16. joulukuuta 2018

Se unohtunut Tracon + Kuvasälää

Ei varmaan koskaan olla laiminlyöty meidän blogia niin, kuin nyt ollaan tehty. Aika suurilta osin tästä on syyttämistä meidän matkaa Tokioon (11.9 - 2.10), joka tapahtui heti coniviikonlopun (7 - 9.9) jälkeen ja näin ollen melkein kaikki conissa tapahtunut onkin päässyt jo unohtumaan. Itseasiassa koko Tracon tuntui kovin merkityksettömältä tänä vuonna johtuen vaan kovasta matkakuumeesta. Näin jälkikäteen pohdittuna ei ihan ymmärretä minkä takia edes niin kovasti tahdottiin Traconiin alunperin (meillä oli mahdollisuus lähteä reissuun jo ennen conia, mutta tahdottiin välttämättä päästä coniin), kun loppujenlopuksi vaan odotettiin itse matkaa koko viikonlopun ajan.

Tehtiin ihan jopa cossitkin Traconia varten, vaikka meillä oli loppjenlopuksi vaan pari viikkoa aikaa ennen conia, sillä materiaalien osto saattoi hieman taas venyä *köh*. Jotain simppeliä piti keksiä ja meillä ei ollut uusia sarjoja, joista oltaisiin oltu kovin innoissamme juuri sillä hetkellä, niin päädyttiin kestosuosikkiimme: Gintamaan.


Katsura oli roikkunut Loxyn cossilistalla jo vuosia ja yksinkertaisuutensa takia nyt oli hyvä hetki toteuttaa se. Talan vanha Gintokin cossi on roikkunut kaapissa jo vuodesta 2014, joten oli aika uusia koko cossi. Lisähaastavuutta tuomaan pyydettiin myös Oonaa meille Elizabethiksi. Elizabethiin valittu kangas tosin osoittautui sen verran paksuksi, ettei Oonan pään päälle suunniteltu foamista tehty kupu kestänyt kunnolla sen painoa, että jouduttiin luopumaan Elizabethista tällä kertaa kokonaan. Kankaat cossiin löytyy, joten ehkä tulevaisuudessa... Tekovaiheista otettiin tosi vähän kuvia ja eipä niistä kauheasti ole mitään kerrottavaakaan, joten skipataan ne taktisesti ja hypätään suoraan itse coniin. Tai siis lähinnä conikuviin.

Yövyttiin tapamme mukaan Mallun luona koko viikonloppu ja vietettiinkin poikkeuksellisen paljon aikaa kämpillä conin sijaan. Perjantaina heitettiin vaan edellisissä coneissa myymättä jääneitä kirpparitavaroita myyntiin ja conipaikalle jäämisen sijaan riennettiin Mallun luo istumaan iltaa.
Lauantai oli ainoa päivä, jolloin käytettiin cosseja. Ja silloinkin vaan muutaman tunnin. Sen verran, että saatiin kierrettyä conipaikka ja otettua parit pakolliset kuvat (koska muuten nämäkin jäisi vaille kuvia monien muiden edellisten cossien tapaan).







Parien kuvien jälkeen käytiin vaihtamassa cossit pois. Jopa Tala oli sitä mieltä, että ollaan normivaatteissa (mikä on tosi harvinaista, koska yleensä Tala on se, joka pitää cossia koko conin vaikka väkisin). Ehkä se johtui siitä, ettei oltu täysin tyytyväisiä meidän cosseihin, tai oltiin enemmän innoissamme kaikesta muusta, kuin cossaamisesta juuri kyseisellä hetkellä. Jokatapauksessa pistäydyttiin syömässä Mallun luona ja hurautettiin takaisin Tampere-talolle pieruverkkareissa.

Sunnuntaina pakattiin cossit suosiolla autoon ja valmistauduttiin siihen, ettei olla conissa kauaa. Oikeastaan käytiin lähinnä vaan sanomassa moikat kavereille ja tutuille sekä hakemassa kirpparivoitot. Että sellanen coni. Tällä kertaa ei siis kirjaimellisesti tehty MITÄÄN. Hyvä jos edes astuttiin sisätiloihin.

Muuta kuvasälää:


Välttääksemme näin lyhyttä ja tylsää conipäivitystä kerron tähän loppuun meidän pienestä seikkailusta Tampereelle cossien valokuvaamisen merkeissä. Oltiin juuri saavuttu Japanista ja meitä molempia harmitti ihan älyttömästi se, ettei otettu yhtäkään cossia matkalle mukaan, kun kerrankin oltaisiin saatu sitä aitoa hyvää Japania kuvien taustalle. Meihin iski joku ihan ihme aivopieru ennen matkaa, että karsitaan kaikki "turha" tavara pois ja otetaan vaan parit perusvaatteet ja pestään niitä kokoajan, niin matkalaukut ei paina paljoa. Tämä oli virhe, sillä oltaisiin ihan hyvin voitu viettää paikan päällä joku cosplaystudio päivä tai vastaava, sillä palattiin takaisin Suomeen lähes yhtä kevyin matkalaukuin.

