Frostbite 2019 lyhyt jälkimuistelu

Frostbite 15 - 17.2.2019 oli ja meni jälleen ja meillä molemmilla oli pitkästä aikaa oikeasti mukavaa. Oman cossin laatu ja sen taustalla oleva panostus tuntuu olevan meillä yhteydessä suoraan itse conin nautittavuuteen. Meillä kun ei ole tapana kauheasti käydä ohjelmissa taikka ostaa mitään, joten oma cossi ja siitä saatavat kuvat ovat pääasemassa. Ja tietty ne kaverit.

Sen jälkeen, kun meidän vakiomajoittaja Sara muutti pois lahdesta, varattiin Oonan kanssa majoitus airbnb:ltä. Taidettiin varata se jo kesädesun viikonloppuna, minkä takia saatiinkin melko edullinen ja siisti kaksio noin kymmenen minuutin ajomatkan päästä Sibeliustalolta. Muutamaa päivää ennen conia myös Miika ilmoittautui mukaan majoitukseen, joten auto oli taas sopivasti täynnä.

Perjantaina Oona saapui meidän kämpille hyvissä ajoin. Loxy nappasi Miikan kyytiin asemalta töistä tullessaan, pakattiin viimeiset matkatavarat ja lähdettiin kohti Lahtea bensa-aseman ja ruokakaupan kautta. Oona oli hoitanut kaiken majoitukseen liittyvän, joten seurattiin vain google mapsia vuokra-asunnon pihalle ja luisteltiin sisälle cossit sylissä. Asettauduttiin pikaisesti taloksi ja päätettiin lähteä vielä vaihtamaan liput rannekkeiksi.

Itse conipaikalla tapamme mukaan törmäiltiin kavereihin ja jumituttiin juttelemaan. Ei kuitenkaan voitu olla kauaa, sillä eräiden (Lue Loxyn) piti vielä viimeistellä cossia seuraavalle päivälle. Napattiin S-marketista koko viikonlopun eväät ja mentiin kämpille kahvittelemaan. Unohdettiin kuitenkin ostaa kauramaitoa, joten kahvittelu majoituksessa oli aika ikävää, mutta kofeiiniriippuvaisille välttämätöntä.

Lauantai aamuna herättiin ajoissa ja juotiin taas pahanmakuiset kahvit meikkaillessamme. Meillä on pyhä sääntö coniaamuihin, joka ollaan opittu kaikkien ikävien pikku sattumusten seurauksena: ketään ei saa hoputtaa ja lähdetään vasta sitten, kun kaikki tuntee olevansa valmiita. Näin vältytään juostenkustuilta meikeiltä, vinoilta peruukeilta ja unohtuneilta cossin osilta. Ja kaikilla on oikeasti parempi mieli.

Squad valmiina lähtöön ja Legolaksen toinen aamiainen

Conipaikalle päästyämme etsittiin parkkipaikka ja liukasteltiin Sibeliustalon pihaan. Hengähdettyämme siinä hetken suunnattiin pukuhuoneisiin pukemaan kuskina toiminut Legolas loppuun ja voitiin viimeinkin polkaista viikonloppu käyntiin.

Suomen pienessä coniskenessä on se hyvä puoli, että melkein kaikki harrastajat on jollain tapaa yhteydessä toisiinsa. Jokainen tuntee jonkun ja aika nopeasti kavereita kertyy kymmeniä. Ja sitten siihen joukkoon lisätään vielä niiden kaverit ja kaverien kaverit ja kohta miltei puolet cosplayn harrastajista näyttää jollain tapaa tutuilta. Ei voida koskaan painottaa tarpeeksi sitä, miten onnekkaita ollaan, kun ollaan saatu tutustua niin moniin samanhenkisiin ihmisiin conien, instagramin ja tuben avustuksella. Kaverit tekee conista niin paljon paremman ja useimmiten coniviikonloput kuluukin vaan kavereiden kanssa seisoskellessa ja ravatessa ulkona sekä kahvilla. Eikä tämäkään Frosti ollut siinä mielessä yhtään erilainen.

