20. tammikuuta 2016

Desucon Frostbite 2016 eli liian kylmä

Nyt se odotettu coni sitten oli ja meni... hytisten.


Alotetaan nyt vaikka sillä, että meit kyllä vähän ketutti, kun meillä ei ollu "omaa" autoa käytössä ja ihan kaikki asiat oli sen takia tosi hankalia. Oltiin riippuvaisia (enemmän kuin koskaan) muista, tavalla tai toisella. Ei voitu taaskaan kantaa yhtään mitään tavaroita käsissä ja argh. Toivottavasti ens kerralla ja tulevaisuudessa näitä tilanteita ei tulis vastaan, ettei saada autoo lainaan tai koiralle hoitopaikkaa ilman, että täytyy maksaa.

Mutta siirrytäänpä sitten itse tapahtumien kulkuun!

Perjantai




Perjantaina meillä olikin aika paljon kaikkee hommailtavaa ja järjesteltävää kaikkien asioiden osalta ennen lähtöä lahteen. Päivä lähti sillä käyntiin, että lainattiin Talan äitin auto ja lähettiin kiikuttaan koiraa hoitopaikkaan. Totakin asiaa meinas hankaloittaa se, että pakkasten takia pelättiin, ettei takaluukku aukee autosta ja joudutaan käyttää aikaa takaluukun lukon sulatteluun. Luojan kiitos jokin ylempi voima oli meijän puolella ja se kuitenki aukes. Huh.
Kun koira oli saatu vietyä, pakattiin loput kamppeet matkalaukkuihin ja ooteltiin kyytiä. Meijän asut roikku tosi kuninkaallisesti henkareissa ja oltiin pistetty niitten päälle jätesäkit, koska meil ei ollu pukupussei. :D


Matka suju joutusasti ja lahdessa meitä odottikin iki-ihana Cosplaymamma toisen autokyydin kanssa. Mentiin Anniinan kyydillä meidän majottajalle Saralle, joka ystävällisesti majotteli meitä kesäisen Desuconin aikanakin. Vietettiin muutama rattosa tunti ennen conin alkua jutellen paskaa ja nauraen kuset housussa, hankkien mahdollisimman paljon videomateriaalia...järjellä ei niinkään väliä. Niistähän meidän videot useimmiten koostuukin. :D

Meinattiin jäädä jopa liikaakin suustamme kiinni, vaikka kello löi jo vaikka mitä vaille Desucon. Alettiin sit siinä pikku hiljaa laittaan itteemme lähtö kuntoon takaraivossa ajatuksena vaan se, kuinka hiton kylmä meil tuleekaan olemaan.


Paikalle päästyämme (hieman myöhässä like always) annettiin kameran vaan pyöriä ja käppäiltiin siellä sun täällä, koittaen tarkastella näkyiskö ketään tuttuja. Oli jo tosi pimeetä kun saavuttiin paikalle, eikä kuvien ottaminen olis tullu kuuloonkaan. Tuntu jopa ehkä vähän turhalta, että oltiin ees laitettu cossit niskaan. Muutamia tunteja kului ja oltiin kuitenki löydetty muikeita tyyppei meidän seurueeseen (tai no, ne löys meiät) ja kakkajutut oli kova puheenaihe. Tietenki pienenä plussana oli se, että Talan housut repes. Ei se liian ohut feikkinahka kuitenkaan taida olla ihan tarkotettu -23 asteen pakkaselle. Onneks joku oli ollu fiksu KERRANKI ja pakannu varahousut mukaan.
Mut anygay...
KAKKAA KAAPISSA!


Lauantai




Lauantai aamuna herättiin myöhempään mitä piti ja oltiin tosi hidastemposia muutenki. Päästiin lähtemään vasta joskus yhen aikoihin coniin. Tavallaan ei haitannu, koska siitä tulikin piiiiiiiiiiiiitkä päivä. Oltiin tuona päivänä aluks vähän kireitä ja cossien päällä kantaminen otti vähän aivoon, kun ei voinut syödä, juoda, hengittää saatika sitten istua.

Meidän riemukkaaseen poppooseen liittyi kaks uutta tän sarjan hahmoa: Riki ja Helena.