Harmissamme tapahtuneesta päätettiin ottaa itseämme niskasta kiinni ja lähteä valokuvaamaan kuvaamatta jääneitä cosseja täällä koto-Suomessa. Määränpäänä oli Tampere ja majoittauduttiin Renin luona yhden yön verran. Ensimmäisenä päivänä oli suunnitteilla kuvata Talan Mink (DRAMAtical Murder) ja seuraavana päivänä Loxyn Diego (JoJo's Bizarre Adventure: Steel Ball Run). Meille ei ole normaalia suunnitella mitään etukäteen, mutta tällä kertaa niin tehtiin. Kyseltiin instagramissa suosituksia minne mennä kuvaamaan Minkiä ja saatiin pari ihan hyvää paikkaa ja lyötiin ne lukkoon. No, olisi pitänyt arvata, ettei meidän epäonnella mikään onnistu.

Ensimmäisenä paikkana oli Tampereen uittotunneli. Kaiken informaation mukaan tunneli on avoin kävijöille. Kahden tunnin ajamisen jälkeen se oli suljettu. MISSÄÄN ei ollut mitään tietoa miksi näin oli, eikä yhtäkään puhelinnumeroa, johon soittaa. Tiirikoimisyrityksistä huolimatta ei päästy sisälle ja usko koko reissuun oli jo heitetty. Kaikki mikä alkaa näin, myös aina jatkuu näin. Seuraava suositeltu paikka oli Tampereen Kuivaamo. Jouduttiin jo alkaa pitää kiirettä, sillä päivänvaloa oli enää rajallisesti. Koko Kuivaamo oli yllättäen rakennustöiden alla ja suunnitellusta kuvauspäivästä tulikin istutaan-autossa-cossit-päällä-päivä. Nälätti, väsytti ja ärsytti. Onnistuttiin löytää kuitenkin yksi nurkkaus, joka ei ollut aitojen eikä keltaisten teippien takana. Ei yhtään sitä mitä haettiin, mutta ollaan jo totuttu tähän. Sai kelvata. Viihdyttiin kymmenisen minuuttia ja luovutettiin.

Mink ehti jo kyllästyä.
Kakka päivä, kakat kuvat.

Seuraavana päivänä oli vuorossa Loxyn alunperin 2017 Traconiin valmistunut Diego. Koska hevoset liittyvät JoJon seiskaparttiin vahvasti, tarvittiin yksi sellainen. Ihan aitoa liinakkoa arabia ei saatu, mutta onneksi sentään Renin avustuksella yksi oikea eläin.

Alma oli kiva, hieman pienehkö ravuri ja erittäin nätti. Suurimpana ongelmana oli kuitenkin neidin levottomuus ja halu syödä kaiken aikaa. Kumpikin meistä myöskin ihastelee hevosia yleensä vähän kauempaa ja ei oikein osata saatika uskalleta käsitellä niitä. Onneksi meillä oli Ren kaiken aikaa yrittämässä saada Alman huomio, jotta se pysyi paikalla edes pari sekuntia silloin tällöin. Koko keissi kesti parisenkymmentä minuuttia ja ei oikein onnistuttu tehtävässämme. Lähes kaikki kuvat oli tärähtäneitä Alman kohdalta ja Loxyn naamalla väänteli tuskaisen hermostunut hymy. Ehkäpä joskus tulevaisuudessa uskalletaan yrittää uudestaan!



Alma 1 - Loxy 0
Nyt kun viimein saatiin tämä päivitys pois alta (kyllä, tämä roikkui luonnoksena monta kuukautta ja kummaltakin puuttui motivaatio kirjoittamiseen) voidaan huokaista helpotuksesta ja päästään pikkuhiljaa aloittamaan uutta cosplay vuotta! Meillä on jo alkuvuoden projektit tulilla ja tehdään pitkästä aikaa jotain suurempaa, haastavampaa ja hieman erilaista, mitä yleensä ollaan tehty. Aletaan kirjoittelemaan näistä mysteeriprojekteista päivityksiä vasta hieman lähempänä conia, kun ollaan ensin varmistuttu siitä, että ehditäänkö saada kaikki edes valmiiksi!