Yritettiin toki tapamme mukaan tuulesta ja kylmyydestä huolimatta myös uhmata säätä muutaman kuvan takia, mutta huonoista olosuhteista johtuen luovutettiin aika nopeasti. Oltiin jo päätetty etukäteen, että näitä cosseja ei unohdeta kaapin perälle muiden cossiemme tapaan ja tyydytä pelkkiin conikuviin, vaan nyt oikeasti panostetaan heti kevään saapuessa. Ja uusia projekteja ei aloiteta, ennen kuin vanhoja ollan saatu edes jonkin verran kuvattua pois alta. Siispä jäädään odottelemaan lämpimämpiä ilmoja.

Leikkaus ihan pyllystä, mutta ilta-aurinko oli kaunis.

Illalla poistuttiin hyvissä ajoin majoitukselle. Jätettiin välistä iltabileet ja oltiin ostettu pientä omaa hyvää majoitukseen. Kaikkia tosin väsytti sen verran, että loppujenlopuksi istuttiin vaan hetki telkkaria katsellen ja käytiin nukkumaan. Sellanen villi lauantai-ilta.

Sunnuntai käynnistyi melko pirteissä merkeissä. Siivottiin majoituspaikka luovutettavaksi ja heitettiin taas cossit päälle. Yritettiin taas piipahtaa ulkona ottamassa pari kuvaa, mutta kylmyys vei jälleen voiton. Siispä annettiin olla ja satuttiin sattumalta törmäämään kaveriin, Jessicaan, joka sattui olemaan Frostissa kuvaajana ja käytiin parvella nappaamassa parit otokset. Ympäristö ei taaskaan ihan istu yksi yhteen Keski-Maan kanssa, mutta ompahan edes pari kuvaa muistona ennen kesää.

Kuva: Jessica Mennander

Kuva: Jessica Mennander

Kuva: Jessica Mennander

Noob Legolas ei osaa pidellä nuolta oikein
Kuva: Jessica Mennander

Oltiin pitkästä aikaa ihan conin loppuun asti paikalla, vaikka cossit ei malttanut pysyä päällä. Conin päätteeksi napattiin klassiseen tapaan vähän matkaevästä puolicosseissa lähimmästä kaupasta ja heitettiin Miika Lahden asemalle, jonka jälkeen jatkettiin kolmisin kohti kotia, eli Hyvinkäätä. Oona nappasi meillä vielä sairaan nopeat kahvit ennen kotiinlähtöään.

Coni oli pitkästä aikaa mukava ja tuntuu siltä, että ollaan saamassa meidän cosplayintoa takaisin. Pitkän aikaa ollaan kärvistelty coneissa ja pahoitettu mieltämme erilaisista ikävistä vastoinkäymisistä ja vellottu jonkinlaisessa itsekriittisyydessä omien taitojemme ja panostuksemme suhteen. Ei sillä, että kaikki kriittisyys olisi täysin poissa, mutta näiden pitkien cossiprojektien päätteeksi ehkä ollaan ansaittu vähän lepoaikaa ja voidaan hyvillä mielin tehdä seuraavaksi taas jotain simppelimpää ja vähemmän aikaa vievää (ja lompakkoa syövää).

Tässä kaikki Frostista tällä kertaa. Yukiconissakin tuli käytyä, mutta meillä ei ole sieltä yhden ainokaista kuvaa, sillä ei cossattu ja tahdottiin vähän irrottautua kameroiden mukana kantamisesta. Nähtäväksi jää, saako kyseisestä conista minkäänlaista päivitystä tehtyä...

Aragorn WIP 2

Sitten siihen tokaan ja viimeseen osaan Aragornin projektin parissa!

Seuraavaks lähdin taistelemaan bracereiden parissa. En siis tiiä mikä on järkevä käännös näille suomeks. :'D

Lähdekuvat koottu

Nahkat näihin on hankittu Hobby Pointista . Päätin yhdistää punertavaa (ja suht lämmintä) sekä kylmää tumman ruskeeta nahkaa. Nyt halusin vähän rikkoo rajoja mun omien sävymaailma mieltymyksistäni poiketen, enkä oo varma tykkäsinkö täst päätöksestä loppuejen lopuks.

Wau. Ehk upein kaava minkä oon ikinä tehny.

Tässä oon jo päässy vähän tekemisen makuun. 

Reunojen kääntöä, joka oli muuten ihan sika ärsyttävää hommaa, ton nahan pehmeyden ja leikatun muodon vuoks. Käytin apuna kyllä vähän liimaa.