Tunnelmat rupes siinä sit pikku hiljaa paranemaan ja mieli kohoomaan. Päätettiin kuitenki hyvissä ajoin, että lähetään kaikessa yksinkertasuudessaan heivaamaan cossit helevettiin ja tullaan takas conipaikalle ilman asuja. Siirryttiin siis tämän viisi henkisen poppoon kanssa Anniinan autoon ja rullattiin piipahtamaan majoittajalla. Vaihettiin kimpsut ja kampsut pois, mukaviin vaatteisiin.


Kuluhan siinäkin oma aikansa, mut päästiin kuin päästiinkin takasin coniin. Siellä sitten alkokin olemaan hälinää kunnolla, kun meidän aiemmin hieman pieneen porukkaan liittykin lisää ihmisiä ja jumankauta volumetaso tais kohota kattoon. Juttuu lens kaikilta niin paljon, että ihan oikeesti olis voinu luulla, ettei tuolta conista pääse pois elävänä. Kaikkien jutut alko olemaan tosi levottomia, mitä pidemmälle yötä vasten mentiin. Loppuilta kulukin paikkaa ja seuraa vaihdellessa ympäri Sibbetaloa. Välissä oli myös Anniinan pitämä jumppatuokio ja säälittävä tanssipeli skaba!
Seura oli mitä parasta ja sitä iltaa olis voinut jatkaa vaikka läpi yön, mutta kaikki tais olla liian väsyneitä edes yrittämään. :'D


Meistä yritettiin myös ottaa valosan aikaan muutamia yhteiskuvia kaverin avustuksella, koska niitähän me ei tunnetusti kahdestaan saada otettua. Se saalis ei tosin ollut ehkä iiiihan niin hulppea, koska Sibbetalon sisältä ei löytynyt melkeen yhtään jalansijaa ja tungosta oli semmoset 2000 ihmistä. Joku tuli aina jostain eteen tai muuten vaan tuli itse hakattua jotakuta omalla cossillaan. Asettautuminen oli siis tosi hankalaa, niin yritä nyt siinä sit näyttää tosi coolilta. T__T

Kuva © Giseiinu

Sunnuntai




Sit olikin jo aika herätä uuteen nousuun ja todeta, että tää on viimenen conipäivä. Tääkin aamu meillä venähti sinne yhteen ja ei oikeesti tajuta, kuinka ollaan ennen voitu herätä silleen, että ollaan oltu ennen kymmentä tyyliin conipaikalla. :D 
Laittauduttiin taas kaikessa rauhassa ja lähettiin jääkylmässä autossa kohti conia.


Coniin päästyämme tavattiinkin jo meidän edellisen illan toverit ja ratkiriemukas meininki sai jatko-osan. Loxy tosin keskittyi aika paljon videokameralla kuvaamiseen, jotta saatiin ees jotain hyvää yleiskuvaa ja upeista cosseista ees muutama hieno klippi. Tala kärvisteli ulkona palelemassa tosi cooleissa asennoissa, kun cosplaymamma räpsi kuvia. Loxy ei voinu astuu ollenkaan ulos, vaan kääntyi takasin sisälle jo ennen eteistä. Saatiin myös joltakulta ihan ikioma sensuuriperhonen (tietäjät tietää!), mikä ois kyl tullu tarpeeseen jo heti conin alussa.



Loppupäivästä meidän suuri joukkio vetäytyi ainoaaseen nurkkatilaan ottamaan ihkuja selfieitä, jotta olis ees vähän todistemateriaalia siitä, että meillä kaikilla on kavereita. :DDD 


Me, Anniina, Helena ja Riki <3
Team tiukkaa nahkaa

Sitten meinas alkaa tappelu conilaisten kesken, kun kirpputoripöydille jääneitä tuotteita jotka eivät olleet menneet kaupaksi, sai ottaa ilmaiseksi mukaan. Loxy meni myös epätoivoisesti kokeilemaan onneaan ja oli ehkä hieman pettynyt, kun sai mukaansa vain yhden säälittävän Naruto pokkarin...se niistä hienoitsa figuureista, joita jotkut sai ja itkivät onnesta toisiaan vasten. Seki hiton pokkari jäi Anniinan laukkuun.

Kello alko olemaan jo aika paljon ja oli aika sanoa bye byet meidän ihanalle joukkiolle. Varasteltiin kaikkien yhteystietoja ja halailtiin paljon. Haikein mielin lähettiin majoittajan luokse pakkaamaan itsemme kasaan ja sitten se kamalin... junamatka. Se hiton ei niin odotettu junamatka oli edessä. Yhyyy. Kiiteltyämme nöyrästi Saraa useaan otteeseen majoituksesta, Anniina lähti kiikuttamaan meitä asemalle.

