19. heinäkuuta 2017

Ensimmäinen (ja viimeinen) Animecon 2017 + viimehetken cosplaymuutokset

Hellurei,

meidän ensimmäinen yhteinen Animecon (Tala ollut kerran aiemmin Turun Aconissa 2009) on takana. Hirveesti positiivista sanottavaa ei tästä conista jääny. Ensinnäkin koko reissu tuli meille tosi kalliiksi. Liput, junamatkat, majotus, ruoat, koiranhoitaja yms. teki yhteensä jo noin 400 euroa, jolla olis tehny jo ihan kiitettävän conireissun ulkomaille. Tiedettiin kyllä, että tästä reissusta tulee hintava, joten ajateltiin meidän matkaa Kuopioon alkunperinkin vaan kokemuksena. Toki oltais toivottu, että se kokemus olis ees ollut hyvä. Kaikenkaikkiaan meidän viikonloppu oli ihan OK (tämäkin lähinnä vaan Miikan ansiosta), mutta ei todellakaan vastannu rahoja.

Alunperinhän meillä oli suunnitelmissa cossata Beybladea, koska Animeconissa oli teemana nostalgia. Meillä on ollu Kai ja Rei valmiina jo viime marraskuusta lähtien. Ei oltu kuitenkaan ihan alunperinkään tyytyväisiä meidän cossien kädenjälkeen ja tehtiin niihin toiveikkaina ennen Animeconia vielä pieniä muutoksia ja sovitettiin niitä paria päivää ennen conia. Joku niissä vaan mätti, näytettiin ihan kivalta kasvoista, hiuksista yms, mutta asut oli vaan tosi tylsät. Talalla oli Kain paidassa huono joustamaton kangasvalinta, jonka takia paitaa ei voinu kaventaa tarpeeksi ja Loxy ei ollu tyytyväinen Rein asun silkkireunoihin, vaikka ne oli tehty uusiksi jo pariinkin otteeseen. Joten päätettiin vaan suosiolla jättää hyrräpojat kotiin ja pakattiin tilalle meidän viimekesäset One Piece cossit (Buggy ja Alvida) sekä Free! Sousuke ja Rin poliisiasut (jotka oli vaan läppä ja niitä ei pitäny ikinä käyttää conissa lol).

Tuskin tullaan ikinä käyttämään näitä missään :O
Sit ite lähtöön ja valmisteluihin: Meiltä lähti perjantaina juna 7:49 Järvenpäästä Tikkurilaan, jossa sitten vaihdettiin Kuopion kaukojunaan. Aamu oli jo menny sinällään vähän pilalle, kun Poju oli päättäny taas sairastua vatsatautiin. Oltiin pyydetty viikonlopuksi Ada ja Isa meille eläintenhoitajiks ja kotivahdeiksi ja heti sai alkaa stressata mitkä matot on oksennusripulissa viikonlopun jälkeen.


Hypättiin junaan ja heti joku setä oli vieny Loxyn istumapaikan. Siinä sitten vähän puhuttiin, että olis kiva päästä omalle paikalle istumaan kun siitä on maksettukkin ja matka on niin pitkä, mutta setää ei vaan kiinnostanu. Ajateltiin aluksi, ettei se osaa suomea tai on vaan liikuntarajoitteinen, joten annettiin asian olla. Koko matka kuitenkin kateltiin kun se potki Talaa ja nousi ainakin kymmenen kertaa vessaan matkan aikana (ja tahtoi just välttämättä sen ikkunapaikan), niin että me, ja joku nainen jouduttiin kokoajan siirtyä. Onneks matka meni aika nopeasti JoJoa lueskellessa huonosta yhteydestä huolimatta ja loppumatkasta Miikakin jo laitteli asemalta viestiä, että odottelee meitä siellä jo. 