Maalasin tollaset feikki "nastat". Joo en jaksanu lähtee suutariin hakemaan oikeit nastoi, vaikka ne olis kyllä olleet aika paljon hienommat.

Mä halusin tehdä näistä tukevat ja useampi kerroksiset, joten kerroksiahan niihin sitten tuli ja sitä mukaan painoa myös. :'D 

Mä en tiiä mitä sanoo oikeestaan täst kuvioinnista. Maalaamalla/tuputtelemalla tuli tosi rumaa ja epätasasta jälkee ja en ollu ylpee ollenka. Mulla olis ollu muitakin ideoita toteuttaa tää osio, mutta päädyin huonoimpaan mahdolliseen ratkasuun. :(

Liimasin, ompelin, käänsin ja ompelin vähän lisää. Oikeestaan edellä mainituilla menetelmillä kokosin nämä. Soljet ostin kans Hobby pointista ja kiristykseen nauhana toimi taas toi ihan kamala vahanauha. Tein kolme kerrosta per bracer ja kyllä, niistä tuli painavat ja olin tehny mittauksien suhteen mokan...niistä tuli ihan liian ISOT.  En kuitenkaa oo mikään Hulk. -___- Että joo. Näiden käyttö taitaa rajottua sitten vaan photoshootteihin. ISO HUOKAUS.

Sitten päästään kenkien pariin!

Nää on oikeesti figuurin..ei oo nyt lähdettä. :(

Kiertelin kirppareita tosi tahdikkaasti ja melkein joka päivä, jospa sattuis silmään joku hyvä pohja kenkuloihin ja sit mulla lykästi! Olis ehkä pitäny jättää noi hapsut vaan paikoilleen, kun olishan ne ollu aika söpöt. Inkkari-Aragorn. :''D

Ratkoin noi hapsut pois ja käytin takkiin tarkotettua nahkaan ja vahanarua modauksessa.

Mä käytin täysin omaa luovuuttani näissä, koska multa loppui takkinahka kesken ja kenkien originaali rypytys miellytti mua niin paljon, etten olis tohtinu tehdä bootcovereita, niinku olin aatellu aivan alunperin. Niist tuli silti söpöt! Tuntuis turhalta selittää sen enempiä näistä, koska kyllä varmaan silmin näkee, mitä oon näille tehny.

Aragornilla on selässä (aina välillä) semmonen pötkylä. Joo, se on oikeesti kieputtanut viittansa siihen, mut se näyttää vaan pötkylältä. Ja niistä hupullisista viitoista sen verran, että ei keritty tehdä niitä, joten kieputin tonne sisään vaan random palasen harmaat villakangasta. Se näytti oikeesti vaan retkipatjalta mun selässä. >:'''D Noh, coniinhan sitä oltiin menossa.

Kynsikkään ompelin mun liivikankaasta.

Taisinkin jo aiemmassa postauksessa mainita, että tää peruukki on aitoa hiusta ja aivan mielettömän kaunis luonnon valossa. Yksilö oli todella todella käkkärä ja pidempi alunperin, mutta suoristelin sitä ja leikkelin vähän latvoista. 

En kerinny ennen conia hankkia kunnollista harmaata hiusliitua, joten loin pikkasen sävyä kovalla pastelliliidulla ja toimi hätätapaukseen ihan hyvin.

Paljon purin tän projektin aikana hammasta yhteen, tekemistä oli ihan viimetinkaan saakka, opin uusia pieniä niksejä ja oon taas ehkä henkisesti vahvempi seuraavaan isoon projektiin. Nyt tosin ollaan päätetty, että Desuconiin tehdään jotain tosi helppoa ja mäkin pääsen viimein cossaamaan nais-hahmoa. Mutta jees! Ei kait itse prosessista sen enempiä. Tässä lopputulos, jota voi tarkastella:

Tässä se mun aiemmin mainittu vyön remmien merkitys ja hyvin toimi:

Kiitos kun luit ja palaillaan! 

xoxoTala

Legolas WIP 2 - propit ja loput

Loxy täällä taas hei, kirjoittelen Legolas projektini toista ja viimeistä osaa. Tarkoituksena oli julkaista viimeinen osa vasta, kun saan koko cossini valmiiksi tämän vuoden Yukiconiin 9 - 10.3, mutta tämänhetkinen tilanteeni aikataulujeni vuoksi näyttää hieman epätoivoiselta, joten julkaisen tämän päivityksen ennen cossini viimeistelyä (mikä tapahtuu ehkä joskus, itseni tuntien ei varmaan ikinä) ja lisään viimeiset kuvat sitten joskus jälkikäteen.

