Legolas WIP 1 - kangasosio

Loxyn päivitys moi, Frostbite 2019 oli ja meni ja ennen conipostauksen työstämistä tahdon saada viimeisimmän cossiprojektini tekstin muotoon, muuten siitä kirjoittaminen jää kokonaan. Syy miksi kumpikaan meistä ei ole päivitellyt näistä projekteista mitään aiemmin oli se, että tahdottiin pitää nämä ikään kuin salassa siltä varalta, jos näistä tulee fiasko, niin voitaisiin vaan lakaista koko cossit maton alle ja leikkiä, ettei niitä koskaan aloitettukkaan. Koska meidän lempparipojat onnistuikin ihan hyvin kaikkien odotusten vastaisesti, päästäänkin siis itse asiaan:

Olen tahtonut tehdä cossin Taru Sormusten Herrasta jo pitkän aikaa. Siitä lähtien, kun aloitin koko harrastuksen. Onnekseni säästelin kuitenkin Legolasta cossilistoillani hyvän tovin, sillä veikkaan, etteivät taitoni (saatika lompakkoni) olisi aiemmin vielä riittäneet. Vaikka aikaa Legolaksen työstöön oli alunperin hyvin, tuli loppua kohden taas aikamoinen kiire. Olin aikatauluttanut koko projektin hyvin, mutta aloitettuani uuden työn, aikatauluni sotkeutuivat ja en ehtinyt saada koko cossia valmiiksi Frostiin. Sain kuitenkin Legolaksen sellaiseen vaiheeseen, että sitä pystyi käyttämään conissa ihan hyvällä omallatunnolla ja mitä luultavimmin yritän ehtiä viimeistelemään projektin parin viikon päähän Yukiconiin.

Koin myös suuren menetyksen projektini aikana: paras ystäväni ja rakas perheenjäseneni Poju nukkui pois marraskuussa vanhuuden ja sen tuomien ongelmien seurauksena ja uskon tämän projektin loppujenlopuksi toimineen jonkinlaisena terapiana itselleni, sillä se piti minut kiireisenä ja aikaa surussa vellomiselle oli vähemmän.

Lähde: Alleycatscratch.com

Keskityn tässä postauksessa vain kangasosioon, mikä käsittää aluspaidan, takin, housut, kengät sekä bracerit. Hyvien referenssikuvien löytäminen Legolaksesta oli melko hankalaa. Kaikki kuvat olivat tosi pieniä, haaleita tai muuten vaan erikoisen sävyisiä. Maratoonasin kaikki LOTRitkin keskittyen vain Legolakseen, mutta asun yksityiskohdat jäivät aika hyvin huomiotta.

Päätin aloittaa koko projektin takin koristeosien kirjonnasta. Tätä ennen oli seurannut helvetinmoinen oikeanlaisten kankaiden metsästys muunmuassa kaikkien pääkaupunkiseudun eurokankaiden laatikoiden uumenista ja kiukkua postikuluista ulkomailta tilattaessa. Tiesin tasan tarkkaan hakevani mokkapintaista kangasta ja tahdoin sen myös olevan purkautumatonta, jotta voisin välttää ompelukoneen käyttöä mahdollisimman paljon. Tein muutaman hutiostoksen löytäessäni kivoja sävyjä, mutta lopulta itse materiaalit osoittautuivat vääriksi. Nyt minulla on kolme metriä pehmeää oliivinvihreää satiinia rullattuna makuuhuoneeni nurkkaan ja muita satunnaisia metsänvihreitä palasia. Lopulta löysin ihan meiltä täältä kotisuomesta nettikaupan, joka myi lempparikangastani Scubaa mokkapintaisena! Sävyt eivät olleet täysin sitä mitä hain, mutta olin erittäin tyytyväinen. Ainiin, se kirjonta:

En ole koskaan kirjonut, joten pääsin heti opettelemaan jotain itselleni uutta. Ostin Hobby Pointista hopeaa kirjontalankaa ja aloitin tuskaisan matkani kohti Legolasta.

Kokeilin valehtelematta varmaan viittä eri tekniikkaa ja paksuutta. Kaikkien epäonnistuneiden yritysten jälkeen päädyin ketjupistoon kahdella kirjontalangan ohuella säikeellä. Jätän ihan suosiolla kamalat yritykseni pois tästä päivityksestä, mutta voin sanoa, että tuhlasin niihin yli kymmenisen tuntia työaikaa vain heittääkseni pilalle menneet selkä- ja etupalat roskiin. Näissä kusi myös itse kuviointi, sillä vaihdoin designia kaiken aikaa löytäessäni aina vaan erilaisia referenssikuvia. Näin ei pitäisi tehdä, vaan kannattaisi pitäytyä vaan uskollisesti siinä, minkä on jo kerran todennut hyväksi.