Napattiin meidän suojatti asemalta ja lähdettiin etsimään varaamaamme hotellia. Kyseessä oli Guest House Asema, josta jo heti miinusta, ettei majapaikan varaamistilanteessa ollut selkeää informaatiota jaetuista tiloista ja missä hotelli täytyy lunastaa! Käveltiin hetki ympäriinsä aseman lähistöllä, kunnes päätettiin vaan käydä kahvilassa kysymässä apua. Suureksi yllätykseksemme huoneen lunastus tapahtuikin ite kahvilassa ja sumplittiin maksua kolmeen pekkaan taas vaivalloisesti, kun osa tahtoi maksaa kortilla ja osa käteisellä ja kortilla, eikä heillä ollut kuulemma tollaseen sekamaksamiseen tarvittavia resursseja. No, saatiin lopulta avaimet ja myyjä osoitti meille oikean rakennuksen ja kerroksen aseman vierestä.

Tässäkin oli vähän epäselkeyttä, kun yritettiin aluksi jonkun muun (anteeksi Korhonen!) asuntoon saaduillamme avaimilla. Etittiin aikamme oikeeta kerrosta ja asuntoa ja lopulta se löytyi. Oltiin kaikki täs kohtaa jo tosi epäileväisiä, et mihin hittoon me ollaan oikeesti rahamme isketty. Sit koitti tuomion hetki ja avattiin tunnelmaa latistava ovi. Paikalla oli vielä siivojakin, jonka takana nähtiin vaan pari ovee ja tajuttiin, että tää ei ees oo hotelli vaan ho(s)telli. Eli voidaanko sanoo vaikka näin, että vitutus nousi kaikilla aika korkeellee tajutessamme, että me jetaan kaikki muu tila kaikkien kans paitsi meidän yks pieni makuuhuone. Me nimenomaan vaalitaan yksityisyyttä, eikä oltas IKINÄ menty mihinkää hostelliin vapaaehtosesti, jos oltas tää tiedetty. Tää tila oli nimittäin yksityisyydestä erittäin kaukana. Loppujen lopuks meitä oli asunnossa 7 hlöä ja vaan YKS vessa...Voitte siis vaan kuvitella, miten kauheeta se oli. Varatessamme huonetta, ei esitteessä mainittu mitään mistään hostellista ja kaikki muuki informaatio oli lähes olematonta.


Purettuamme tavarat lähettiin tapamme mukaan käymään kaupassa tekemässä viikonlopun ruokaostokset. Tuotiin ne majotukseen ja lähdettiin ettimään Miikan male Esmeralda cossiin vikaa osaa: tamburiinia. Musiikkiliikkeen löytäminen olikin vähän haastavampaa, mut päästiin kuin päästiinkin paikan päälle taas hetken kiertelyn jälkeen. Siitä kipastiin conipaikalle noutamaan rannekkeet ja törmättiin heti tuttuihin: Sonjaan, Miroon sekä Tinikseen. Aika kulukin kivasti porukalla jutskaillen pari tuntia ja siitä sit kipastiin vielä ruokakaupassa illalla hakemassa parit kylmät.

Miika ei ollu iha luotettavin navigaattori
Majotuksella eristäydyttiinkin omaan huoneeseen, sillä porukkaa oli alkanu saapua paikalle. Tamburiini-Miika maalaili lauantain proppiaan ja kuunneltiin animupoppia. Käytiin jopa ensimmäistä kertaa koskaan nukkumaan inhimilliseen aikaan, mikä saatto johtua siitä ettei oltu kolmistaan, niin ei siellä viittiny pitää meteliä tavalliseen tapaan. :D

Lauantai aamuna kipastiin aseman kahvilaan aamupalalle, joka kuulu majotuksen hintaan. Kiskastiin siellä elinvoimaa nostattavat kahvit ja palattiin hostellille valmistautumaan LOTR soundtrackin säestämänä.


Pitkästä aikaa käveltiin conipaikalle, yleensä ollaan auton suojissa. Selvittiin kuitenkin hengissä Musiikkikeskukselle, jossa Animecon pidettiin. Onneks oltiin kävelty reitti majotuksesta conipaikalle jo edellisenä iltana, muuten voi olla ettei oltais oltukaan niin ripeitä... Varsinkaan, kun meidän porukassa oli liikkeellä yksi paljain jaloin, toinen puukengillä ja kolmas lipsuttimilla.