Meillä oli muutenkin jo kiire kotiin, koska koira piti mennä noutamaan hoitopaikasta. Yht'äkkiä koko juna jysähti ja aateltiin, että noniin. Junaan oli osunut peura, joka olis halunnu varmaan kans hyvinkäälle, tosin vähän huonolla menestyksellä. Eipä meidänkään menestys ollut mitenkään huipussaan, koska koiran hoidosta piti maksaa lisämaksua, kun sen noutaminen venyi niinkin myöhään.  < HUOMATKAA TOI MEIDÄN TUURI TAAS.


Kaiken rumban jälkeen päästiin kuitenkin rauhottumaan ja vetämään henkeä omaan lämpöiseen kotiin. Tehtiin viimeinen videoklippi ja paineltiin pehkuihin... EIPÄS!
 Alettiin vielä ahkerasti editoimaan ekaa Desun videota ja siinähän sitten vierikin taas monen monta tuntia. Kokonaisuudessaan videomatskun saalis olikin yllättävän hyvä tällä kertaa ja saatiin tehtyä kaikilta kolmelta päivältä erilliset videot!

Mutta joo. Kiitokset siis taas jälleen ihanasta ja varsin viihtyisästä conista.
Tavataan Yukiconissa helmikuussa, jospa hieman lämpimimpien cossien parissa!

(Niin meijän cossit on tosiaan näillä näkymin vaihtunu sinne. Kukaa mitää sandaalei ja bikinei laita, lol)


14. tammikuuta 2016

Loxy - 60 lvl Abyss eternal cloth set part 2


Loxy täällä (jälleen) conia edeltävänä iltana hakkaamassa näppäimiä epätoivon vallassa. Ajattelin tehdä tästä viimesestä päivityksestä aika lyhyen ja pikasen, jotta pääsen jatkamaan conitavaroiden pakkaamista ja pääsisin ehkä jopa puolenyön jälkeen nukkumaan (nukuin viimeyönä vajaan tunnin kun tänään oli herätys jo kuudelta, argh) ja huomenna on jälleen päästävä sängystä ylös kunnialla.

Anyway, jäin viimekerralla siihen kuosin ja kultaisten reunojen kiinnitykseen. Multa loppui kultainen nahka kesken ja jouduin vielä käydä sitä ostamassa lisää. 20,90e/metri, aijaijaijai. Aloin sovittamaan kultasia reunuksia mekkoon ja tässä vaiheessa tajusin, että mun leikkaama sisäkuosi ei istu. Uuden tekeminen olis ollu tässä vaiheessa turhaa ja tahdottiin, että meillä molemmilla on käytössä samat kankaat, eikä tota kuosia enään löytynyt meidän kaapista.


Reunojen paikalleen sovittelua


Mekon alahelma oli reippaasti suurempi kuin sisäkuosi ja jouduin tekemään aika epätoivosia ratkasuja tän asun pelastamiseksi. Yritin vielä taittaa helmaa pienemmäksi kuosin jo ollessa ommeltuna kiinni kaikkialta muualta alareunaa lukuunottamatta. Vähän huonoin tuloksin tosin.



Kuosin kiinnitin varmaan sen... tuhat kertaa ja jokaikinen kerta se veti jostain. Kiinnittäessäni sitä sen tuhannennen ja yhden kerran päätin antaa vaan olla, se oli vähän liian naftiks leikattu ja sitä ei saanu enään paremmaks.



Sisäpuolen kiinni ommeltuani pääsin haistelemaan liimaa, joka - yllätysyllätys - sekin loppu kesken just kriittisessä vaiheessa, kun illat alko vähentyä ja aika loppua. Kipasin siis heti seuraavana aamuna ostamaan pari tuubia lisää ja voin sanoo, että oon nyt saanu hetkeks tarpeekseni myös liimaamisesta.



Viimeset worblapalasetkin tuli hiottua - osa koneellisesti ja osa käsin. Olin ihan innoissani mun ostamastani suorahiomakoneesta, mut jouduin aika nopeesti taas pettymään. Setin mukana tullut hiomapaperi ei pysynyt siinä vehkeessä kiinni (ja tällä kertaa noudatin ohjeitakin ja tein kaiken ihan oikein srsly), vaan lens aina kymmenen sekunnin välein johonkin päin meidän asuntoa kun laitoin pikkukoneen päälle. Päädyin siis kuitenkin hiomaan loput käsin. Ugh, vihasin sitä.


