Kirsikankukaton kirsikankukkajuhla + Josuke WIP

Koska Hanamista ei olla vielä ehditty lätisemään ja jätettiin koko Yukicon päivityskin pois, niin nyt on vähän skarpattava ja yritettävä puristaa edes jonkin verran tekstiä ulos. Lähdettiin aika extemporeen Roihuvuoressa joka vuosi järjestettävään Hanamiin lauantaina 19.5.

Oltiin edellisenä päivänä käyty ostamamassa meille viimeinkin oma järkkäri, Nikon D5300 ja reissun osittaisena tarkoituksena oli päästää Loxy valloilleen valokuvaamaan ensimmäistä kertaa omalla kameralla ja kokeilemaan vlogin tekoa paremmalla kuvalaadulla. Jälkimmäinen oli ainoa mikä onnistui, mutta tultiin siihen tulokseen, että tarvitaan vielä mikki, jotta meidän äänistä edes kuuluisi jotain. Siitä valokuvaamisesta vaan sen verran, että kaikki nätit kukat oli lähinnä enään maassa terälehtien muodossa, joten se siitä reissusta sitten. Ainakin nähtiin kavereita, mikä on aina jokaisen matkan pääpointti.

Syötiin jonkun eväitä

Meiltä lähti lauantaina aamulla mukaan naapurista Santtu sekä Oona ja suunnattiin roihuvuoreen. Kierreltiin siellä hetki nelistään ja eksyttiin aika nopeesti joidenkin seuraan ja syötiin siinä parit sairaan hyvät kotitekoiset onigirit, jääteetä ja kuivakakkua. Tän jälkeen meidän porukkaan lisääntyi myös Ren, Pyry sekä Aleksa ja vaan oikeestaan istuskeltiin ja maattiin nurmikolla satojen muiden tavoin puiden suojissa ja valitettiin kuumuutta. Aleksan poistuttua keskuudestamme jatkettiin päivää kuuden hengen voimin ja vaan kierreltiin vailla päämäärää (vähän niinkun aina) ja juotiin kuumuuteemme vielä yhdet kuumat kahvitkin.

Tapahtuman päätteeksi jatkettiin vielä porukalla syömään lähimpään mäkkäriin, mikä oli virhe. Pikaruoasta tulikin hidasruokaa ja 40 minuutin jonotuksen päätteeksi odotettiin meidän wrappeja vielä 30 minuuttia, kunnes oli ihan pakko mennä kyselemään ruokaa keittiöstä. Saatiin sitten ilmaset jäätelöt hyvitykseksi, mutta ei ne kauheesti auttanu enää siinä tuskastellessa. Muuten oli kaikin puolin aika lepposa päivä ja tehtiin taas ihan kivoja muistoja.

Ei kauheen hyvin.

Sitten siihen itse pääpäivitykseen, eli Josukeen!

Monien mutkien kautta päädyin tekemään Josuken kesädesuun ja lopputuloksesta tulikin ihan yllättävän hyvä, vaikka mua huolestutti erityisesti kyseisen hahmon hiustyyli. Mun peruukinmuokkaustaidot kun ei ole erityisen hyvät.

Alotin tekemällä pussihousut ja siirryin siitä aika nopeasti takin tekoon. Kankaana oli perus tummansininen asustekangas Hyvinkään kangastukusta. Housujen vuorikankaana toimi samanvärinen antistaattinen vuori ja takin vuorikankaaksi ostin valkosen asustekankaan. Kaavotus nyt taas oli mitä oli, käytän aika useasti meiltä valmiiksi löytyviä takkeja ja leikkaan vaan palat niiden mukaan. Sama on toiminu aina tähänkin päivään asti ja tulee varmaan toimimaan tulevaisuudessakin.

Selkäpala

Rintakehän lärpäkkeet on valkoista scubaa, koska siihen harvemmin muotoutuu ryppyjä, niin hankalat kulmat ja käännökset on helpompi saada näyttämään siisteiltä. Lärpäkkeiden toiselle puolelle ompelin vastaavanlaiset palat tummansinistä asustekangasta ja käänsin palat ympäri.

