin miekka oli jämähtäny huotraan ja meillä oli suuri operaatio sen irroittamiseksi xD Kasvoton oli henkisenä tukena.

Loppupäivästä mentiin vielä järven puolelle ottamaan toisistamme parit kuvat (nyt kun ulkona kerrankin tarkeni) ja myös Miika tuli hetkeksi meidän mukaan nappaamaan meistä vielä parit yhteiskuvat ennen majoitukselle lähtöä.

Kuvaaja: Miika Reittu

Loxy vei kämpille myös tuliaisia - nimittäin koiran paskaa molemmissa bootseissaan. Kengät jotenkuten putsattuamme vaihdettiin vielä pieruverkkarit päälle ja mentiin hetkeksi conipaikalle vielä istuskelemaan kavereiden kanssa.

Sunnuntai käynnistyi taas hikoillen ja Tala veti urhoollisesti tapansa mukaan myös sunnuntaina Bakugon cossin päälleen. Siivottiin Mintun asunto ja pakattiin tavaramme valmiiksi autoon ja matka jatkui jälleen. Treffattiin taas kavereita kahvin merkeissä ja käytiin jopa kiertämässä myyntipöytäsali ja kirpputori. Tällä kertaa myyntipöydiltä tarttui mukaan jopa rulla worblaa! Nyt ollaan peräti kaksi kertaa elämässämme ostettu coneista jotain ja ollaan tosi ylpeitä itsestämme.

Sunnuntai perjantain tapaan kului nopeasti. Ehdittiin hetki istuskella nauttimassa kesästä pihalla, kun viimeisetkin coni-innot katosivat ja päätettiin vaan lähteä kotiin ennen päättäjäisiä ja pahinta ruuhkaa. Pyydettiin myös Auroraa ja Saaraa meille vielä mehustelemaan conin päätteeksi.

Kesädesut on yleensä aivan ihania ja olosuhteet tänä vuonna conille oli täydelliset. Ei liian kylmä eikä kuuma ja sääkin suosi. Molemmat meistä oli myös tällä kertaa terveitä. Tästä huolimatta meillä oli molemmilla melko tylsää. Cosplay (ja kuvat) on meille coneissa kavereiden lisäksi se pääpointti ja jos joku näistä jää uupumaan, niin fiilis ei ole yhtä korkealla, kuin se voisi olla. Tällä kertaa matkasta puuttui ne uuden uutukaiset cossit, joten oltiin taas vähän hukassa. Vaikkakin pidetään Legolaksesta sekä Aragornista paljon, ollaan jo kerran niitä conissa käytetty ja tietynlainen ylpeys niiden kantamisesta on jo kadonnut.

Positiivisena puolena tulee se, että säästettiin rahaa ja voidaan taas tehdä Traconiin jotain uutta ja (toivottavasti) suurempaa. Meillä on jo listoilla lisää nostalgiaa... Taconia innolla siis odotellessa!

Frostbite 2019 lyhyt jälkimuistelu

Frostbite 15 - 17.2.2019 oli ja meni jälleen ja meillä molemmilla oli pitkästä aikaa oikeasti mukavaa. Oman cossin laatu ja sen taustalla oleva panostus tuntuu olevan meillä yhteydessä suoraan itse conin nautittavuuteen. Meillä kun ei ole tapana kauheasti käydä ohjelmissa taikka ostaa mitään, joten oma cossi ja siitä saatavat kuvat ovat pääasemassa. Ja tietty ne kaverit.

Sen jälkeen, kun meidän vakiomajoittaja Sara muutti pois lahdesta, varattiin Oonan kanssa majoitus airbnb:ltä. Taidettiin varata se jo kesädesun viikonloppuna, minkä takia saatiinkin melko edullinen ja siisti kaksio noin kymmenen minuutin ajomatkan päästä Sibeliustalolta. Muutamaa päivää ennen conia myös Miika ilmoittautui mukaan majoitukseen, joten auto oli taas sopivasti täynnä.