Väsäsin pikasesti ninjahuivin ja Salkkareita katellessa oksensin ton kuvion siihen

 Jotkut osat oli pakko liimata asun ollessa mun päällä, muuten koko kakka olis voinu tuhoutua vielä tässä vaiheessa. Muutaman osan liimasin pöydän ääressä ja laitoin painon alle ja sain aikaseks heti rypyn. Joten ei auttanu kun kiskasta mekko päälle ja viettää seuraavat puoli tuntia niskat jumissa yrittäen kuikuilla alaspäin ja painella nahkaa nahalle.





Ja tänään pääsin viimeinki sovittamaan! Kaikki toimii suht ookoo, mitä nyt asu on vähän epämukava päällä ja muutama yksityiskohta kusee (toiset vähän enemmänkin), mut eiköhän tässä tuu ainakin yksi coni kestettyä. Hiustyyliä en oo vielä päättänyt, joten varmaankin tappelen sen kanssa vielä huomenna coniin valmistautuessa :D


Eipä tässä sitten kai muuta kun... nähdään viikonloppuna!

12. tammikuuta 2016

Tala - 60 lvl Abyss eternal cloth set part 2

Back to business!

Pääsin sit viimeinki ompelemaan kuosia, jonka asettelussa ja sen ompelussa ei tullut vastaan minkäänlaisia pulmia. Se sai mun huulipielet ylöspäin ja mun toivo alko heräämään entisestään tän asun suhteen.


Aloin myös leikellä noiden hienojen "kaavojen" mukaan random suikaleita punaisesta nahasta olkapääkoristeisiin. Niitä oli tarkoitus tulla tosi monta kerrosta ja kolmiulotteisesti, mutta eihän mulla kuitenkaan ole leveitä ja suuria miehen hartioita..harmikseni. Tilaa niille ei siis olkapäilläni tarpeeksi riittänyt ja osa niistä jäi vieläpä piiloon, joten mua olis vaan harmittanu, jos olisin nähny niihin ylenpalttisesti vaivaa.
Ps. Toi kamera sit vääristää näit värei aika radikaalisti. Ei ne nyt ihan NOIN kirkkaita ollu ja kaikenlisäks, unohin ottaa vaihee kuvaa siitä, kun vedin niihin hieman sävyjä sprayllä. Ei ne tommosina kirkkaan punasina olis näyttäny muulta kun tosi halvoilta.


Tää oli ehkä tän koko asun paskin vaihe. Vihasin tota niiiiiiiin paljon. Sormet kirjaimellisesti verillä ompelin KÄSIN noita nahkoi kiinni tohon takkiin. Käytin kyllä liimaa tottakai apuna, mut suurin osa on kuitenkin käsin ommeltu. Eihän tossa ollutkaan yhtään paksui kohtia..,neula katkes monesti. Vi*utti.
Nupparit sai muhun sellasii raivopiikkejä aina kun ne osu muhun. Jos joku olis ollu mun vieressä, olisin purkanu kaiken kiukkuni siihen ihmiseen. Varmaan iskeny saksilla selkään tai muuten vaan silpponu. :"3


Huuoooooh.
Tähän väliin onkin hvyä mainita, että yhessä kohtalokkaassa vaiheessa surukseni huomasin, että asun toinen olkapää ei istunu mulle enää. Se veti taaksepäin ja se tilanne tuntu aivan mahdottomalta ratkasta. Aluks mä raivosin ja huusin. Sen jälkeen menin hetkeks itkemään meijän vaatehuoneeseen. Kun tulin takasin aloin kaventamaan etupalasia. Niin no, eihän se mitään, mutta kun mun piti purkaa KAIKKI se duuni, mitä olin etuosien kanssa tehny. Kaikki ne ompeleet. Ne kaikki pistot ja monen tunnin työ. Kyllä, mä itkin.
Tein sen silti ja onnekseni olin tehny takista itelleni sittenki liian ison. Kavennettuani ja ommeltuani kaiken sen takasin mitä olin purkanu, se istu vielä paremmin ja nyt kaikki on hyvin. Toi tilanne tuntu vaan niin vaikeelta sulattaa. 
Sitte vaan jatkoin tyytyväisesti niin ihanien punasten suikalekiemuroiden leikkelyä.