Kirjontaa hankaloitti myös se, ettei kangasliituni tarttunut mokkapintaan. Jouduin siis kirjomaan kaiken miltei vapaalla kädellä nuppineuloja kankaalle asetellen edes vähän suuntaa antamaan. Antakaa siis anteeksi pieni epäsymmetria.

Seuraavaksi pääsin kokeilemaan itselleni toista uutta asiaa, nimittäin tulppaanihihojen tekoa. Niinkin yksinkertainen asia aiheutti itselleni kauheasti päänvaivaa ja stressiä ja vasta katsottuani miljoona tutoriaalivideota ymmärsin vihdoin. Kaikissa tutoriaaleissa hihat tosin ommeltiin kiinni toisiinsa, joten omaa työstöäni vaikeutti se, että Legolaksen hihat koostuvat selvästi irto-osista, joten ongelmallisimmaksi osuudeksi osoittautui lopulta hihojen asettelu kiinni takkiin. Varsinkin parinkymmenen törröttävän nuppineulan kera.

Yritin etsiä khakin/oliivinvihreää nahkapintaista nauhaa, jolla olisin voinut sitoa takin kyljet, mutta päädyin tässä vaiheessa käyttämään jo ostettuja materiaaleja hieman säästääkseni: olimme Talan kanssa ostaneet reilut 9 metriä nahkalankaa Talan Aragornin takkia varten ja sitä jäi vähän yli.

Itken, kun en omista mitään millä painaa vöihin kuvioita. Ehkä vielä joskus!

Stressaavan takkiosion jälkeen tahdoin tehdä jotain helppoa ja nopeaa, eli aluspaidan. Ihanteellinen etsimäni kangas olisi ollut pellavakangas hopealangalla, muta on kai sanomattakin selvää, etten sellaista löytänyt, vaikka olin liikkeellä joulun alla. Takin kankaiden etsintään oli kulunut niin paljon aikaa, että päätin suosiolla tyytyä normaaliin vaaleanharmaaseen pellavaan. Pellava sen takia, että hain tarkoituksella kankaita, jotka olisivat mahdollisimman luonnollisia tai näyttäisivät luonnollisilta.

Lähde: Alleycatscratch.com

Tästä ei ole oikeastaan sen ihmeellisempää kerrottavaa. Tapani mukaan korvasin kaavat toisella takilla ja leikkasin palat sen mukaan hieman muokkaillen. Pääsin myös viimeinkin kokeilemaan Prym Fray Checkia, jota olin ostanut pari putelia jo joskus aikaisemmin, mutta en ollut päässyt sitä käyttämään. Aine nimensä mukaisesti estää saumojen purkautumisen ja on omasta mielestäni verrattavissa kangasliimaan, jolla olen itse aiemmin käsitellyt saumoja saumurin puuttuessa. Erona se, että Fray Check on nestemäisempää ja näin ollen imeytyy kuituun paremmin. Sitä on myös paljon helpompi puristaa putelista ja se sotkee paljon vähemmän. Miinuspuolena tosin aluspaitani käyttömukavuus pieneni, sillä saumoista jäi kovat ja karheat ja jouduin käyttämään cossialuspaitani alla vielä toista aluspaitaa estääkseni saumojen hinkkautumisen kylkiini.

Referenssikuvasta näkee, että Legolaksen hihojen saumat on kiinni jonkinlaisilla hopeisilla langoilla ja kankaaseen on upotettu useita purjerenkaita. Budjettini oli tässä vaiheessa jo ottanut aika suuren kolauksen, joten sovelsin takkiin käyttämääni nahkalankaa myös tässä. Purjerenkaita ostin, mutta ne eivät pysyneet pellavassa ja purkautumisvaara olisi ollut liian suuri. Harmi. Eihän se kaunis ole, mutta eipä se juurikaan edes näy.

Seuraavaksi yksi lemppariosuuteni, eli bracerit! Tässäkin pääsin kokeilemaan jotain erittäin simppeliä ja itselleni uutta: jumppamaton muuttaminen nahaksi. Alunperin aloitin tekemään suojuksia ihan tekonahasta mutta pyöreiden muotojen takia nahan reunoja oli erittäin vaikea kääntää. Seuraavaksi mielessä kävi worbla, mutta sitä en juuri tuolla hetkellä omistanut tarpeeksi suuria palasia. EVA-foamia löytyi jumppamaton muodossa ja askartelufoamia A4 verran, joten se olikin viimeinen (ja epäilemättä paras) vaihtoehto.

