16. joulukuuta 2018

Se unohtunut Tracon + Kuvasälää

Ei varmaan koskaan olla laiminlyöty meidän blogia niin, kuin nyt ollaan tehty. Aika suurilta osin tästä on syyttämistä meidän matkaa Tokioon (11.9 - 2.10), joka tapahtui heti coniviikonlopun (7 - 9.9) jälkeen ja näin ollen melkein kaikki conissa tapahtunut onkin päässyt jo unohtumaan. Itseasiassa koko Tracon tuntui kovin merkityksettömältä tänä vuonna johtuen vaan kovasta matkakuumeesta. Näin jälkikäteen pohdittuna ei ihan ymmärretä minkä takia edes niin kovasti tahdottiin Traconiin alunperin (meillä oli mahdollisuus lähteä reissuun jo ennen conia, mutta tahdottiin välttämättä päästä coniin), kun loppujenlopuksi vaan odotettiin itse matkaa koko viikonlopun ajan.

Tehtiin ihan jopa cossitkin Traconia varten, vaikka meillä oli loppjenlopuksi vaan pari viikkoa aikaa ennen conia, sillä materiaalien osto saattoi hieman taas venyä *köh*. Jotain simppeliä piti keksiä ja meillä ei ollut uusia sarjoja, joista oltaisiin oltu kovin innoissamme juuri sillä hetkellä, niin päädyttiin kestosuosikkiimme: Gintamaan.


Katsura oli roikkunut Loxyn cossilistalla jo vuosia ja yksinkertaisuutensa takia nyt oli hyvä hetki toteuttaa se. Talan vanha Gintokin cossi on roikkunut kaapissa jo vuodesta 2014, joten oli aika uusia koko cossi. Lisähaastavuutta tuomaan pyydettiin myös Oonaa meille Elizabethiksi. Elizabethiin valittu kangas tosin osoittautui sen verran paksuksi, ettei Oonan pään päälle suunniteltu foamista tehty kupu kestänyt kunnolla sen painoa, että jouduttiin luopumaan Elizabethista tällä kertaa kokonaan. Kankaat cossiin löytyy, joten ehkä tulevaisuudessa... Tekovaiheista otettiin tosi vähän kuvia ja eipä niistä kauheasti ole mitään kerrottavaakaan, joten skipataan ne taktisesti ja hypätään suoraan itse coniin. Tai siis lähinnä conikuviin.

Yövyttiin tapamme mukaan Mallun luona koko viikonloppu ja vietettiinkin poikkeuksellisen paljon aikaa kämpillä conin sijaan. Perjantaina heitettiin vaan edellisissä coneissa myymättä jääneitä kirpparitavaroita myyntiin ja conipaikalle jäämisen sijaan riennettiin Mallun luo istumaan iltaa.
Lauantai oli ainoa päivä, jolloin käytettiin cosseja. Ja silloinkin vaan muutaman tunnin. Sen verran, että saatiin kierrettyä conipaikka ja otettua parit pakolliset kuvat (koska muuten nämäkin jäisi vaille kuvia monien muiden edellisten cossien tapaan).







Parien kuvien jälkeen käytiin vaihtamassa cossit pois. Jopa Tala oli sitä mieltä, että ollaan normivaatteissa (mikä on tosi harvinaista, koska yleensä Tala on se, joka pitää cossia koko conin vaikka väkisin). Ehkä se johtui siitä, ettei oltu täysin tyytyväisiä meidän cosseihin, tai oltiin enemmän innoissamme kaikesta muusta, kuin cossaamisesta juuri kyseisellä hetkellä. Jokatapauksessa pistäydyttiin syömässä Mallun luona ja hurautettiin takaisin Tampere-talolle pieruverkkareissa.

Sunnuntaina pakattiin cossit suosiolla autoon ja valmistauduttiin siihen, ettei olla conissa kauaa. Oikeastaan käytiin lähinnä vaan sanomassa moikat kavereille ja tutuille sekä hakemassa kirpparivoitot. Että sellanen coni. Tällä kertaa ei siis kirjaimellisesti tehty MITÄÄN. Hyvä jos edes astuttiin sisätiloihin.

Muuta kuvasälää:


Välttääksemme näin lyhyttä ja tylsää conipäivitystä kerron tähän loppuun meidän pienestä seikkailusta Tampereelle cossien valokuvaamisen merkeissä. Oltiin juuri saavuttu Japanista ja meitä molempia harmitti ihan älyttömästi se, ettei otettu yhtäkään cossia matkalle mukaan, kun kerrankin oltaisiin saatu sitä aitoa hyvää Japania kuvien taustalle. Meihin iski joku ihan ihme aivopieru ennen matkaa, että karsitaan kaikki "turha" tavara pois ja otetaan vaan parit perusvaatteet ja pestään niitä kokoajan, niin matkalaukut ei paina paljoa. Tämä oli virhe, sillä oltaisiin ihan hyvin voitu viettää paikan päällä joku cosplaystudio päivä tai vastaava, sillä palattiin takaisin Suomeen lähes yhtä kevyin matkalaukuin.