22. heinäkuuta 2018

Viimeinen Animecon

Luvattiin itsellemme, että viimekesän fiasko Animecon Kuopiossa olisi meidän ensimmäinen ja viimeinen Animecon, mutta matkaan tuli muuttujia, kun luvattiin majoittaa viisi meidän kaveria kyseisen conin ajaksi ja päätettiin lopulta ostaa itsekkin liput, sillä ei oltaisi pystytty katsoa aamulla vierestä, kun kaverit lähtisi hymyssä suin viettämään mukavaa conipäivää ilman meitä. Myös tämänvuotisilla kunniavierailla saattoi hieman olla osaa lippujen ostossa *köh*

Mitä cosplaysuunnitelmiin tuli, niin hypättiin juuri sopivasti Desuconin aikaan Boku no Hero Academia -kärryihin mukaan ja ei tietenkään pystytty pitämään näppejämme kurissa uusien projektien suhteen, vaikka kuinka oltiin lupailtu ja vakuuteltu itsellemme, ettei missään nimessä tehdä mitään uutta Animeconiin, vaan nyt oikeesti uusiokäytetään vanhoja cosseja - mutta turhaan.

Hiuksetkin oltiin tilattu useammalle sankaripojalle pari viikkoa ennen Animeconia ja ne saapui ihan muutamassa päivässä - tämä vielä ruokki meidän innostusta alottaa uudet cossit ja kas kummaa, noin viikko ennen conia eksyttiinkin kangastukkuun "vaan katselemaan" ja poistuttiin paikalta harmaan sekä tummanvihreän worker -kankaan kanssa. Että sellasta taas.
Työmaalla 30 astetta lämmintä
Väännettiin koulupuvut aika nopsaan ja ainoa mikä meitä hidasti oli ihan älytön kuumuus, maailman surkein ilmanvaihto ja se, että ei osattu koskaan ostaa tarpeeksi lankaa ja käytiin peräti kolmesti hakemassa uusi rulla harmaata. Vaikkakin koulupuvut on tosi simppelit, tehtiin ihan hirveästi taas amatöörivirheitä näiden projektien aikana, sillä hermoja kiristi epätietoisuus meidän tulevasta uudesta kodista - sitä kun ei vielä ollut ja asunnottomuuden uhka oli taas todellinen. Tästä aiheesta lisää myöhemmin, palaillaan siihen Animeconiin.
Vuorta vaille valmis
Perjantaina meidän piti poimia aamupäivästä Miika asemalta, mutta tää ihmemies olikin onnensa mukaisesti jumittunut johonkin puolimatkaan, sillä junasta oli hajonnut jokin osa ja saatiin odotella Miikaa vähän pidempään. Lopulta tuli viesti, että Miika oli päässyt jatkamaan matkaa ja hypättiin kotipuolessa autoon ja hurautettiin juna-asemalle vain huomataksemme, että Miika olikin vaihtanut väärään junaan ja olikin nyt matkalla päinvastaiseen suuntaan. Hei sairaan hieno juttu, Miika. Pienen odottelun jälkeen saatiin Miika onnellisesti ja turvassa päämäärään ja odoteltiin seuraavia.

Tän jälkeen saapui Jesse ja iso kasa ruokaa + Jessen äidin leipomat munkit. Illalla perästä pihaan kaahasi Ninni, Milla sekä Minttu ja meidän meluisa poppoo olikin kasassa. Kaupassa käyminen ja yhteen autoon änkeytyminen seitsemän ihmisen voimin on yllättävän mielenkiintoista. Samoin myös yhdessä makuuhuoneessa nukkuminen ilman toimivaa ilmanvaihtoa.


Launtai aamu oli suoraan helvetistä. Huonosti nukutun yön jälkeen (katsottiin viimeisen kerran kelloa viideltä yöllä ennen nukahtamista) fiilikset on aina vähän pohjalla. Aurinko, kuumuus ja seitsemän valmistautuvaa ihmistä ei ole hyvä yhdistelmä. Onneksi peilejä sentään oli tarpeeksi. Oltiin yöllä puhuttu, että tähdätään siihen, että oltaisi koko porukan voimin lähtövalmiina siinä kymmenen pintaan. Autot starttasi kuitenkin pihalta kello 12 ja päästiin Messukeskukselle siinä puoli yksi. Matkan hyvä puoli oli se, että meidän autossa sentään oli toimiva ilmastointi. Toisessa ei ollu ja ei käyny kyllä kateeksi :D

Heti ensimmäisenä conialueelle päästyämme meitä odotti jono. Ihan älytön jono. Ja auringon paahde oli armoton. Taputukset Animeconille siitä, että jonossa sentään jaettiin vettä. Ei tosin tiedetä onko vettä alettu jakaa vasta ensimmäisen lämpöhalvaustapauksen jälkeen. Kyseenalaistettiin hieman myös sitä, miksi lippuja rannekkeiksi vaihtamassa oli vain kolme ihmistä. Ne, jotka ostivat lipun ovelta pääsivät (luonnollisesti koska jonoa ei ollut) miltei suoraan marssimaan sisätiloihin. Etukäteen oli mahdollista myös ostaa jonkinlainen VIP-lippu, jolla jonon sai ohittaa, mutta koska me tahdotaan päästä aina mahdollisimman halvalla, niin kärsittiin jonossa kiltisti osamme.