Aloitan päivityksen ensimmäisellä osalla, jonka koko projektista tein: Galadhrim jousella. Propit on ehdottomasti lempparijuttuni tässä harrastuksessa ja käytinkin kaikista eniten aikaa ja tarkkuutta kyseisen propin tekoon. Jousesta kyseltiinkin Frostin aikana ehkä kaikista eniten. Pääsin myös kokeilemaan itselleni uusia tekniikoita, mikä oli taas tosi kiva plussa.

Vaihtelin lähdekuvia aika radikaalisti. Tämä kuitenkin pysyi pääasiallisena referenssinä kaiken aikaa: Pinterest

Aloitan aina projektin kuin projektin miettimällä ensin halvimpia materiaaleja. Idea jousen pohjaan syntyi melko nopeasti pienen googlettelun avulla ja näin sai alkunsa ensimmäinen PVC putki proppini. Ostin pitkän putken (muistaakseni puuilosta parilla eurolla?) ja muotoilin sitä kuumailmapuhaltimen ja kakkuvuoan (kyllä, luit oikein) avulla kaarevaan muotoon. Jätin putken keskeltä pyöreämmäksi ja päädyt painelin litteiksi. Putken muotoilu oli ajatuksissani helpompaa kuin käytännössä, sillä se pyrki aina uudestaan kuumennettaessa alkuperäiseen muotoonsa, eli suoraksi. Liiaksi kuumentuvat kohdat taas kuoppautuivat helposti. Tämän takia pystyin lämmittämään putkea vain vähän kerrallaan ja symmetrisen kaaren luominen kesti yllättävän kauan.

Oltuani tyytyväinen kaareen, taitoin jousen päät, litistin niitä ja sahasin muotoonsa.  Kuvat kerrankin puhuvat sen verran hyvin puolestaan, että tästä tuskin tarvitsee edes kertoa sen kummempia.

Juustonaksuvaihe. Kaapistani sattui löytymään vielä tilkka muutaman vuoden vanhaa polyuretaanivaahtoa, jota olin säilyttänyt pihiyksissäni, vaikka puteli oli tukkeutunut jo kauan sitten. Taistelulla sain purkin auki ja puristettua siitä viimeseitekin vaahdot hyötykäyttöön. Säästin siis tässäkin vähän rahaa.

Saatuani pohjan haluamaani muotoon muutaman vaahdon lisäyskerran ja loppumattoman veistämisen jälkeen hioin pintaa hellästi ja peitin sen muutamalla kerroksella sanomalehti-liisteri-suosikkiani. Tämän jälkeen klassiseen tapaan tasoitin kuprut parhaani mukaan Fila Das -massalla (jota käytän lähes jokaisen proppini tasoitukseen), jonka taas puolestaan suojasin usealla kerroksella gessoa ja hioin jokaisen kerroksen välissä. Viimeisen hiomiskerroksen suoritin erittäin karkealla hiomapaperilla, jotta sain jousen pintaan luotua muutamia syviä uria puupintaa jäljittelemään. Lopulta pääsin suunnitteleman jousen pinnalla kulkevaa kohokuviota.

Projektieväät kunnossa.

Kohokuvion tein mustan worblan jämistä, jota meiltä löytyy vaikka kuinka paljon. Yllätyin worblan hyvästä tarttuvuudesta jopa sileälle gessopinnalle. Saatuani kaikki palaset paikoilleen gessosin ja hioin vielä worblatkin pariin otteeseen, jotta sain niiden pinnasta hieman sileämmän ja yhteneväisemmän itse jousen pinnan kanssa.