Liimat on laitettu ja sit painot päälle.


Sitten olikin jo helmojen kääntö ja hienosäädöt.


Toi oli loputonta nuppareiden laittelua.


MUTTA koska mun elämä ei voi ikinä olla liian helppoa, päätti ompelukone alkaa vetämään sellasia sietämättömiä solmuja kuosin toiselle puolelle, etten voinu antaa sitä anteeks. Viime metreilläkään ei voi siis sujua silleen ku rasvattu.
Monen monta kertaa irrotin nupparit, asettelin uudelleen ja ompelin. Mut pulma ratkes ja se oliki itse ompelukoneen alakerrassa, alalangan kiinnitysosiossa. Se oli löystyny ja no ihan ku MÄ olisin sitä huomannu, koska tämä pieni osa sijaitsee ompelukoneessa sisällä. Mietittiin, että mitä hittoo tol ompelukoneella on taas mua vastaan. T__T ugh.


Sit liimasinki enää helmoihin koristeet ja asu oli....VALMIS!




Tämmösen hapsukkasysteemin ompelin muutamal pistolla kiinni asun vetoketjuun, niin se sit näkyy silleen sievästi mun kaulurin alta.


Sit tein somisteeks tommoset kynnetki. Tossa kuvassa mun käsivvarressa näkyykin taas se mun vihatuin toistuva kuvio tässä asussa.


Päätin ehkä vähän randomilla tehä myös pienen olka-armorin tuomaan mun koristellulle olkapäälle miehekkyyttä. Se onnistuki hyvin ja istu sitäkin paremmin.


Tässä se nyt on. Muutamien kuukausien työ.



Loppusanat:
Tää asu on siis tällä taipaleella herättäny mussa kaikki tunteet maasta taivaaseen. Oon vihannu, itkeny, rakastanu, tykänny, inhonnu ja eniten raivonnu tätä. Mutta kyllä tää oli kaiken sen arvosta. 
Aion vielä tehä tälle poidelle propin, mutta en Desucon Frostbiteen. Tää asu saa nyt riittää.
Kiitos tästä ja toivottavasti en unohtanu mitään olennaista. 
Tönitään Frostissa <3!

9. tammikuuta 2016

Tala - 60 lvl Abyss eternal cloth set part 1

Tala tässä ehkä vähän kyrpä otassa paukuttaa näppäimiä, eli moi vaan.

Huoh. Aikansa on saanu tää blogikin meistä hengähtää, mut nyt siihen tulee muutos. 
Loxy tossa jo kertoilikin alkusävelmiä aika avartavasti meidän elämän tilanteesta ja materiaalien hankinnasta (lahjotuksista), joten mun ei tarvii siihen sen syvemmin enää tarttua. Sanon vaan että tää uus asunto on tosi bueno!

Taidankin hypätä alkusanojen pariin!

Me tosiaan alotettiin nää Aion- asut Desucon Frostbiteen maybe kaks kuukautta takaperin ja ollaan tehty niitä siitä lähin ihan ookoo tahdilla.
Mun fiilikset tän prosessin aikana on mennyt maasta taivaaseen ja siihen päästäänkin nyt.
Saatiin lahjotuksena kauniita nahkoja, jotka itse valittiin ja lähettiin kovalla innolla väkertämään näitä asuja keskellä yötä. 
Nahka on semmonen materiaali, jota henkilökohtasesti rakastan ja sikspä aattelin että "Täst tulee viel niin huippu ja kaunis asu!" 

Päädyttiin tekemään "pahis" versiot (Asmodian) vaikka alunperin oltii funtsittu Elyosta. 
Vedettiin kyllä tiettyjen vastoinkäymisten vuoksi näihin designeihin vähän muunneltuja kohtia. Ratkasuja ratkasujen perään ja virheitä..niitä riittää aina.
Joistainkun ei oikein osannu sanoa mitä tapahtuu, jos tekee niin tai näin. Sit piti vaan kokeilla..over and over again.
Mainitsen tähän alkuun, että ukkeliin mulle ei tuu peruukkia, vaan käytän omaa tukkaa. Josta muuten luovutin yli puolet pois ihan vaan tätä varten.

Sitten itse asuun!