Törmättiin heti alkuun Malluun ja Vaulaan ja jäätiin niiden seuraan seisoskelemaan. Saatiin parit söpöt avaimenperät ja ensimmäinen piirustus. Tähän alkuun heti harmiteltiin, ettei oltu saatu kameraa taikka laukkua lainaan. Jouduttiin taitella työ meidän pikkuseen videokamerapussiin, mut onneks se selvis kotiin asti ehjänä. Siitä lähettiin tekemään ensiarvio sisätiloista. Tai ainakin yritettiin, sisällä oli älyttömän kuuma ja ahdasta, pyörähdettiin vaan alakerta niin pikaseen ympäri kun ihmismassan läpi vaan päästiin ja tungettiin takasin ulos.


Törmäiltiin pihalla tuttuihin ja jutskailtiin millon kenenkin kanssa. Odoteltiin AMV-kisan alkamista, että mahduttaisiin siinä välissä käymään taidekujalla, mut sielläkin oli niin kuuma ja tukalaa, että päätettiin jättää sekin lauantailta pois. Joku ihastuttava ihminen jopa toi meille mäkkiateriat, just sopivaan väliinkin kun alko olla jo nälkä :'D Kiitos siitä! Noro-chan sai kans oman potretti Hama-helmityön, kiitti sullekkin <3

Oltiin oikeestaan vaan koko päivä pihalla, kun sääkin oli niin hyvä. Käytiin toki kahvilassa sen verran, et juotiin meidän perinteiset conikahvit, mut muuten ei oikeestaan kierrelty sisällä ollenkaan. Tehtiin beissi pääovien läheisyyteen ja koko iltapäivä kulu mukavasti paikoillamme jutellessa niitä näitä.

Seittemän aikaan hilpastiin takasin majotukseen, meillä oli aikeissa vaihtaa cossit pois ja käydä kattomassa bilemeininki ikärajallisissa bailuissa, mutta majotuspaikalla menikin oma aikansa ja lähdettiin vielä pyörähtämään Sonjan ja Miron huoneella Cumuluksessa. Kello alko olemaan jo yli yhdeksän, minkä jälkeen ikärajallisten bileiden sisäänpääsy muuttu maksulliseks. Ei oltu valmiita maksamaan niistä femmaa per naama, joten päätettiin lähteä porukalla vielä takasin Musiikkikeskukselle kurkkaamaan ikärajattomien bileiden meininki. No, siellä ei ollu oikeestaan mitään nähtävää, joten tehtiin pieni piknik conipaikan nurmikolle ja siihen liitty muutama muukin hetkeks. Parin Jari Sillanpään jälkeen poistuttiin taas paikalta, jotta jaksettais nousta seuravaana aamuna ajoissa ylös.

Sunnuntai aamuna pakattiin loppuun lähtöä varten ja käytiin taas asemalla aamupalalla. Puettiin cossit niskaan (Free! Rin ja Sousuke + KinkkiLinkki Miika) ja otettiin kaikki tavarat messiin. Asemalla oli onneks maksullisia säilytyslokeroita, johon jätettiin suurin osa meidän kamppeista, niin niitä ei sit tarvinnu ottaa conipaikalle ja jättää narikkaan. Otettiin mukaan vaan vaihtovaatteet. Jätettiin avaimet kahvilaan ja sit se alko: se poliisiläppä, jota kuultiin pitkin matkaa conipaikalle xD Tunnettiin olomme NIIIIIN noloiks näissä cosseissa.