Perjantaina Oona saapui meidän kämpille hyvissä ajoin. Loxy nappasi Miikan kyytiin asemalta töistä tullessaan, pakattiin viimeiset matkatavarat ja lähdettiin kohti Lahtea bensa-aseman ja ruokakaupan kautta. Oona oli hoitanut kaiken majoitukseen liittyvän, joten seurattiin vain google mapsia vuokra-asunnon pihalle ja luisteltiin sisälle cossit sylissä. Asettauduttiin pikaisesti taloksi ja päätettiin lähteä vielä vaihtamaan liput rannekkeiksi.

Itse conipaikalla tapamme mukaan törmäiltiin kavereihin ja jumituttiin juttelemaan. Ei kuitenkaan voitu olla kauaa, sillä eräiden (Lue Loxyn) piti vielä viimeistellä cossia seuraavalle päivälle. Napattiin S-marketista koko viikonlopun eväät ja mentiin kämpille kahvittelemaan. Unohdettiin kuitenkin ostaa kauramaitoa, joten kahvittelu majoituksessa oli aika ikävää, mutta kofeiiniriippuvaisille välttämätöntä.

Lauantai aamuna herättiin ajoissa ja juotiin taas pahanmakuiset kahvit meikkaillessamme. Meillä on pyhä sääntö coniaamuihin, joka ollaan opittu kaikkien ikävien pikku sattumusten seurauksena: ketään ei saa hoputtaa ja lähdetään vasta sitten, kun kaikki tuntee olevansa valmiita. Näin vältytään juostenkustuilta meikeiltä, vinoilta peruukeilta ja unohtuneilta cossin osilta. Ja kaikilla on oikeasti parempi mieli.

Squad valmiina lähtöön ja Legolaksen toinen aamiainen

Conipaikalle päästyämme etsittiin parkkipaikka ja liukasteltiin Sibeliustalon pihaan. Hengähdettyämme siinä hetken suunnattiin pukuhuoneisiin pukemaan kuskina toiminut Legolas loppuun ja voitiin viimeinkin polkaista viikonloppu käyntiin.

Suomen pienessä coniskenessä on se hyvä puoli, että melkein kaikki harrastajat on jollain tapaa yhteydessä toisiinsa. Jokainen tuntee jonkun ja aika nopeasti kavereita kertyy kymmeniä. Ja sitten siihen joukkoon lisätään vielä niiden kaverit ja kaverien kaverit ja kohta miltei puolet cosplayn harrastajista näyttää jollain tapaa tutuilta. Ei voida koskaan painottaa tarpeeksi sitä, miten onnekkaita ollaan, kun ollaan saatu tutustua niin moniin samanhenkisiin ihmisiin conien, instagramin ja tuben avustuksella. Kaverit tekee conista niin paljon paremman ja useimmiten coniviikonloput kuluukin vaan kavereiden kanssa seisoskellessa ja ravatessa ulkona sekä kahvilla. Eikä tämäkään Frosti ollut siinä mielessä yhtään erilainen.

Yritettiin toki tapamme mukaan tuulesta ja kylmyydestä huolimatta myös uhmata säätä muutaman kuvan takia, mutta huonoista olosuhteista johtuen luovutettiin aika nopeasti. Oltiin jo päätetty etukäteen, että näitä cosseja ei unohdeta kaapin perälle muiden cossiemme tapaan ja tyydytä pelkkiin conikuviin, vaan nyt oikeasti panostetaan heti kevään saapuessa. Ja uusia projekteja ei aloiteta, ennen kuin vanhoja ollan saatu edes jonkin verran kuvattua pois alta. Siispä jäädään odottelemaan lämpimämpiä ilmoja.

Leikkaus ihan pyllystä, mutta ilta-aurinko oli kaunis.

Illalla poistuttiin hyvissä ajoin majoitukselle. Jätettiin välistä iltabileet ja oltiin ostettu pientä omaa hyvää majoitukseen. Kaikkia tosin väsytti sen verran, että loppujenlopuksi istuttiin vaan hetki telkkaria katsellen ja käytiin nukkumaan. Sellanen villi lauantai-ilta.