Alotin obviously tosta takista ja alku sujukin ihan mutkitta. Pitkii takkeja on nyt tullu tässä sen verraan vaannettyä, että tää nyt ei ollu temppu eikä mikään. Tosin kallista nahkaa kyllä aina hirvitti lähtee leikkelemään tietäen, ettei oo ihan varma istuuks se niinku pitäis.



Tässä kohtaa aattelin, että tuskin täst takista mitään ongelmii tulee, kun alkupalaset tuntu istuvan tosi hyvin päälle. Toi keskellä oleva kiiltävä nahkasuikale oli vaan ehkä vit**maisinta asettaa! Aaaargh! Se tuska, kun mun piti alkaa saksimaan se niin kauniin symmetrinen takapala KAHTIA ja asettaa toi suikale niiden KESKELLE. Meinasin haljeta riemusta...


Aina oli niin mukavaa kun tilaa ei ollu MISSÄÄN. mihin tahansa menitki tossa kopperossa, aina jotain tai jokin oli tiellä. Onneks päästiin pois, huh!

Kun takin takaosa oli mallillaan ja istuva aloin suunnittelmaan noita omituisia "pataässä" kuvioita noihin helmoihin... eiiiiii. Tässä kohtaa aloin JO tekemään ekaa suurta mokaa.
Ensin aateltiin, että käännetään noiden kuvioiden reunat sisään niin tulee kauniimpaa jälkee. Voin sanoo, että kaarevien kohtien ompelu ei iiiiiihan ehkä menny niinku sen oli päänsisäisessä kauniissa fantasiamaailmassa kuvitellut.


Asettelin tekemäni palat tohon takin päälle ja aloin kattomaan niitä silleen "ei ny..PIIIP!!"
Tajusin miltä ne oikeesti näytti. En halunnu myöntää sitä itelleni että ne oli kamalat, joten ompelu kone alko laulamaan ja taisin täs kohtaa ommella ne kiinni...
Ei Tala..ei...


Kauluksista sen verran, että niistä tuli ehkä hitusen liian pienet, kun mitä olin aluks suunnitellu, mutta eipä se nyt oo mua niinkään enää haitannu. Tuleehan siihen aika massiivisesti sälää.


Ompelin myös tässä välissä selkään keskelle tulevaa kultasta raitaa, jonka asettelu myös symmetrisesti KESKELLE oli niin ärsyttävää, että mun otsaan jää varmaan ihan oikeesti ikuiset raivorypyt. 
Ton takin runnominen sinne ja tänne tuntu tosi pahalta ja kun se ei todellakaan mahtunu kunnolla ompelukoneeseen ompeluvaiheessa. Jouduin käyttämään mun viimesetkin fyysiset voimat ja älynrippeet siihen, että miten saan ton soviteltuu oikein ompeluneulan alle. Pelkäsin, että koko paska repee joka puolelta. Nahalle tarkotettu lanka ei istunut yks yhteen meidän ompelukoneeseen, joten peruslangalla on koottu nää nahat. JDKJSBDJS!!


Tää kuva muistuttaa mua vaan siitä, kun yritin..yritin...ja yritin tehä noita tosi kummallisten pienten kuvioiden kaavoja noiden pataässien sisään. Ei. En tiiä olinko vaan väsyny vai mitä, mut siitä ei vaan yksinkertasesti tullu mitään. Koko toi asu on täynnä noita toistuvia kuvioita, joten niitä en päässy karkuun.
Kyllä noi kuviot tossa helmojen keskellä vois mun puolesta leijuu niinku noissa kuvissa. Ei mua haittais ollenka.


Tässä onki jo luojan kiitos vähän onnistumisen merkkejä. Tosin olin bongannu ongelman, joka koski tota kiiltävää nahkaa... siihen ei nimittäin tarttunu liima, Jouduin siis ompelemaan tuon toiseks suurimman ja ton pikkukuvion ALLE vielä erikseen tuota mattamustaa nahkaa, jotta pääsen sitten liimaamaan tuon kultasen kuvion siihen päälle. En tiiä tajuuks kukaan mitään mun selityksestä, mutta jatkan silti.


Tähän väliin kun halusin tekosyynä antaa noiden toistuvien kuvoiden ja mun hermojen olla, tein noihin etupaloihin kuuluvat "raidat" tai mitkä onkaan.