Lämmitin hellästi askartelufoamia kuumailmapuhaltimella ja painelin ryttäämälläni alumiinifolion palasella pientä pintatekstuuria foamiin. Toistin saman jumppamaton palaselle ja painelin hieman jo bracereissä esiintyvää koristelukuviota etukäteen lämmön avulla.

Liimattuani palat yhteen Plastidippasin koko pohjan pariin otteeseen kevyin kerrokisin niin, ettei plastidippi päässyt kertymään painelemiini rakosiin liiaksi.

Plastidipin kuivuttua tarpeeksi maalasin akryyleilla muutaman kerroksen aloittaen vaaleimmista sävyistä. Tähänkin minulta löytyi kaikki maalit jo valmiiksi, joten en hirveästi suunnitellut sävyjä etukäteen: alimpaan kerrokseen käytin siis okraa ja painokuvioihin kultaista akryyliä. Kevensin okraa hieman vedellä ja levitin sen puhtaalla tiskirätillä.

 Seuraavaan kerrokseen sekoitin ensin umbraa ja sen päälle kevyesti mustaa. Nämä molemmat myös vedellä ohennettuina ja tiskirätillä.

COSPLAY TIP: Etkö löydä tarpeeksi ohuita ja tukevia pensseleitä yksityiskohtien maalaamiseen? Säästä vanhojen eyelinereiden pensselit.

Lopuksi upotin muutaman purjerenkaan foamiin ja pujotin niistä läpi paksua kuminauhaa. Toiselle puolelle ompelin parilla pistolla hakasia. Etsin epätoivoisesti hakasten tilalle ensin samoja koukkuja, jota käytetään kengännaruissa, mutta niitä ei saa Suomesta irtonaisina, paitsi suutarilta ja lähimmältä suutariltani ostettuina ne olisivat maksaneet kolme euroa kappale. Siispä päädyin jälleen halvempaan vaihtoehtoon.

Housuista tuskin tarvitsee kirjottaa sanaakaan. Tein ne todella nopeasti ja nopeimmat, jotka ovat jo ehtineet katsoa conivlogimme, tietävät minun hieman hutiloineen kiireissäni ja tehneen niistä aavistuksen liian matalat. Kirjoitan siis lyhyesti vielä kengistä tämän postauksen loppuun:

Modasin kenkäni pääasiassa näiden kahden kuvan avulla. Oikeanpuoleinen kuva on jostain figuurista, pahoittelen lähteen puuttuvuutta.

Yritin etsiä kirpputoreilta tummia saappaita, joissa ei olisi juurikaan pohjaa. Kengät ovat miltei aina ensimmäinen osa, joita lähden etsimään ja tällä kertaa yksinkertaisen saappaiden etsiminen osoittautui yllättävän hankalaksi. Lopulta jouduin tyytymään löytämiini saappaisiin, jotka eivät nekään ihan vastanneet etsimääni, noin pari viikkoa ennen conia.

Leikkasin saappaiden vartta lyhyemmäksi ja tein niihin coverit liimaamalla Talan Aragornin takkikankaan ylijäämäpaloista.  Lopuksi sprayasin kengät kevyesti (opin viime vuoden Frostbitessa Caesarin kengistä, että kevyempi on parempi) TRG:n oliivinvihreällä nahkaspraylla. Tämän jälkeen lisäsin muutamat ompeleet nahkalangalla (yllätyitkö?) kenkien sisäpuolelle ja maalasin kultaisella akryylillä samaa toistuvaa kuviota kenkiin, jota löytyy muunmuassa bracereista.

Kengät yhden coniviikonlopun jälkeen. Huomatkaa, ettei edes kevyt kerros nahkasprayta tunnu kestävän. Nämäkin pitää varmaan korjata jossain vaiheessa.

Emme ottaneet conissa juurikaan kuvia lukuunottamatta muutamaa epäonnistunutta yritystä Sibeliustalon takana tuulen riepottelemina sekä muutamaa Jessica Mennanderin ottamaa conikuvaa meistä yhdessä. Eli tältä lopputulos kutakuinkin näyttää:

Kuva: Jessica Mennander

Palailen seuraavassa päivityksessä Legolaksen proppien sekä peruukin kera, kunhan saan conista pois jääneet propitkin valmiiksi!