Pidätetää kaikki
Oltiin tosi väsyneitä sunnuntaina, naurettiin ihan kaikelle turhalle ja ooteltiin vaan kokoajan, et kello tulis sen verran, et voidaan vaihtaa cossit perusvaatteisiin ja lähteä kotiin. Miika kävi tekemässä ostoksia taidekujalla, mut me ei taaskaan tehty kunnollista kierrosta sisätiloissa. Haettiin kahvit ja istuskeltiin portailla auringonpaahteessa kavereiden kera ja tuskasteltiin vähänväliä. Saatiin kyl taas niin hyvää piirustusta, et ei mitään rajaa :O

Loxyn hammaslakat kulu kokoajan, Rinin hainhampaat näytti kaiken aikaa vaan kakkasilta :D
Tuntu tosi oudolta, kun ei ollu järkkäriä mukana. Ollaan totuttu nappaamaan joka conissa edes pari kuvaa, tuli niistä sit huonoja tai ei. Jouduttiin tyytymään loppupeleissä vaan pariin selfieen. Ei pahemmin välitetä selfieistä ylipäätänsäkkään (paitsi porukkakuvat on ihan kivoja), joten tuntu vähän tyhmältä seistä jossain nurkassa puhelimet kädessä :D Mutta minkäs teet kun on pakko saada jotain kuvamatskuaki.

Sunnuntai kokonaisuudessaan
Sit kello tuli kolme ja haettiin meidän vaihtovaatteet narikasta ja päästiin vapautumaan cosseista. Huuhtastiin vaan tukat vessan lavuaarissa ja elämä taas hymyili. Vietettiin vielä hetki aikaa kavereiden kanssa, kunnes sanottiin moikat ja valuttiin ruokakaupan kautta asemalle. Hyvästeltiin Miika ja raahauduttiin laiturille odottamaan junaa. Paluumatka oli vähän tuskasempi, kuin menomatka. Meidän edessä istuva setä piereskeli vähänväliä, eikä vaunussa kiertäny ilma. Sitä sit hengitettiin se päälle neljä tuntia ja kuunneltiin lasten huutoa, kunnes päästiin Tikkurilaan, jossa vaihdettiin taas Jäkeen. Viimesillä voimillamme raahauduttiin tavaroiden kanssa jalkasin asemalta kotiin Adan lämpöseen hoivaan :D Oltiin ihan kuolleita tän matkan päätteeks ja vannottiin, et jäi muuten viimeseks Animeconiks.

Yhteenvetona: Animecon oli liian kallis reissu meille ja conipaikka ei vaan vastannu lipun hintaa. Sää oli kuitenkin hyvä, ihmiset oli ihQuja ja lahjat oli kivoja. Yleisfiilis oli kokonaisuudessaan ihan hyvä (pääasiassa Miikan ansiosta, kahdestaan oltais jo luovutettu). Kiitos kaikille ihan kivasta conista! Suurin kiitos meidän osalta kuitenkin eläintenhoitajille Adalle ja Isalle, joita ilman ei oltais ees päästy tekemään tätä reissua <3

Palaillaan enskerralla Traconin cossien merkeissä.



2 kommenttia:

  1. Siis ei jumalauta ei helvetti.. :'DD Mä luin tän koko jutun ja ikävä kuulla että coni oli aika kakka, varsinki hintaa nähden. No toki niist lipun hinnoista ollaan ragettu somessa ja ihan syystäki, lol. Ite en oo ollut Animeconissa moneen vuoteen ja tuskin tuun käymään jos ne ei joko 1) muuta conipaikkaa tai 2) tiputa lippuhintaa reilulla kädellä...
    Pakko myös myöntää näin btw että repesin tolle piereskelysetä jutulle. xD

    Psst, mä haluan silti pikkasen toivoo että cossaatte hyrräpoikia jossaki, tahdon vaan nähdä. ;_; #lapsuus

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho! Ihanaa ku jaksoit lukee koko seikkailun läpi!:''D
      Joo siis ei ollu (ikävä kyllä) käymisen arvonen ja hintansa väärti ollenka. :/ Oltiin vaan kuultu Animeconist niin paljon hyvää, et päätettiin olla rohkeita. Jos tosiaanki asuis vieres, ni ei siin sit mitään ja jos lippujen hinnat putois tosi alas, ni sit. Se haisuli-setä oli ihan kamala siel junassa XD Se oli matkan viimenen tikki!

      Pssst! Ei sitä koskaan tiiä hyrräpoikien kohtaloo, ku meijän mieli muuttuu muutenki lennossa. ;)

      Poista