Sunnuntai käynnistyi melko pirteissä merkeissä. Siivottiin majoituspaikka luovutettavaksi ja heitettiin taas cossit päälle. Yritettiin taas piipahtaa ulkona ottamassa pari kuvaa, mutta kylmyys vei jälleen voiton. Siispä annettiin olla ja satuttiin sattumalta törmäämään kaveriin, Jessicaan, joka sattui olemaan Frostissa kuvaajana ja käytiin parvella nappaamassa parit otokset. Ympäristö ei taaskaan ihan istu yksi yhteen Keski-Maan kanssa, mutta ompahan edes pari kuvaa muistona ennen kesää.

Kuva: Jessica Mennander

Kuva: Jessica Mennander

Kuva: Jessica Mennander

Noob Legolas ei osaa pidellä nuolta oikein
Kuva: Jessica Mennander

Oltiin pitkästä aikaa ihan conin loppuun asti paikalla, vaikka cossit ei malttanut pysyä päällä. Conin päätteeksi napattiin klassiseen tapaan vähän matkaevästä puolicosseissa lähimmästä kaupasta ja heitettiin Miika Lahden asemalle, jonka jälkeen jatkettiin kolmisin kohti kotia, eli Hyvinkäätä. Oona nappasi meillä vielä sairaan nopeat kahvit ennen kotiinlähtöään.

Coni oli pitkästä aikaa mukava ja tuntuu siltä, että ollaan saamassa meidän cosplayintoa takaisin. Pitkän aikaa ollaan kärvistelty coneissa ja pahoitettu mieltämme erilaisista ikävistä vastoinkäymisistä ja vellottu jonkinlaisessa itsekriittisyydessä omien taitojemme ja panostuksemme suhteen. Ei sillä, että kaikki kriittisyys olisi täysin poissa, mutta näiden pitkien cossiprojektien päätteeksi ehkä ollaan ansaittu vähän lepoaikaa ja voidaan hyvillä mielin tehdä seuraavaksi taas jotain simppelimpää ja vähemmän aikaa vievää (ja lompakkoa syövää).

Tässä kaikki Frostista tällä kertaa. Yukiconissakin tuli käytyä, mutta meillä ei ole sieltä yhden ainokaista kuvaa, sillä ei cossattu ja tahdottiin vähän irrottautua kameroiden mukana kantamisesta. Nähtäväksi jää, saako kyseisestä conista minkäänlaista päivitystä tehtyä...

Se unohtunut Tracon + Kuvasälää

Ei varmaan koskaan olla laiminlyöty meidän blogia niin, kuin nyt ollaan tehty. Aika suurilta osin tästä on syyttämistä meidän matkaa Tokioon (11.9 - 2.10), joka tapahtui heti coniviikonlopun (7 - 9.9) jälkeen ja näin ollen melkein kaikki conissa tapahtunut onkin päässyt jo unohtumaan. Itseasiassa koko Tracon tuntui kovin merkityksettömältä tänä vuonna johtuen vaan kovasta matkakuumeesta. Näin jälkikäteen pohdittuna ei ihan ymmärretä minkä takia edes niin kovasti tahdottiin Traconiin alunperin (meillä oli mahdollisuus lähteä reissuun jo ennen conia, mutta tahdottiin välttämättä päästä coniin), kun loppujenlopuksi vaan odotettiin itse matkaa koko viikonlopun ajan.

Tehtiin ihan jopa cossitkin Traconia varten, vaikka meillä oli loppjenlopuksi vaan pari viikkoa aikaa ennen conia, sillä materiaalien osto saattoi hieman taas venyä *köh*. Jotain simppeliä piti keksiä ja meillä ei ollut uusia sarjoja, joista oltaisiin oltu kovin innoissamme juuri sillä hetkellä, niin päädyttiin kestosuosikkiimme: Gintamaan.