Noin puolen tunnin odottelun jälkeen päästiin vaihtamaan liput rannekkeisiin ja olo alkoi helpottua. Kaikki conijännitys oli jo ehtinyt sulaa jonottaessa pois ja tilalle jäi vaan vähän tylsistynyt olo. Bongattiin heti Ren sekä Pyry ja vaelleltiin hetki meille tuntemattomissa tiloissa ja katseltiin paikkoja. Irtauduttiin squadista jossain vaiheessa ja etsittiin käsiimme Saara sekä Aurora ja napattiin parit kuvat sekä vaihdettiin kuulumisia.

Kuva: Aurora Vuorinen
Jossain vaiheessa myös iki-ihana ex cosplaymammamme Anniina soitti ja käski meidät pihalle. Kesken kaiken jonotuksen Hesburgeriin tosin ja suunnattiin nälkäisinä pikkupoikina ulos :(
Jotenkaan Animecon ei missään vaiheessa tuntunut edes conilta, vaan se tuntui vaan joltain epäviralliselta cosplayharrastajien vapaa-ajan kasaantumiselta. Nähtiin kavereita (mikä on aina meidän conien pääpointti), mutta varsinaista tapahtuma-fiilistä ei ollut. Pyörittiin vaan vähänväliä ulkona minkä auringonpaahteelta pystyttiin ja siirryttiin välillä sisälle hakemaan vettä ja vaan istuskelemaan johonkin ja hikoilemaan.



Kellon lähestyessä viittä Jesse, Miika sekä Minttu lähti meille ja me jäätiin Millan sekä Ninnin kanssa vielä conipaikalle, sillä nää kaksi jäi jonottamaan vielä Kamuin nimmareita. Loxy oli vähän kahden vaiheilla lähteäkö itekkin jonottamaan, mutta annettiin sitten tilaisuuden valua läpi sormien. Toivottavasti joskus tulevaisuudessa vielä.
Loxy innostus 5/5 + Sartsa ja Arbe <3
Sunnuntai käynnistyi vähän toiveikkaammissa tunnelmissa. Yöllä ei ollut niin kuuma kuin edellisenä ja tiedettiin jo mitä odottaa conipäivältä: lisää hellettä. Ja meidän tekemät koulupuvut oli aika paksua kangasta vuoren kera, joten niiden käyttäminen oli ehdoton ei. Sen takia päätettiinkin jättää viralliset cossit kotiin ja Tala urhoollisesti vielä heitti päälle jonkinlaisen kasaankyhätyn casual Midoriyan ja pakotti pyysi Miikan cossaamaan sen kanssa.



Koska lauantai oli ollut sen verran mitäänsanomaton, päätettin vähän yrittää panostaa ja mennä jopa katsomaan ohjelmaa - tällä kertaa cosplaydeittiä - ja mahduttiin mukaankin tällä kertaa.


Loppupäivä saikin vähän ikävän käänteen, kun meidän jo pitkään hajoamaisillaan ollut videokamera veti viimeiset henkosensa ja conivlogin tekeminen tökkäsi ikävästi. Materiaalia toki löytyy jonkin verran, mutta jouduttiin kuvata loput videosta järkkärillä (jossa äänenlaatu on tosi huono ja siihen ostettu mikrofoni täysi floppi) ja innostus jotenkin laski. Ehkä editoitaan se joskus kasaan huolimatta vaihtelevasta äänenlaadusta, mutta tällä hetkellä meillä on ihan liikaa muuta tekemistä.


Animecon jäi nyt sitten viimeiseksi Animeconiksi. Lippujen hinta ei vastannut meidän mielestä tapahtuman laatua ja ajatus voittoa tavoittelevasta conista ei houkuttele. Informaatio ei kulkenut conissa juuri ollenkaan ja kaikki tuntui olleen järjestetty vähän niin ja näin. Jostain syystä joitain ohjelmiakin oli ängetty myyntisaliin, jossa oli jo itsestään niin kova meteli, että puheohjelmat tuntuivat välillä jäävän taustametelin peittoon.

Hyviä puoliakin tosin oli ja erityisesti tykästyttiin tiloihin. Kerrankin ei tarvinnut puikkelehtia ihmismassojen välistä ja odotella vapautuvia paikkoja ruokalassa, vaan avaraa tilaa oli runsaasti ja kahviloita sekä pikaruokapaikkoja oli parikin kappaletta, mikä oli tosi suuri plussa.

Kiitos jälleen kerran kirjeistä, piirustuksista ja lahjoista! Jopa meidän eläinkatras sai herkkuja, mikä oli tosi sydäntälämmittävää *-* <3

Palaillaan mitä luultavimmin Traconin cossien parissa!