Sitten pääsin yhteen suosikeistani, eli maalaamiseen. Päätin poiketa akryyleista tällä kertaa ja kokeilla öljyillä maalaamista, kun kerrankin siihen oli aikaa. Öljyvärit on toki kalliimpi vaihtoehto, mutta niiden pigmentti on usein voimakkaampi, kun akryylimaalien. Siinä missä akryylit jättää pinnan usein harmahtavaksi ja muoviseksi, öljyjen pinta jää kiiltävämmäksi ja vivahteikkaammaksi. Projektiini sopi hyvin myös öljyvärien pitkä kuivumisaika, sillä levitin maalin tiskirätillä ja nopeasti kuivuvat akryylit ei olisi levittyneet yhtä kauniisti ja puumaisen luonnollisesti.

Väreinä Daler-Rowneyn poltettu umbra ja titaanivalkoinen

Pinta kevyen maalikerroksen jälkeen.

Öljyjen kuivuttua maalasin kohokuviot mustalla öljyvärillä ja lopulta sen päälle hopealla.

Maalausvinkki: öljyn päälle voi maalata vain öljyllä. Eli jos tekee pohjan öljyillä, ei akryyli enää tartu kunnolla.

Nuolia oli tarkoitus tehdä kahdeksan kappaletta, mutta jotenkin uuvuin siinä viiden paikkeilla. Varsina käytin Hobby Pointista ostettuja puurimoja ja kärjet muotoilin jälleen ylijäämäworblasta ja tasoitin taas pahimpia rakosia jo aiemmin mainitulla Fila Das -massalla.

Työtilat ja ergonomia taas 5/5

Sulkien väri oli taas vähän sellainen, ettei siitä oikein ottanut selvää. Välillä ne olivat keltaisia, välillä oranssihtavia, välillä sinappisia ja toisinaan vihertäviä. Uskokaa tai älkää, ravasin läpi koko helsingin löytääkseni alemman referenssikuvan sävyisiä ISOJA sulkia, mutta eihän niitä tietenkään löytynyt. Pari hassua tipunkeltaista höyhentä.

Siispä otin avukseni ebayn ja luulin tilanneeni hyvän kokoisia sulkia, mutta sainkin minisulkia. Yllätyitkö? Minä en.

Puurimat maalasin myös jousen tapaan öljyvärillä tiskirättiä käyttäen: laatikoideni pohjalta löytyi jonkin sortin oliivinvihreä, joka on luultavasti pyörinyt siellä reilut kymmenen vuotta. Tulipas käyttöön sekin.

Nuolien kaveriksi väsäsin tottakai nuolikotelon. Legolaksella esiintyy kaksi eri koteloa trilogian aikana ja alkuperäinen suunnitelmani oli tehdä näistä kahdesta juuri se kotelo, joka esiintyy Galadhrim jousen kanssa, mutta materiaalini loppuivat aika ikävästi kesken. Vaihdoin siis yllättäen designia vielä pari päivää ennen conia ja perfektionistin harmiksi jouseni ja nuoleni eivät ole samaa sarjaa kotelon kanssa. Phyh. :c

Sori, lähteet puuttuu :(

Päätin mennä sieltä mistä aita on matalin ja tehdä kotelon mahdollisimman yksinkertaisesti. Referenssikuvasta näkyy kotelon olevan aavistuksen kaareva, mutta koska minulla oli tässä vaiheessa jo kova kiire saada kaikki valmiiksi, tein omasta kotelostani suoran säästääkseni vähän aikaa. Lämmitin siis EVA foamia ja muotoilin sitä putkiloksi.

Lopuksi kääräisin sen ympärille tekonahkaa ja ompelin sen kiinni nahkalangalla.

Kultaisen koristelun tein taas ylijäämäworblasta ja maalasin tällä kertaa akryyleilla. Vaikkakaan panostukseni nuoliin ja koteloon ei ollut hääppöinen, tuli niistä silti ihan käytettävät. Ehkä vielä teen molemmat joskus uusiksi...

Vyöt aiheutti jonkin verran harmitusta sen suhteen, etten luonnollisestikaan päässyt kokeilemaan kuvioiden painamista nahkaan. Vielä joskus!

Onnistuin sattumalta löytämään jämäkän ja pitkän palan aitoa nahkaa, mutta siinä oli jo valmiiksi napakka pinnoite päällä, mikä teki nahasta melko joustamattoman. Myöskään maali ei tarttunut ihan niin toivotusti, kuin se olisi tarttunut ilman pinnoitetta.