Katsura oli roikkunut Loxyn cossilistalla jo vuosia ja yksinkertaisuutensa takia nyt oli hyvä hetki toteuttaa se. Talan vanha Gintokin cossi on roikkunut kaapissa jo vuodesta 2014, joten oli aika uusia koko cossi. Lisähaastavuutta tuomaan pyydettiin myös Oonaa meille Elizabethiksi. Elizabethiin valittu kangas tosin osoittautui sen verran paksuksi, ettei Oonan pään päälle suunniteltu foamista tehty kupu kestänyt kunnolla sen painoa, että jouduttiin luopumaan Elizabethista tällä kertaa kokonaan. Kankaat cossiin löytyy, joten ehkä tulevaisuudessa... Tekovaiheista otettiin tosi vähän kuvia ja eipä niistä kauheasti ole mitään kerrottavaakaan, joten skipataan ne taktisesti ja hypätään suoraan itse coniin. Tai siis lähinnä conikuviin.

Yövyttiin tapamme mukaan Mallun luona koko viikonloppu ja vietettiinkin poikkeuksellisen paljon aikaa kämpillä conin sijaan. Perjantaina heitettiin vaan edellisissä coneissa myymättä jääneitä kirpparitavaroita myyntiin ja conipaikalle jäämisen sijaan riennettiin Mallun luo istumaan iltaa.

Lauantai oli ainoa päivä, jolloin käytettiin cosseja. Ja silloinkin vaan muutaman tunnin. Sen verran, että saatiin kierrettyä conipaikka ja otettua parit pakolliset kuvat (koska muuten nämäkin jäisi vaille kuvia monien muiden edellisten cossien tapaan).

Parien kuvien jälkeen käytiin vaihtamassa cossit pois. Jopa Tala oli sitä mieltä, että ollaan normivaatteissa (mikä on tosi harvinaista, koska yleensä Tala on se, joka pitää cossia koko conin vaikka väkisin). Ehkä se johtui siitä, ettei oltu täysin tyytyväisiä meidän cosseihin, tai oltiin enemmän innoissamme kaikesta muusta, kuin cossaamisesta juuri kyseisellä hetkellä. Jokatapauksessa pistäydyttiin syömässä Mallun luona ja hurautettiin takaisin Tampere-talolle pieruverkkareissa.

Sunnuntaina pakattiin cossit suosiolla autoon ja valmistauduttiin siihen, ettei olla conissa kauaa. Oikeastaan käytiin lähinnä vaan sanomassa moikat kavereille ja tutuille sekä hakemassa kirpparivoitot. Että sellanen coni. Tällä kertaa ei siis kirjaimellisesti tehty MITÄÄN. Hyvä jos edes astuttiin sisätiloihin.

Muuta kuvasälää:

Välttääksemme näin lyhyttä ja tylsää conipäivitystä kerron tähän loppuun meidän pienestä seikkailusta Tampereelle cossien valokuvaamisen merkeissä. Oltiin juuri saavuttu Japanista ja meitä molempia harmitti ihan älyttömästi se, ettei otettu yhtäkään cossia matkalle mukaan, kun kerrankin oltaisiin saatu sitä aitoa hyvää Japania kuvien taustalle. Meihin iski joku ihan ihme aivopieru ennen matkaa, että karsitaan kaikki "turha" tavara pois ja otetaan vaan parit perusvaatteet ja pestään niitä kokoajan, niin matkalaukut ei paina paljoa. Tämä oli virhe, sillä oltaisiin ihan hyvin voitu viettää paikan päällä joku cosplaystudio päivä tai vastaava, sillä palattiin takaisin Suomeen lähes yhtä kevyin matkalaukuin.