Harmissamme tapahtuneesta päätettiin ottaa itseämme niskasta kiinni ja lähteä valokuvaamaan kuvaamatta jääneitä cosseja täällä koto-Suomessa. Määränpäänä oli Tampere ja majoittauduttiin Renin luona yhden yön verran. Ensimmäisenä päivänä oli suunnitteilla kuvata Talan Mink (DRAMAtical Murder) ja seuraavana päivänä Loxyn Diego (JoJo's Bizarre Adventure: Steel Ball Run). Meille ei ole normaalia suunnitella mitään etukäteen, mutta tällä kertaa niin tehtiin. Kyseltiin instagramissa suosituksia minne mennä kuvaamaan Minkiä ja saatiin pari ihan hyvää paikkaa ja lyötiin ne lukkoon. No, olisi pitänyt arvata, ettei meidän epäonnella mikään onnistu.

Ensimmäisenä paikkana oli Tampereen uittotunneli. Kaiken informaation mukaan tunneli on avoin kävijöille. Kahden tunnin ajamisen jälkeen se oli suljettu. MISSÄÄN ei ollut mitään tietoa miksi näin oli, eikä yhtäkään puhelinnumeroa, johon soittaa. Tiirikoimisyrityksistä huolimatta ei päästy sisälle ja usko koko reissuun oli jo heitetty. Kaikki mikä alkaa näin, myös aina jatkuu näin. Seuraava suositeltu paikka oli Tampereen Kuivaamo. Jouduttiin jo alkaa pitää kiirettä, sillä päivänvaloa oli enää rajallisesti. Koko Kuivaamo oli yllättäen rakennustöiden alla ja suunnitellusta kuvauspäivästä tulikin istutaan-autossa-cossit-päällä-päivä. Nälätti, väsytti ja ärsytti. Onnistuttiin löytää kuitenkin yksi nurkkaus, joka ei ollut aitojen eikä keltaisten teippien takana. Ei yhtään sitä mitä haettiin, mutta ollaan jo totuttu tähän. Sai kelvata. Viihdyttiin kymmenisen minuuttia ja luovutettiin.

Mink ehti jo kyllästyä.
Kakka päivä, kakat kuvat.

Seuraavana päivänä oli vuorossa Loxyn alunperin 2017 Traconiin valmistunut Diego. Koska hevoset liittyvät JoJon seiskaparttiin vahvasti, tarvittiin yksi sellainen. Ihan aitoa liinakkoa arabia ei saatu, mutta onneksi sentään Renin avustuksella yksi oikea eläin.

Alma oli kiva, hieman pienehkö ravuri ja erittäin nätti. Suurimpana ongelmana oli kuitenkin neidin levottomuus ja halu syödä kaiken aikaa. Kumpikin meistä myöskin ihastelee hevosia yleensä vähän kauempaa ja ei oikein osata saatika uskalleta käsitellä niitä. Onneksi meillä oli Ren kaiken aikaa yrittämässä saada Alman huomio, jotta se pysyi paikalla edes pari sekuntia silloin tällöin. Koko keissi kesti parisenkymmentä minuuttia ja ei oikein onnistuttu tehtävässämme. Lähes kaikki kuvat oli tärähtäneitä Alman kohdalta ja Loxyn naamalla väänteli tuskaisen hermostunut hymy. Ehkäpä joskus tulevaisuudessa uskalletaan yrittää uudestaan!



Alma 1 - Loxy 0
Pidettiin myös eräänä yönä pieni Free! kotishootti ilman minkäänlaista lähtöideaa. Meille iski ihan kauhea tarve päästä käyttämään kameraa edes johonkin, joten kotikuvat on aina kiva ja helppo vaihtoehto.




Nyt kun viimein saatiin tämä päivitys pois alta (kyllä, tämä roikkui luonnoksena monta kuukautta ja kummaltakin puuttui motivaatio kirjoittamiseen) voidaan huokaista helpotuksesta ja päästään pikkuhiljaa aloittamaan uutta cosplay vuotta! Meillä on jo alkuvuoden projektit tulilla ja tehdään pitkästä aikaa jotain suurempaa, haastavampaa ja hieman erilaista, mitä yleensä ollaan tehty. Aletaan kirjoittelemaan näistä mysteeriprojekteista päivityksiä vasta hieman lähempänä conia, kun ollaan ensin varmistuttu siitä, että ehditäänkö saada kaikki edes valmiiksi!