Lähdin kuitenkin yrittämään ja hain lähimmältä suutariltani ainoan ruskean nahkamaalin, joka heillä oli liikkeessä jäljellä. Onnekseni se sattui juuri olemaan punertavaan taittuva sävy, jollaista olinkin hakenut. Leikkasin pitkän parin sentin suikaleen, hioin reunat, puhdistin pinnan ja maalasin vyön kevyesti sienellä.

Kuten jo aiemmin mainitsinkin, niin nahka oli pinnoitteensa takia aika jäykkää ja sitä oli todella vaikea taittaa ilman, että pinta halkesi. Jollain pyhällä hengellä sain kuitenkin ommeltua soljet kiinni käsin niin, että maalipinta ei kärsinyt. Vyötäröllä käyttämääni vyötä en tehnyt itse, se löytyi Talan vaatekaapista ja annoin sille uuden elämän Legolaksessa. Soljistakaan ei liene kerrottavaa, tein molemmat worblasta.

Sitten peruukkiin! UniWigsin Blondie on täydellinen pohja Legolakseen. Jos peruukista on pakko keksiä huonoa sanottavaa, niin se on jälleen kerran se, että peruukki on todella paksu.

Normaalisti tykkään kovasti peruukkien stailaamisesta, mutta tein ensimmäistä kertaa elämässäni todella typerän virheen. Nimittäin leikkasin liian innoissani ensimmäisen peruukkini LIIAN LYHYEKSI. Tämä sen takia, että lyhensin peruukkia Talan päässä ja tottakai meidän päät on ihan eri muotoisia, jolloin toisen päässä leikattu peruukki näyttää omassa typerältä. Omaan päähäni reuhkan istutettuani vatsaa (ja lompakkoa) hieman väänsi ja päätin lähteä yrittämään jotain todella typerää: irroitin kuituja ylhäältä ja yritin siirtää niitä alemmas tehdäkseni hiuksista pidemmät. Voin sanoa, että ei onnistunut. Voi olla, että jostain puhelimeni syövereistä löytyy joku kauhukuva tästä yrityksestä, mutta en ihan oman mielenterveyteni vuoksi edes tahdo laittaa sitä tähän päivitykseen.

Pari viikkoa ennen conia oli kuitenkin myönnettävä, että tämän minä kusin. Oli aika tilata uusi. Seuraavan leikkasinkin sitten HYVIN ERITTÄIN VAROVASTI ja jätin tällä kertaa peruukista tarkoituksella vähän pidemmän.

Korvista kyseltiin kanssa aikalailla. Ostin ne aikoinaan Rei cossiini, jota en koskaan käyttänyt missään, sillä lopputulos ei mielestäni näyttänyt laadukkaalta. Korvat on hankittu Forumin Aprillista (nykyään Juhlamaailma) joskus 2016, mutta niitä tuskin enää myydään. Muistaakseni myös korvat eivät olleet missään esillä, vaan jouduin kysyä niitä kassalta. Kyseessä on siis valkoiset pehmeät silikonikorvat, jotka maalasin Grimasin öljypohjaisilla kasvomaaleilla.

Piilolinssit: G&G GBT Sky PinkyParadiselta.

Sitten viimeisenä tikarit. Näiden kanssa tuli sen verran kiire, että jouduin jättämään ne kokonaan Frostista pois, kuten myös Yukiconista näillä näkymin ja mitä luultavimmin viimeistelen tikarit vain tulevia photoshootteja varten.

Vasen ylin lähdekuva: reliks.com

Tikarit tein klassiseen tapaan worblasta. Kahvat on jousesta ylijäänyttä PVC putkea.

Kotelot on ikivanhaa nahkaa, jota äiti osti minulle eurokankaasta vuosia sitten siinä uskossa, että sohvanahkaan voi harjoitella tatuointien tekoa. Tulipas sekin hyötykäyttöön lopulta. Tässä kutakuinkin vaihe, jossa jumitan tällä hetkellä. Paria hassua tikaria ja yksityiskohtaa vaille valmis.

Päätän tähän pitkän päivitykseni ja kunhan Talakin saa koottua tekstin muotoon loputkin Aragornista, niin palaillaan Frostbite conipäivityksen merkeissä!