Tyhmä teki ensin kaksi identtistä palaa...

 Siinä epähuomiossa tein tosiaan kaksi samaan suuntaan kääntyvää lärpäkettä, joten teinpä vielä ahkerana tyttönä yhden uuden kappaleen, tällä kertaa oikein päin.

 Brutaalisti ja kädet täristen leikkasin siis rintakehään pyöreän aukon ja asetin vuoren paikoilleen. Onnistuin jotenkin maagisesti saamaan kaikki saumat piiloon näitä helvetinlärpäkkeitä tehdessä, etten oikeastaan edes tiedä miten päin kääntelin ja vääntelin Josuken takkia, mutta kaikki onnistu hei!

Tässä vaiheessa sairastuin jokavuotiseen suolitulehdukseeni. Juuri sopivasti päivä ennen omaa ylioppilasjuhlaani ja viikko ennen conia! Viimeistelemätön cossi oli odotellut hellää kosketustani ja uhkasi tulla kiire. Sain luojan kiitos Talasta paljon apua, kun tuskastelin viimeisinä iltoina cossini kimpussa kykenemättömänä istumaan ja Tala teki mitä käsken - kiinnitti nappeja, käänsi takin helmoja ja kavensi vielä mun housutkin.

Isot koristeet (ja rannekkeet, jotka puuttuu kuvasta) on EVA foamia ja pienet on worblaa. Tässä kuvassa taitaa pienet olla softista, mutta tein vielä myöhemmin uudet worblaversiot, kun pelkäsin softisten taittuvan, kun niiden on kuitenkin tarkoitus olla kiinni kauluksessa. Kaikki on päällystetty lopuksi Plasti Dipillä ja jälkeenpäin maalattu kultaisella akryylilla.

Sitten niistä hiuksista, se koko cossin pahin osuus, mikä mua epäilytti jo alusta lähtien. Pohjaperuukkina toimi WigIsFashionin lace front (laitan linkin kuvan alle) ja stailasin Josuken pompadourin rajulla kädellä kahteen eri otteeseen, eli peruukki on loppupeleissa aika kärsinyt ja täynnä liimaa.

Muokkaamaton, LF262

Molemmilla stailauskerroilla käytin pomparoudin muodon pohjana samaa materiaalia, mitä on useissa hiusdonitseissa. Ostin siis vaan mustan ison hiusdonitsin, leikkasin sen auki ja avasin rullan. Ekalla kerralla liimasin vielä donitsin pinnalle irtokuituja, koska peruukkini otsahiukset on melko vähäiset, mutta palasin vielä tekemään uuden version myöhemmin ilman niitä lisäkuituja, mistä tulikin loppujenlopuksi paljon parempi ja ei niin massiivinen.

 Loppujenlopuksi Josuken pompadour olikin helpompi tehdä, mitä ajattelin. Kiinnitin vaan parilla pistolla hiusdonitsikyhäelmäni Josuken päälaelle ja vedin otsatukan peitoksi. Kyhäelmä on myös helppo irrottaa peruukista, jos tahdon pestä sen kaikesta lakasta ja muotoilla joskus uudestaan. Niskatörrökkeet on irtokuitua, pieni tuppo ruiskutettu täyteen lakkaa ja käännetty suoristusraudalla niin, että kärähti. Liitetty parilla ompeleella.

Josuken aivot.

Ja valmisss! Olin vielä tänä päivänä sen verran huonossa kuosissa, että otin vaan sairaan nopeesti pari selfietä ja unohdin kokokuvat. Niitä näkee tosiaan sitten seuraavana tulevasta conipäivityksestä. Peruukista vielä sen verran, että avasin Josuken pompadourin vielä kertaalleen ja lisäsin sisälle vielä vajaan sentin verran kokoa ja lakkasin kyhäelmän vielä uudestaan kasaan kuvan ottamisen jälkeen.

Tähän täytyis tapani mukaan kirjottaa, että nähään Desussa, mutta se menikin jo. Ehkä seuraavan kerran olen sitten ajoissa näiden mun asupäivitysten kanssa...