Harmissamme tapahtuneesta päätettiin ottaa itseämme niskasta kiinni ja lähteä valokuvaamaan kuvaamatta jääneitä cosseja täällä koto-Suomessa. Määränpäänä oli Tampere ja majoittauduttiin Renin luona yhden yön verran. Ensimmäisenä päivänä oli suunnitteilla kuvata Talan Mink (DRAMAtical Murder) ja seuraavana päivänä Loxyn Diego (JoJo's Bizarre Adventure: Steel Ball Run). Meille ei ole normaalia suunnitella mitään etukäteen, mutta tällä kertaa niin tehtiin. Kyseltiin instagramissa suosituksia minne mennä kuvaamaan Minkiä ja saatiin pari ihan hyvää paikkaa ja lyötiin ne lukkoon. No, olisi pitänyt arvata, ettei meidän epäonnella mikään onnistu.

Ensimmäisenä paikkana oli Tampereen uittotunneli. Kaiken informaation mukaan tunneli on avoin kävijöille. Kahden tunnin ajamisen jälkeen se oli suljettu. MISSÄÄN ei ollut mitään tietoa miksi näin oli, eikä yhtäkään puhelinnumeroa, johon soittaa. Tiirikoimisyrityksistä huolimatta ei päästy sisälle ja usko koko reissuun oli jo heitetty. Kaikki mikä alkaa näin, myös aina jatkuu näin. Seuraava suositeltu paikka oli Tampereen Kuivaamo. Jouduttiin jo alkaa pitää kiirettä, sillä päivänvaloa oli enää rajallisesti. Koko Kuivaamo oli yllättäen rakennustöiden alla ja suunnitellusta kuvauspäivästä tulikin istutaan-autossa-cossit-päällä-päivä. Nälätti, väsytti ja ärsytti. Onnistuttiin löytää kuitenkin yksi nurkkaus, joka ei ollut aitojen eikä keltaisten teippien takana. Ei yhtään sitä mitä haettiin, mutta ollaan jo totuttu tähän. Sai kelvata. Viihdyttiin kymmenisen minuuttia ja luovutettiin.

Mink ehti jo kyllästyä.

Kakka päivä, kakat kuvat.

Seuraavana päivänä oli vuorossa Loxyn alunperin 2017 Traconiin valmistunut Diego. Koska hevoset liittyvät JoJon seiskaparttiin vahvasti, tarvittiin yksi sellainen. Ihan aitoa liinakkoa arabia ei saatu, mutta onneksi sentään Renin avustuksella yksi oikea eläin.

Alma oli kiva, hieman pienehkö ravuri ja erittäin nätti. Suurimpana ongelmana oli kuitenkin neidin levottomuus ja halu syödä kaiken aikaa. Kumpikin meistä myöskin ihastelee hevosia yleensä vähän kauempaa ja ei oikein osata saatika uskalleta käsitellä niitä. Onneksi meillä oli Ren kaiken aikaa yrittämässä saada Alman huomio, jotta se pysyi paikalla edes pari sekuntia silloin tällöin. Koko keissi kesti parisenkymmentä minuuttia ja ei oikein onnistuttu tehtävässämme. Lähes kaikki kuvat oli tärähtäneitä Alman kohdalta ja Loxyn naamalla väänteli tuskaisen hermostunut hymy. Ehkäpä joskus tulevaisuudessa uskalletaan yrittää uudestaan!

Alma 1 - Loxy 0

Pidettiin myös eräänä yönä pieni Free! kotishootti ilman minkäänlaista lähtöideaa. Meille iski ihan kauhea tarve päästä käyttämään kameraa edes johonkin, joten kotikuvat on aina kiva ja helppo vaihtoehto.

Nyt kun viimein saatiin tämä päivitys pois alta (kyllä, tämä roikkui luonnoksena monta kuukautta ja kummaltakin puuttui motivaatio kirjoittamiseen) voidaan huokaista helpotuksesta ja päästään pikkuhiljaa aloittamaan uutta cosplay vuotta! Meillä on jo alkuvuoden projektit tulilla ja tehdään pitkästä aikaa jotain suurempaa, haastavampaa ja hieman erilaista, mitä yleensä ollaan tehty. Aletaan kirjoittelemaan näistä mysteeriprojekteista päivityksiä vasta hieman lähempänä conia, kun ollaan ensin varmistuttu siitä, että ehditäänkö saada kaikki edes valmiiksi!