Ja sitten...
oli aika myöntää itselleen, että ne etupaloihin ommellut hiton rumat helmakuviot saa lähtee ******!
Olisin hävenny ja miettiny niitä kokoajan sit conissa paikan päällä.
Aloin sit irrottamaan niitä ja ikäväkseni huomasin, että mustaan nahkaan jäi aivan karmeet jäljet tosta purkamisesta. En tiiä itkinkö sitä enemmän vai sitä ettei meillä ollu ratkojaa viel tuolloin. Aina unohdettiin ostaa se, joten tein sen pienillä kynsisaksilla. Kesti muuten ikuisuuden, älkää kokeilko.
Revin noita raivonvallassa ja tunsin jotain kosteeta poskella.


Päätin nähdä vaivaa(taas) ja suunnitella etupalojen "pataässät" uudelleen ja ILMAN ompelua. Mulle oli sit jo ihan sama, näyttääkö se "epäammattimaiselta" kun niitä reunoi ei oo käännetty, mut käännettynä on nyt kokeltu ja EI IKINÄ. 


Olin koittanu tätä seuraavaa vaihetta pitkittää niin kauan kun vaan mahollista, mut sitten sen aika tuli.
Mua stressas iiiiiihan mielettömän paljon noi hulppeet olkapääkuviot ja toi selkäpuoli. Pitkän pitkittelyn jälkeen alotin leikkelemään huisin hienoi "kaavoja" leivinpaperista niille.
Ne on tossa nyt aika sotkusesti sielä ja täällä, mut ideanhan tästä saattaa napata.
Mua olis toisaalta myös kiehtonut maalata kuviot nahkamaalilla, mutta sit niistä ei olis koskaan tullu yhtään "kohoavia" ja maalamisesta olis saattanu jäädä sotkusta jälkeeki.
Punanen nahka toimii siis näihin oikein hyvin. Takkiin tulee tietty painavuutta itse takin (kaluste)nahan takia, kuin myös kuosin ja muiden juttujen lisäksi.Ei se nyt sinällään haittaa, kunhan se ei ratkee mistään. ;___;


Kuosikankaan kanssa ei ollu pulmia. Vähän mekoltahan se näytti. :D
(mitä nyt seki on jotai verhokangasta mut kröhöm!)


Kyllhänä tohon asuun Worblaakin tuli käytettyä.
Tolla kundilla on joku outo härpäke päässä, mut mä päätin tehä omilla vapauksilla tommosen "naamarin", koska nyt mulla oli siihen mahis. Täs vaiheessa se näytti viel tosi kämäseltä.


Naamariin tulee kuminauha kiinnitys, koska iholiima polttaa niin perkeleesti.


Maalausvaihe on musta aina se ihanin!


Sitten aloin kokoomaan käsivarteen tulevaa "rinkula"koristetta.
Tässä kohtaan kiitän itteeni, että tajusin tehä siitä paljon isomman, mitä mun käsivarsi oikeesti on. Koska ton koristeen ja takin väliin tulee vielä sitä olkakoristeiden nahkaa, jotka tosiaan jatkuu käsivarteen saakka, joten ahdasta tulee. En olis saanu tota edes pujotettua mun käteen, jos olisin tehny toisin. :D


Sitte vaan gessot päälle, hiomaan ja maalaamaan. 




Kaulan ympärille tulevat koristeet oli kans gessoo ja maalausta vailla, joten tein ne nyt täs samaan aikaan. Tosta kaulan etupalasesta tein vähän väärän mallisen, jonka tajusin liian myöhään. Mutta oon nyt tähän mennessä kyllä saanu sen hoidettua.


Mun tahti on ollu oikeesti tosi hyvä tän asun ja muiden härpäkkeiden suhteen ja en malta oottaa, et pääsen näkemään KAIKEN kokonaisuudessaan.
Yritän unohtaa ne virheet, joita en voi enää tässä vaiheessa korjata, koska muuten en voi nukkuu enää koskaan.
Pitäs oppia hyväksymään se fakta, että täydellistä ei olekkaan. Mutta koska oon tämmönen "nomutkutoikohtaonniinkauheeenvoieeslaittaatätäasuayhyy" -tyyppinen persoona, niin saa nähä mitä tästä tulee. 

Nyt kirjoittaessani tätä, olen kylläkin jo aivan loppusuoralla. Tänään teen viimeset silaukset ja alkavalla viikolla asun kokeilu kokonaisuudessaan. Niistä ongelmista sitten lisää myöhemmin!


"Täst tulee viel niin huippu ja kaunis asu!" 

Sen näkee sitten seuraavassa osassa....